Joulu pakkaskelissä

Joulua edeltävät kelit oli aikas kylmät ja näkyi heti Timossa. Sekoilee tarhassa ja olihan aitaakin taas madallettu paremman tekemisen puutteessa. Pihalla sitten oli hieman tuhottu paalien muoveja ja yhteen oli jopa syöty ihan kunnon kolo. Nyt olen jännittyneenä odotellut milloin se lanta ilmestyy karsinaan heinäpaalin verkkoon pakattuna.. Eipä ole näkynyt:D Ei hirveästi tunnu tuo sähkö aidassa hetkauttavan kun siihen voi hyvin loimi päällä nojailla...

Vähän meinasin hermonikin menettää joulua edeltävällä viikolla. Viime kesänä myin kaikki Timon toppaloimet. Syksyllä sitten tilasin samanlaisen kuin yksi edeltävistä loimista mutta aavistuksen paksummalla täytteellä. Loimen malli ja koko oli täysin sama kuin edeltävässä. Kun viime viikon tiistaina pakkasen hipoessa -20astetta kaivoin loimen kassista ja viskasin päälle niin pääsi ärräpäitä! Eipä meinannut edestä mahtua kiinni ja perseeltä jäi 5cm paistamaan reittä. Ei auttanut kuin viskata villaloimen ja ohuen toppaloimen kera pihalla mutta kyllä syletti. Jos tilaa loimen samalta valmistajalta, samaa mallia ja kokoa niin kyllähän sen pitäisi sopia!? Tietysti olisi järkevää ollut syksyllä se sovittaa mutta ajttelin ettei ole tarvetta. Soitin maahantuojalle asiasta ja aikamme asiaa puhelimessa vatkaten ja yhteen liikkeeltä löytämääni loimeen verraten tulimme lopputulokseen että loimen koko on muuttunut ½kokoa pienemmäksi kuin vanha malli. Argh! Kyllä ne tehtaalla näköjään yrittävät nykypäivänä kaikessa säästää kun ruvetaan kankaista tinkimään. Eipä sinä muuten mitään mutta silloin siitä tulisi ilmoittaa maahantuojalle ja kauppiaille jotta osattaisi myydä oikean kokoisia loimia asiakkaille. Pari päivää sain sitten odotella uutta kokoa isompaa loimea. Onneksi kyseessä oli weatherbeetan loimi josta oli vielä mahdollisuus saada isompaa. Tosin nafti sekin on kaula-aukostaan minun makuuni. Mutta eipä tuon mallisen hevon kanssa ole noita vaihtoehtoja. Tähän mennessä parhaimman mallinen loimi jonka olen löytänyt on eurostarin move high-neck ulkoloimi 165cm joka meiltä löytyy ohuemmalla toppauksella. Niitä mokomia kun ei vaan saa full-neck mallisena. Hikinen hevonen pihalla kun mielestäni vaatisi sen.

Joulupäivänä käytiin rekiajelulla. Kyydissä oli paljon porukkaa ja pienimmät tontut taisi olla oikein mielissään vähän erilaisesta kyydistä vaikka vähän paleltikin. Koiran liikkeiden seuraaminen lenkin aikana oli kyllä kaikista jännää. Joutuipa Timokin vetämään oikein hiki päässä kun kyydissä oli viisi aikuista ja kaksi lasta. Pääsee normaalisti liian helpolla kun istuskelee vain itsekseen kyydissä. Tänäänkin kävin kärryttelemässä sen kanssa Veikon kevyillä kärreillä. Nuoskalunta oli kylläkin aika sopivasti vastukseksi. Mutta kiva kun saa kyytiläisiä:) Tervetuloa siis painoiksi!

Saila

Viritykset

Nyt vihdoin sain laitettua koneelle kuvat noista meidän tarhaviritelmistä. Niin laitan ne nyt tänne niin jos joku muukin innostuu tällaisista ratkaisuista. Heinähäkki on siis katoksen seinässä, kätevästi ulkopuolelta täytettävissä. Aluksi ketjujen tilalla oli verkko mutta Timo mätti sille etusta sen verran että sehän ruttaantui vaan sisäänpäin. Ketjut on olleet nyt 2kk ja hyvin on toiminut. Super keksintö! Isommalla hevosmäärällä ei tietysti toimisi mutta 1-2 hevosella niin aivan mainio. Vesikippo puolestaan on ruotsista tilattu. Betonirenkaaseen on tehty lovi takapuolella jossa on pistokkeen kohta. Kippo jää juuri sopivasti betonirenkaan päälle jotta reunasta saa kiinni ja puhdistus on helppoa. Kipon alle jää ilmavara, ei ole siis maata vasten ja ota maasta kylmää. Viime talvena vesi oli kovimmilla pakkasilla yön jäljiltä ihan ohuessa riitteessä, mutta sulana pysyi ja kun veden vie lämpimänä niin kelistä riippuen se myös kestää lämpimänä pitkään. Palju vetää 65L ja meillä se riittää juuri kahdelle kopukalle kun tarhaavat sen 13-16h päivässä. Kylmä vesi kun ei tunnu oikein maistuvan, juovat lämmintä paljon enemmän. Että nyt kaikki vaan tilailemaan kippoja, tervetuloa ostoksille! Hahaa, pientä markkinointia:D Ihan oikeasti kyllä suosittelen kaikille joilla hevoset tarhaa koko päivän. Suosittelisin siis vaikka en näitä myisikään:) Heinähäkit saa kyllä jokainen väsätä itse:D

Hevosenkakka-vahdista myös pari otosta:)

Saila

Sairastelua ja lomailua

Hevoset vietti pienen 10päivän loman. Timolla oli ilmeisesti joku pöpö. Oli todella vetämätön ja turvotteli vähän kaikkia jalkoja muutaman päivän ajan. Naapurin ell sanoi että lomaa vaan ja toinenkin lomalle ettei siihen niin herkästi tarttuisi tai niin kovin sitten oireilisi. Vajaan viikon lomailtuaan alkoi taas virtaa olemaan kun alkoi normaali säheltäminen. Itsenäisyyspäivänä käytiin sitten käyntimaasto ja vaikutti normaalilta. Kumpikin on vähän kenkäystä vailla ja hokit vähän sileinä joten senkin puoleen liikutellaan nyt aika rauhallisesti kengitykseen asti. Eipä nuo ole lomailleetkaan alkuvuoden rokotusloman jälkeen.

