Kiva keli oli, kiva keli meni!

Alkutalvi on mennyt hirmuista kyytiä, toisin kuin Timo! Laiskaa on ollut meininki ja Timo piti marras- joulukuun vaihteessa reilun viikon lomankin. Eipä tuntunut loma piristävän, mistä lie johtuu moinen velttous..? Pari viikkoa oli aika hyviä kelejäkin liikutella hevosia mutta nyt niistä ei ole tietoakaan, huoh! Taas on hevoset seisoneet useamman päivän kun ei kehtaa turhaan lähteä jalkoja rikkomaan kun ei ole niin välttämätöntä tuo noiden "treenaaminen". Viikko sitten jopa haaveilin jo reen kaivamisesta vintiltä mutta onneksi en kaivanut. Ei se tuolla enää mihinkään kulkisi, ainakaan laiskalla hevosella:D

Tilsakumit ja kaikki olisi nyt asennettu alle ja pääsisi vaikka vähän hurjastelemaankin kun vain olisi pohjia missä mennä. Kenttä oli melko hyvä vielä viime viikon torstaihin asti. Sitä kun ei ole aurattu niin lunta riitti pidemmälle vesisateesta huolimatta. Perjantaina sen lanasin pikaisesti ennen pakkasta ja melko tasainen siitä tulikin. Vaatisi nyt vain reilut 10cm lunta päälle, mitä pääsisi polkemaan.

Laitetaan kesän muistoista kuva kun muutakaan ei ole ja tämänhetkisestä kelistä on turha mitään kuvata!
Kesäisestä kuvasta huolimatta toivotan ILOISTA JOULUA KAIKILLE KAURAMOPOILLE!

Saila

Kuraa!!!

Ehdin jo ajatella että tänä syksynä ei mahavaivat Timoa vaivaisi mutta taisin huokaista liian aikaisin:( Aiempina syksyinä Timo on oireillut heti laitumelta pois siirtäessä lievin ähkyoirein ja maha on löysänä jatkuvasti, kura lentää toisinaan lähes kaaressa. Siksi ajattelin että vaivasta olisi päästy kun ongelmia ei tänä syksynä näkynyt kunnes nyt. Ovat kuitenkin olleet kuivalla heinällä jo melkein kaksi kuukautta. Nyt oireet kuitenkin vähän lievemmät kuin aiemmin ja ähkyoireita ei ole vielä ilmennyt.

Ensimmäisenä syksynä Timon ollessa meillä tätä ongelmaa tutkittiin klinikalla monin eri konstein ja testailtiin eri maitohappobakteerit, hiivat ym. avut ruokinnassa. Kokeiltiin pelkällä kuivalla heinällä, pelkällä esikuivatulla rehulla, suurilla korsirehu määrillä ja säännöllisillä ruokintaväleillä. Mitään vikaa ei ole tähän päivään mennessä löydetty, hiekkaa etsitty kuvaten, jota ei löytynyt nimeksikään. Kaikki vanhojen hevosmiesten poppaskonstit on kokeiltu ja mikään ei ole ollut pitkäaikaisempi ratkaisu ongelman poistumiseen. Lukematon määrä erilaisia lisäravinteita on testattu muutaman vuoden aikana joiden avulla kuulemma moni muu on saanut avun mahavaivoihin. Parhaiten näistä on toiminut Pronutrin ja eQ Kempin maitohappobakteeri mutta nekin on helpottaneet vain muutamiksi päiviksi.

Stressiäkin on ajateltu syyksi