Eilen harrastettiin extreme urheilua Tuijan kanssa. Virittelin Veikolle hiihtoratsastuskamppeet. Alkuun Veikko pällisteli suksia ihan kauhuissaan ja kun pihasta lähdettiin niin pelkäsi suksista lähtevää kohinaa. Ei kuitenkaan kauaa ihmetellyt ja sen jälkeen homma sujuikin kuin suksilla! Tuija pysyi pystyssä koko matkan ja kyllä oli hauskaa touhua. Ainakin meidän mielestä, Veikosta en niin tiedä. Nyt vain kehittelemään jonkunlaisia hyppyreitä hiihtelijälle niin on vähän lisää haastettakin:D Timollekin näytettiin suksia ja tultiin siihen tulokseen että sen kanssa tuskin yritetään kyseistä hommaa. Saattaa tulla ruumiita...

Saila

Lehmänkirjava

Niin kauan kuin valkoinen pysyy valkoisena on se ilo silmälle. Niin kauan kuin valkoinen näyttää lehmänkirjavalle on se harmaita hiuksia minulle! Timolla on ollut taas maha vähän löysänä ja tietysti häntä ja takajalat myös ottavat osumaa. Eilen pesin shampoolla rungon puolesta välistä taaksepäin kaiken. Kupeet ja reidetkin oli täynnä ruskeita läiskiä jotka paistoi silmään ja pahasti! Tänä aamuna ahdistus iski uudestaan. Illalla loimen alta kaivamani puhdas hevonen oli aamulla taas kirjava. Oli taas kylkeäkin yön aikana vaihdettu että läiskiä varmasti sai sopivasti molemmille puolille. On se kumma kun ei osaa edes 12neliöisessä karsinassa olla makaamatta miinojen päällä..? ARGH!!

Eilinen päivä ei muutenkaan ollut paras mahdollinen. Kävin ajamassa Timolla ja Veikko oli perähevosena. Lähtiessä jo näin ilmeestä että tästä ei taida tulla mitään. Kyllä se osaa näyttää milloin ketuttaa ja kaikki temput yritetään. Koko matkan sekoili aisojen välissä. Kipristeli ja teki sivuloikkia vähän väliä, mukamas jotain säikähtävinään. Yritti kääntyä kotiinkin ja kun otin vähän enemmän ohjasta niin meni herneet nenään kun ei kotio mentykään risteyksestä. Steppaili ja kerran lähti laukkaamaankin kun Lilja yllätti puskasta. Lilja kun joka lenkillä hyppää sen 10 kertaa jostain pusikosta, ettei ole mitään uutta. Normi hevonen lintsaa jos ei huvita mutta Timon tyylillä vedetään koko homma läskiksi kun ei muutakaan kettuilu konstia keksitä! Voi hohhoijaa...

Saila

virta ON - virta OFF

Viime viikko meni mukavasti kun tiet on olleet sulat ja päässyt hyvin menemään. Alkuviikosta liikuttelin itsekseni molempia ja sainkin aika kyydit. Tiistaina otin vetoja isoon ylämäkeen, en samaan johon normaalisti. Kyseisessä mäessä on erona että menosuunta on kotia kohti. Timolla kolmatta vetoa ottaessa mentiinkin sitten aika haipakkaa. Yritti ensin yhden kerran viskata miuta alas selästä, mäen puolessa välissä uusi rodeosarja ja kun en vieläkään lentänyt niin mäen päällä katosi jarrut. Muutaman sata metriä kiikutti kimblewikit suussa minua sen enempää noteeraamatta. Mutta kyllä sen sitten pienien ärräpäiden ja kikkaskonstien kanssa sain pysäytettyä. Sitten vaihdettiinkin muutamaksi vedoksi vanhaan tuttuun mäkeen jossa toinen menosuunta. Vielä yritti seuraavaan kahteen vetoon kipristellä ja persusta nostaa mutta jätti heittämättä kun vähän ärähti. Lopuksi otettiin vielä yksi veto mäkeen jossa lähti kiikuttamaan niin eipä enää meinannut virta riittää edes koko mäen päälle:D siitäpähän sai! Kävelytin lopuksi yli 30min ettei jää hapoille. Perjantaina ajoin Veikkoa ja Timo oli perähevosena ja taas piti riehua yli puolen matkaa ennen kuin rauhottui. Ihmettelen vain mistä moiseen riitti virta kun torstaina oltiin kuitenkin Jaanan kanssa maastoiltu ihan normilenkki. Kuten arvaa niin lauantaina ja sunnuntaina virtaahan ei ollut pätkääkään. Saatika eilen kun kävin narusta hölkkäilemässä niin sain raahata pronttoa koko matkan, tuli hiki!

Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kiillotin varusteita. Timon tamppivaljaat ja neljät suitset urakoin kiiltäviksi. Kyllä niistä valjaista ruskeaa vettä aika lailla tulikin. Kun olisi tuota aivokapasiteettiä niin rakentelisi jonkun härvelin johon vaan viskaisi likaiset kamat ja nostelisi sitten puhtaina pois. Valjaiden pesukone! Taitaa jäädä toiveajatteluksi moinen masiina:D Siinä olisi kyllä iso markkinarako, varmasti ainakin kaikille isoille ravitalleille pesukone hommattaisiin jos sellaisia vain olisi. Helpottaisi ja nopeuttaisi monen työkseen hevosia hoitavan työpäivää. Siinä jollukulle nerolle idean poikasta!

Vielä olisi rahkeiden vaihto uudempiin länkiin niin sitten odottelemaan rekikelejä. Pääsisi pöllyttämään lunta ja koiran lenkityskin olisi paljon kivempaa kun ei aina olisi kurakeli. Mutta ei hyvältä näytä, pihalla kun sataa vettä parasta aikaa...

Saila

Kuvat kertoo enemmän kuin miljoona sanaa...

Pyhitettiin Kaisan kanssa kaunis lokakuinen maanantai aamu ensilumineen valokuvaukseen. Saatiin käsiimme Sinin kamera ja Kaisa innostui ihan tosissaan kun sai hommaan vähän uusia ulottuvuuksia ja aurinko oli mitä parhaimmalla korkeudella sopivan utuisena. Kaunis ilma, hyvä kamera ja asioista jotain tietävä kuvaaja. Muutamaan otteeseen meinasi kuvaaja repiä pelihousunsa kun koirakaksikko pyyhälsi leikin lomassa suoraan tulilinjalle. Kyllähän niitä sitten tuli räpsittyäkin reilu 300 ja koirista vielä vähän päälle. Tässä nyt muutamia otoksia jotka omasta mielestäni onnistuneita. Monen kuvaajan mieleen tietysti voi olla jotain muuta mutta nämä eniten miun mieleen. Hevonen kun vain olisi vielä ollut puhdas niin avot! Se kun tuli pestyä tämän operaation jälkeen ja jopa pysynytkin hyvin valkoisena.

Saila

Pesua ja puunausta

Otettiin eilen pieneksi urakaksi hevosten pesu. Se kun nyt ei ole mikään ihan simppeli juttu ilman pesukarsinaa. Letkulla tulee kyllä lämmintä vettä, mutta pesu on kuiteskin suoritettava ulkona. Käytiin ensin maastoilemassa heposet hikeen ja sitten lotraamaan. Vaikka Timo tapansa mukaan näytti likaisemmalta niin kyllä se oli Veikko josta valui hirmuinen kuravesi. Kyllä tuli puhdasta ja jopa kiiltävää. Kuorrutin sitten Timon vielä karvankiillokkeella niin ei sitten lika taas niin tarttuisi. Jos oikein reippaaksi rupeaisi niin ottaisi urakaksi myös valjaiden pesun. Voisi vaikka tänä iltana yrittää tarttua tuumasta toimeen. Alkaa taas olemaan kaikki vehkeet niin tahmeita että ärsyttää pyöritellä niitä näpeissä.

Viime viikolla hevoset liikkui vähän kevyemmin ja sen huomasi. Timolle kertyi taas aivan liikaa possuiluvirtaa. Alkuviikosta oli kova yritys saada miut alas kyydistä kun ratsastettiin Jaanan kanssa pellolla jo hämärän yllättäessä. Ei se nyt kuitenkaan aikeissaan onnistunut vaikka yritys olikin hyvä. Kotia päin mentiin kuitenkin oikeinkin nätisti vaikka matkalla piti hillua.

Nyt alkaisi talvikin olla jo tevetullutta. Pieni pakkanen ja sopivasti lunta että pääsisi menemään kunnolla. Talvella tiet on niin paljon parempia kun on kunnon polanne. Ei häiritse kovat tai pehmeät kohdat, kivet tai kannot. Meno paljon mukavampaa kun vaan on nastat alla. Jossain vaiheessa pääsisi sitten kaivamaan taas reen esille, jihuu!

Saila

Kärryttelyä

Tässä muutama otos hauskasta kärryttelylenkistä Kaisan kanssa reilun viikon takaa. Ei ollut vielä lumesta tietoakaan... Käytiin vähän kiviä siirtelemässä, niiden lastausta siis ensimmäisessä kuvassa. Videossa Kaisa testasi vähän tasapainoaan hyvin tuloksin, kesti matkassa putoamatta ja vallan helpostikin. Veikkoa näköjään ei jaksanut meidän pienet päähänpistot ahistaa, että kai se on perähevosenakin sama onko sielä matkustajaa vai ei. Pappa ei turhista stressaa.

Saila

Voimaa

No nyt ne sitten saapui, valjakkovaljaat nääs! Päävehkeet on auttamatta liian pienet, sila ja rintaremmi oli oikeinkin sopivat, mäkivyöt vähän naftit mutta lisäreikien kanssa voisi olla ok. MUTTA vetoliinat oli aivan liian lyhyet. Sanoisinko että mittasuhteet koko kompletissa ei täsmänneet. Nyt siis joudun tuunaamaan vetoliinoja ja mäkivöitä että saadaan ajokuntoon. Sila tosiaan oli perfekt! Mahtuu säkä eikä ahista. Niiden kanssa ajo jää siis kevääseen kun en varmasti ehdi tehdä vetoliinoihin jatkoja ennen lumia. Timo on nyt sitten viimeisen viikon aikana joutunut kolme kertaa oikeisiin vetohommiin. Vanhojen valjeiden kera tietysti, eihän noilla valjakkovaljailla olisi tarkoitus mitään painoja vetääkään. Kivien kanssa on taas ajeltu ja parina päivänä ystäväiseni Kaisakin oli painona koirineen päivineen. Nyt kuitenkin riittää tämän syksyn painoilla ajot. Kärryt vietiin katon alle vinttiin talviteloille ja valjaat sisälle odottamaan puunausta. Sitten niistä saa taas riisua ylimääräiset pois ja vaihtaa rahkeet uusiin kirppislöytö-länkiin ja odottelemaan rekikelejä:) Eilen ajellessa kiinnitettiin huomiota Timon työskentelyyn. Ei muutes paikat hylly yhtään kun ylämäkeenkin vetää ja tekee tosissaan hommia. Kyllä on kesän aikana timmiytynyt mukavasti, eikä vaan läskistynyt niin kun normi harrastehepat laitumella:D

Saila

Melkein pakkasta

Alkaa pakkanenkin hiippailla öisin pihalla. Tänä aamuna tarhan vesiastiassa oli hienon-hieno riitekerros. Sieltä se talvi tekee tuloaan.

Teinpä löydön kirpputorilta. Joskus ostanut länget kirppikseltä jotka itse asiassa olleet Timon käytössä viimeiset 1½v. Sen jälkeen käynyt silloin tällöin katsastamassa josko löytyisi lisää. No nytpä löytyikin. Pitkään mietin ostanko vai en kun silmäpelillä on kovin vaikea arvioida kuinka isot on. Ostinpa sitten kuitenkin ja kyllä kannatti. Mallailin kotona vanhoihin ja uudet olikin 3-4cm pidemmät. JES! Timoselle en niitä vielä kokeillut mutta kyllähän muutama sentti antaa aina vähän lisää tilaa. Edelliset kun oli pienehköt. Kyllähän iskäkin koko ajan etsii sopivia puita joista pääsisi tekemään. Mutta eipä tuon kokoluokan luonnonkäyrää puuta ihan tuosta vaan löydykään. Näillä on siis mentävä mitä on. Toisaalta, eihän myö ihan hirveästi ajella, joskus pari kertaa viikossa mutta toisinaan on pari viikkoa taukoakin. Että ei tuo nyt ole näyttänyt koskaan kipeytyvän vaikka ei ihan herran oman malliset olekaan...

Vettähän on satanut tänä syksynä taas ihan kiitettävästi ja pimeääkin on ollut. Töiden jälkeen ei enää maastoon pääse mutta olen sitten maastoillut aamupäivisin ja viikonloppuna. Kumpainenkin polle on myös toiminut miun lenkkikaverina. Kentällä en kovien sateiden aikaan ole kehdannut mennä kun on aika kyntämistä. Tuplahomma lanata se taas siliäksi sen jälkeen. Että kyllähän tässä taitaa jo vähän telvea odottaa kun on näin surkea syksy! Eilen oli pitkästä aikaa "kuivaa" joten painelin oikopäätä pellolle kerimään laidunlankoja talviteloille. Niitän on vaan niin paljon kivempi keräillä kuivina ja melkein on ruvennut jo ketuttamaan joka päiväinen vesisade kun ei saa syksyn pihahommia tehtyä.

Nyt kun hevoset on olleet tarhassa niin olen päässyt seuraamaan kuinka uusi heinähäkki systeemi toimii.
Sehän myöskin TOIMII. Katoksen seinässä on siis verkkoa ja itse heinälaari on katoksen ulkopuolella. Heinät saapi kipata kaukaloon menemättä tarhaan. Ei tarvitse aina tennareita kurata kun käy heiniä antamassa. Sitten pojat kökkii katoksessa ja repii heinää verkon läpi naamariin. Melko tiukassa heinät onkin ja hyvä niin koska aikaa menee syömiseen aina kauemmin. Toimii siis täydellisesti. Saa täyttää ulkopuolelta, hevoset seisoo katoksessa kastumatta, heiniä ei varise maahan (hävikki aika olematon) ja syömiseen menee kauemmin aikaa niin on tekemistä. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla katos tarhan portin vieressä eikä tarhan perällä. Ei voisi kätevämpää olla! Kyllä isä osaa:)

Saila

Kuvia loppukesältä

Muutama kuva elokuulta kun Veijo Kantele ja Eija Hirvi-Talka kävivät kuvaamassa.

Saila

Tummia pilviä...

Se on varmaankin todettava että kyllä se syksy on nyt tullut. Eilen otin hevoset ensimmäistä kertaa kesän jälkeen sisälle. Vettä tuli aika reippaasti ja kaatosadetta lupasi koko yöksi. Ja niinhän se oli satanutkin. Timo oli ollut taas pallo hukassa karsinassaan kun oli paskottu joka paikkaan. Ottaa taas aikansa ennen kuin huussinurkka löytyy. Tavan blondi sekin:D

Yleisesti ottaen kelit on olleet hevosten liikutukseen melko hyvät ja kyllä niitä on liikuteltukin. Timon kanssa olen ajellu vähän reilumpien painojen kanssa, kiviä lähinnä roudattu ympäri pitäjää. Vielä on reisilihaksissa kohentamisen varaa mutta kyllä se aika timmi alkaa olemaan. Ei hirveesti hylly:) Ratsastaessa se onkin sitten ollut aikas laiska. Veikko on toiminut niin minun, tädin kuin kaverini Iidankin ratsuna. Ei mitään normaalista poikkeavaa toimintaa...

Nyt täytyy kyllä koputtaa puuta, mutta enpä ole meidän kylällä vielä hirvikärpäsiin törmännyt. Kuulemma paikoittain niitä on hirmuisesti. Viime viikolla Liljan kanssa lenkkeillessä törmättiin ihan hirveenkin mutta perässä ei näköjään liihottanut yhtään kärpästä. Hyvä näin, ei niitä kaivatakaan. Siinä mielessä syksy on hevosten kanssa kivaa aikaa kun harvemmin ötökät kiusaa, ei ole liian kuuma eikä kylmä.

Saila

Komee

Kylläpä osaa valkonen hevonen näyttää hyvältä mustaa taustaa vasten! Kylän komein kyntökone:D

Sain nyt laitettua ne etukengätkin jalkoihin ja johan pääsee päästelemään. No joo..ei tolla kyllä paljoa päästellä kun eihän se mihinkään kule. Vielä ei siis ole syksy, koska syksyllä se herää henkiin. Laidunkaudenkaan suhteen ei taida vielä ihan syksy olla kun vihreetä kasvaa hirmu tahtia kun on tullut vettä ja vähän aurinkokin pilkistellyt. Vein eilen pojat metsälaitumelle missä olivat heinäkuun. Lohko niitettiin elokuun alussa ja nyt sinne on kasvanut paljon uutta hyvää mussutettavaa. Kyllä olikin taas tyytyväisen näköisiä otuksia kun pääsivät korpeen huippuaterian äärelle.

Tilasin sitten valjakko valjaat, haaveillu kun olen jo useamman vuoden. Nyt sitten jännityksellä odotellaan kun tulevat ja mahtuuko ne päälle. Voi sitten siirtää työvaljaat kokonaan rekiajoon ja lopettaa rahkeiden kanssa tappelemisen kesällä. Jos niissä on riittävästi säätövaraa että kävisivät Veikollekin niin sitten voitaisiin papparaiselle laittaa vanhat kiesit vintin perukoilta perään.

Tätikin on nyt päässyt taas säännöllisesti ratsastamaan Veikkoa ja ollaan sitten maastoiltu sellaisia rauhallisia köpölenkkejä. Välipäivinä olen sitten ratsastellut yksikseni niin maastossa kuin kentällä. Veikolla ajanut reippaita hölkkälenkkejäkin, aloitetaan taas syksyn mahapömpön kutistus! Koirakin joutunut hirveeseen rääkkiin kun muutamina päivinä juossut kummankin hevosen kanssa lenkin muutaman tunnin sisään. Se onkin röhnöttänyt sitten raatona aina loppupäivän. Minä puolestani reippaana olen kerännyt kentältä kiviä. Alkaa näyttää jo ihan hyvältä. Tai varmaan normaalille ihmiselle riittäisi moinen kentän pohja mutta kun kyseessä olen minä niin minähän haravoin niitä vielä ensi kesänäkin!!

Saila

Kivi poikineen...

Kentältä ollaan nyt keräilty reippaana kiviä mutta ei ne tunnu loppuvan. Fiksuhan ostaisi seulottua soraa mutta vähempi fiksu ostaa seulomatonta kun saa halvemmalla ja tuskailee sitten kipeän selän kanssa kun on kerätty kivi poikineen ratsastuskentältä. Suurimmat on nyt kuitenkin kerätty ja ratsastamaankin pääsee. Melko hyvin näyttää vesikin menevän läpi yhtä nurkkaa lukuun ottamatta. Mutta tosi märälläkin kelillä pystyy varmasti juoksuttamaan käyttäen vain kentän toista päätyä. Välttää siis täysin miun käytön ja hyvä niin:) Vielä kun valot saisi ennen talvea viriteltyä ja aitakin olisi plussaa, saapi sitten irrallaankin juoksuttaa. Jospa ei nyt tänä syksynä niin kovin pimeät ahdistaisi..?

Timo on nyt taapertanut 5 viikkoa ilman etukenkiä ja jos oikein kuvittelen niin ruununrajan alapuolella näkyy raja josta kasvaa paremman näköistä tavaraa. Vielä jos muutaman viikon koittaisi olla ilman niin katsotaan sitten miltä näyttää. Kyllähän se niitä hiekkateillä vähän arkoo heti jos kavion alle jää kivi mutta ollaan sitten menty paljon asvalttitien reunassa missä on oikeinkin hyvä pehmeä pientare ja uimassa. Mutta nyt taisi uintikelit loppua kun ei oikein tarkene etes t-paitasillaan keikkua niin saatika bikinit päällä! Timo voi nyt sitten rullata kentällä ja tosiaan kylätien pientareella niin kauan kunnes laitetaan taas tennarit jalkaan. Kovastihan nuo kenkääjät väittää että tulee hyvät kaviot kun raaskii vaan riittävän kauan pitää ilman kenkiä mutta muttaa...se nähdään nyt. Viime talvena kun etukavioihin tuli pari pitkittäistä halkeamaa niin alkoi hieman kauhistuttamaan jos halkeaa kovinkin ylös niin alkaa olla huono juttu. Takasarveiset on ihan jees ja siellä on nyt kengät sitten ollutkin.

Eilen herra iso herra sitten hoksasi yläpihalla syödessään että eihän kukaan ole laittanut sähköä lankaan. Pihalla kun ollut vain pika-aita yhdellä langalla jotta leikkaavat nurmikkoa haluamaltani alueelta niin eihän sitä ole tietenkään tullut viritettyä. Siitä sitten pokkana paineli langat soiden läpi tyynen rauhallisesti. Söivät sitten jonkun aikaa vapaana mutta kun mie touhuan pihalla niin Timo kävelee miun perässä ja sittenhän piha näyttää ihan kynnetyltä kun ollaan porukalla kävelty siksakkia. Kovin kätevä tuollainen ruohonleikkuri-kyntökone-lannotin masiina, vielä kun joku keksisi miten sitä voisi käyttää ilman ylimääräistä säätämistä:D Kaikki ominaisuudet toimii hyvin mutta harmikseni ne toimii myös samaan aikaan... Viime yönä oli sitten poistuttu myös laitumeltakin sähkön puutteesta johtuen (oma vika jälleen, ei ollut paimenessa akkua), eipä oltu kyllä päästy seuraavaa lohkoa pidemmälle. Joten tuhot jäi yhteen katkenneeseen tolppaan ja lankaan. Menkööt nyt kokeilemaan uudestaan, tulee kyllä napsua!

Saila

Ohjasajoa

Tässä vähän mallia ohjasajosta. Pitäs saada hevo ensin kopioitua että pääsis reenaamaan:D
Siellä ne Timon serkkupojat taapertaa!

http://www.youtube.com/watch?v=JhSPd5LbRNE&feature=related

Saila

Tuskastuttaa!

Alkoi iskeä alkuviikosta jo hirveä epätoivo että tuleeko se kesä enää ollenkaan takaisin. Vettä on satanut niin mahottomasti, kuulemma eniten 50:een vuoteen (kesään). Pihalla odottaa vielä toinen purukuorma joka olisi sisälle menossa. Siellähän se on pressun alla säilynyt mutta eihän se tuore puru mihinkään kuiva siellä kun pitäisi saada auringon porotukseen ja sitten lusikoida katon alle. Ensi talven purukatokseksi valikoitui nyt vanha karsina navetan katoksen puolelta. Eihän siitäkään nyt sitten ole pitkä matka sitä kärrätä sisälle karsinoihin. Mutta nyt näyttää taas paremmalta ja sain aamulla repiä pressun sivuun, jipii! Saattais ketuttaa jos ne nyt homehtuu eikä ole talvella käyttökkelposta.

Nyt on ollut pari viikkoa tämä elämä aika kiireistä ja hevosten liikutus on ollut vähän vähäisempää. Lähinnä olen Veikkoa uitellut ja Timo on toiminut miun lenkkikaverina. Alkaa tämä oma kunto olemaan taas ihan kohillaan kun hevo simahtaa lenkillä ennen miuta. Mutta vielä jatketaan treeniä koska talvella kertyneitä vararavintoja on vielä pari kiloa karistettavana. Timoa en ole tarennut uittaa vähän aikaan kun tämä kesäsää on ollut niin hanurista. Toivoen tässä että niitä mainioita uittokelejä vielä tulisi.

Timo ja Veikko on olleet edelleen metsälaitumella ja vierailevat tähdet pihassa. Sami ponin haava alkaa näyttää aikas hyvältä ja on pienentynyt jonkun verran. Liikalihaakaan ei näy joten toivotaan että jää vain siisti arpi. Mikä nyt näyttäisi hyvin todennäköiseltäkin. Tänään olisi tarkoitus käydä Artulle ja Samille tekemässä uusi lohko. Jospa se olisi sitten kesän viimeinen. Seuraavaksi voi sitten ruveta purkamaan niitä. Aika typerää täMä kesäaikakin. Luulisi että pääsee helpommalla mutta vähän väliähän tässä saa olla tekemässä jotain aitaa... Kun en niitä halua jättää talveksi pelloille notkumaan. Muovitolpilla homma voisi käydä aika kätevästi mutta minä olen vielä toistaiseksi vannoitunut puutolppien käyttäjä. Kivempi niin kun tietää että ne varmasti pysyy siellä aidassa eikä aidat kaadu ukkoskuurojen aikaan. Saattaisi huumori loppua niitäkin nostellessa:D

Saila

Hirvityksiä

Sain ihan mukavat sävärit eilen illalla. Läksin iltasella poitsujen kanssa rantaan. Uitin Veikon soutuveneen perästä ja jo toiseen kertaan onnistuin selviämään yksin. Koiran fleksi on kyllä melko mainio keksintö tuohon hevosen uittoonkin. Ihan helposti sujuu soutaminen fleksi kädessä ja aina on naru tiukalla. Kipusin sitten Timon selkään etten kastu takapuolestani Veikon selässä. Keli oli hieman viileä joten totesin että käydään pieni lenkki että Veikko vähän kuivuisi ja Timokin saisi liikettä. No...kyllähän se sitä liikettä sitten saikin. Tarkoituksena oli mennä pieni lenkki jossa mennään pellon poikki polulle ja toiselle tielle. Pellon reunassapa olikin sitten pari hirveä ja siitähän Timo veti hirmu kilarit. Veikko yritti pysyä matkassa käsihevosena ja miun kädet oli taas aika koetuksella. Tietenkäähän ei ollut satulaa eikä suitsiakaan, riimulla ratsastelin kun alkuperäisenä ajatuksena oli käydä vain rannassa. Riekkui aikansa ja Veikko katsoi että mitähän tapahtuu. Ei rauhottunut ollenkaan, vielä laitumelle päästyäänkin puhisi ja pöhisi ja meinasi siinä ohessa tietysti vetää kauratkin henkoseen. Älyvapaa eläin! Luulisi rauhottuvan kun näkee että kaveri on kuitenkin ihan tyyni mutta ei... Tämmöstä kivaa tällä kertaa.

Saila

Hellettä ja paarmoja

Nyt kun saadaan nauttia helteestä hevosten kanssa uiden niin lämpimän ilman mukana saapui tietysti miljoona paarmaakin. Mutta uintikelit on tosiaan kohdallaan ja ei tässä nyt hirveästi sitten muuta ole tehtykään. Viime viikonloppuna saatiin iso metsälaidun tehtyä ja hevoset oli tarkoitus siirtää sinne. Toisin kävi. Higgs lähti kotiin viime viikon perjantaina ja siirsin sitten sunnuntai iltana lopun neljä samalle pellolle ennen kuin vietäisiin metsään. Timo ja Sami ottivat vähän matsia mutta alkoivat sitten tunnin juoksemisen jälkeen syömään. Kävin vielä myöhemmin katsomassa onko rauha edelleen maassa ja kaikki söivät tyynesti. Maanantai aamuna olikin pellolla järkytys. Sami ramppasi portilla oikea lapa ja etujalka aivan veressä ja muut kolme söivät pellon toisessa päässä. Kun Timo havaitsi minun menevän pellolle, otti se jalat alleen ja tuli häätämään Samin portilta ja yritti käydä siihen kiinni ihan tappomeiningillä. Onneksi ei saanut enää kiinni kun on niin hidas. Sain Samin pois pellolta ja menin pesemään ja putsaamaan haavan. Lavan päällä oli iso puremahaava. Naapurissa asuva eläinlääkäri saapui onneksi nopeasti paikalle ja kehotti soittamaan jonkun ompelemaan sen kun häneltä ei löytynyt kotoa sopivia tarvikkeita. Minun piti sitten lähteäkin jo töihin. Poni jäi sisälle odottamaan ell. Sain aamupäivälle lääkärin ja oli käynyt parsimassa sen kasaan. Sami on siis ollut koko viikon sisällä, nyt parina viime päivänä vain pari tuntia aamulla ulkona kun ei vielä niin kuuma. Harmittaa ponin vuoksi kun on varmasti kipeä ja vielä kesäkelissä hankala parannella. Timo on siis silloin yöllä saanut jotkut hepulit. Aikaisemmin kun olivat Artun ja Samin kanssa niin ei ollut mitään onglemaa, nyt kun Veikko lisättiin joukkoon niin näköjään ongelmia tuli. Timo on ilmeiseti niin tyhmä että se kuvittelee Veikon olevan sen oma tamma kun ori luulee olevansa ja kukaan muu ei nyt sitten saa puuttua Veikkoon. Kyllä pitää kantturalla viirata. Hieman olin raivona ja olisin varmaan lahdannut koko hevosen maanantai aamuna siihen paikkaa jos olisi ollut tarvittavat työkalut! Eihän tollasta skitsoa uskalla laittaa enää kenenkään kanssa kun selkäs käännät niin yrittää telottaa laidunkaverit. No nyt parannellaan ponia ja laitetaan sitten eri peltoon. Timo ja Veikko meni metsäpellolle torstaina ja Arttu on yksin pihalla.

Kenttäkin "valmistui" viime viikonloppuna. Kiviähän sielä on ja yhtä kohtaa kaivurimies ei jostain syystä tasoittanut kunnolla ja siihen jäi kumpare mikä pitää vielä silittää. Sitten kun on saatu siliäksi ja kivet pois niin ajattelin kastella sen ja tampata auton kanssa. Sitten näkee jääkö siitä vielä liian pehmeä vai onko käyttökuntoinen sellaisenaan. Onneksi projekti on jo tuossa vaiheessa niin on hyvin aikaa tehdä se loppuun ennen syksyä. Ettei ehdi sitten jo jäätyä muhkuraiseksi kivineen päivineen. Iskä teki miulle hienon lanankin vanhoista reen katkaistuista jalaksista ja raudoista. Pakkohan sitä oli jo kokeillakin. Timo vetämään ja johan saatiin pölyä aikaiseksi. Lana toimi moiteettomasti mutta hevonen kiemurteli vähän liikaa. Se on niin mahottoman huono kulkemaan suoraa uraa, mutta harjoitellaan... Ei tulisi Timosta tuntihevosta, se lintsaisi joka välissä ja metriäkään se ei osaa mennä uralla suoraan:D

Saila

Laitumen vaihto

Taas on yksi lohko popsittu naamariin. Tuotiin hevot eilen kotipihaan siksi aikaa kun tehdään taas uusi lohko yhdelle metsäpellolle. Siellä on vähän pöpelikköistä ja joutuu osan pellonreunasta raivaamaan että saadaan sähkökin kulkemaan aidassa. Kun ei nyt vaan liikaa antaisi vesipaistetta niin eivät talloisi pihalohkoja ihan mullalle sillä aikaa.

Veikko aloitti uimatreenin ja hyvin tuntuu polskivan. Maha on veteraanilla kasvanut pellolla aikas lailla talvesta. Noh, kutistellaan sitä sitten taas talvella. Timo on aika pitkälti joutunut hölkkätreeniin miun juoksukaveriksi. Välillä ottaa pattiin kun sitä saa hinata perässä kun herraa ei huvita. No onpahan lisävastusta:D Nyt kun ovat pihassa niin taidan taas vähän ajella painojen kanssa että joutuu töihinkin.

Reippaana aloitin loimienkin pesun rannassa. Tuulisella kelillä kuivuvat laiturin kaiteella aikas nopiasti. Mutta voi jestas että niitä pitääkin mokomalla kahdella hevosella olla paljon! Mutta pakkohan noita ulkoloimia on olla kun ei niitä ehdi saada kuivaksi jos vain yhdellä sadeloimella koittaa sitkutella. Kyllä saa muutes fleecevuorellinen full-neck sadeloimi kokoa 165cm päreet palamaan. Sen vuoren peseminen on raivostuttavaa kun fleece vain ruttaantuu harjan alla ja loimen huuhtominen lähes yhtä tuskastuttavaa kun vesi jää loimen sisään kun ulkokangas ei tietenkään laske vettä vuoren välistä pois. Ja tietenkin moiset loimet myös painaa kuin synti, argh! Ikinä en enää hommaa yhen yhtä loimea jossa on fleeceä!

Saila

Uudet laidunkaverit

Sunnuntaina kun uudet laidunkaverit tulivat satoi tietenkin vettä, välillä ihan kunnollakin. Kuvasaaliista ei siis tullut kummoistakaan.

Sini

Uudella laitumella

Laitumen tekoa

Eilen käytiin rannassa kahlaamassa. Oli pieniä lähtöongelmia Timon kanssa. Ei meinannut liikkua pihasta mihinkään. Käveli askeleen kerrallaan ihan kippurassa korvat luimussa ja pysähtyi joka askeleen välissä. Higgs on tehnyt jonkun verran Timoon hampaanjälkiä mutta ei niitä kyllä miun persuksen alla ollut. Tajusin sitten että sadetakin naru jonka päässä pikkurillin pään kokoinen pampula/stoppari oli reiteni ja Timon selän välissä. Herra herkkä ei siis voinut liikkua kun pampula painoi niin kovin. Johan alkoi liikkua kun solmin sen ylemmäs. Pienestä menee pienen pojan päivä pilalle:D Veikko teki sitten omat tepposet. Aikansa pojat porskuttivat vettä kilpaa ja sitten Veikko laittoikin maate. Kastui sitten Sinikin ihan oikeasti kun seisoi järvessä rinnuksia myöten:D Onneksi ei ollut satulaa selässä. Viime kesänä kun uitti tädin satuloineen päivineen.

Taas tuli väsättyä yksi laidun kun kohta se on taas siirrettävä hevoset. Kyllä ne tuhoaa aika tahtia tuota heinää. Tosin tämän hetkisessä lohkossa on kyllä paljon nokkosta mikä ei tieteskään kelpaa. Koira kävi eilen testaamassa sähkölangan toimivuutta. Seisoi häntä langassa ja otti tällin ja siitäkös huuto syntyi. Ei kyllä tainnut edes tajuta mikä kumma pääsi yllättämään:D

Lukijamme Karakali on kysynyt muutaman kerran Timon rotua. Vastasinkin jo kommenttiisi. Vastaukseni kommentteihin löytyy samasta paikasta kuin kysymyksetkin. Eli klikkaamalla kommentti kohtaa tekstin alla, avautuu kommentit ja pääsee lukemaan niitä. Eli toukokuun "vihreetä pukkaa" tekstin alta. Mutta laitan nyt vielä tähänkin. Timo on siis ranskalainen kylmäverinen, boulognenhevonen. Suomessa näitä ei mahdottoman montaa taida olla, tai ainakaan en ole bongannut. Vähän aikaa sitten iski haave josko saisi joskus toisenlaisenkin harvinaisuuden. Hevosurheilussa oli juttua sukupuuttoon häviävästä poitounhevosesta joka myös ranskalainen kylmäverinen. Sellainenkin olisi kiva omassa pihassa mutta taitaapi jäädä haaveeksi. Tuon kokoluokan hevosten pito kun ei ole enää ihan yksinkertaista ja halpaa. Ehkä on siis tuolla yhdellä pärjättävä:) Veikko puolestaan on perinteinen suomenhevonen suurella sydämellä. Vieraileva laidunkaveri Higgs puolestaan torinhevonen. Tämän viikon sunnuntaina tulee kaksi kaveria lisää Arttu ja Sami.

Saila

Kesä tuli virallisesti

Nyt voi julistaa kesän saapuneen virallisesti. Torstaina törmäsin ensimmäisiin paarmoihin ja oli isoja paskiaisia. Päivällä saa tuskailla nyt sitten paarmojen kanssa ja illalla itikoiden ja polttiaisten. Kelit alkaa mukavasti lämmejä ja sen myötä järvikin. Veikko on käynyt pari kertaa kahlaamassa mutta Timo ei vielä kertaakaan. Timo teki vähän oikeitakin töitä. Ajelin sen kanssa kiviä ja hikihän siinä tuli. Sen verran oli painoa että kärrit oli hieman takakenossa ja kivet vähän valuivat lavalla. Kuului aika ikävä meteli mutta Timo ei välittänyt, tosin eipä tuo vedettävä matkakaan isolla kuormalla ollut pitkä. Ihan aavistuksen oli malttamaton kun Veikko poistui paikalta mutta ihan hyvin meni ja malttoi seisoakin kun tajusi ettei muitakaan vaihtoehtoja ole. Että kyllä sitä voisi ihan suht toimivaksi työhevoseksi sanoa.

Kenttäprojektikin on edistynyt jonkun verran. Pohja kaivettu, kankaat ja salojat laitettu sekä puolet sorasta levitetty. Odotellaan kaivurin uutta vierailua, kun saavat sen irrotettua työmaalta taas joku viikonloppu. Katsotaan sitten mitä siitä tuli ja tarvitaanko kivituhkaa päälle vähän "kovikkeeksi". Vähän pehmeähköltä se tuntuu mutta sen näkee vasta kun sitä pääsee todellisuudessa testaamaan. Jonkunlainen valaistuskin sinne pitää kehittää ennen syyspimeää niin olisi sitten sitä hyötyäkin miksi se ylipäänsä tehtiinkään.

Siirsin hevoset toiselle lohkolle syömään niin ei tule ihan totaalisesti tallottua. Vaikuttaa kyllä maaperän kestävyyteen jonkun verran minkä moisia hevosia pitää pellossa. Ponit tuskin saisivat ihan äkkiä käveltyä pintaa puhki mutta nämä pronttosaurukset Timo ja Higgs ottavat aika rallia ja kummallakin alla sen kokoluokan kyntövehkeet ettei pellon pinta tunnu kestävän. Veikon kanssa kun lähtee lenkille niin teinipojat liikuttelee aikas kivasti itsensä sillä aikaa pellossa. Kauheen kätevää!
Laidunkaverimme Higgs on alkanut järjestää miulle lisää liikuntaa veden kannon suhteen. Herra pesee etujalkojaan vesiastiassa ja kun vesi likaantuu niin sitten roikutaan hampaineen kupin reunassa ja kaadetaan vedet maahan. Kivahan se on sitten sitä tyhjää kuppia viskoa. Alkaa hieman nyppiä uuden veden laitto 3-4kertaa päivässä. Tänä aamuna sitten vaihdoin pyöreän ja korkeamman astian jos niitä jalkoja ei vaikka sinne sitten niin helposti tulisi laitettua. Se jää nähtäväksi...

Saila

Ruskeat kaverukset

Higgs

Iltasella

Iltasella Timo ja Veikko söi kaurojaan. Higgsa sai muutamia leivän kannikoita joita Lilja yritti varastaa.

Sini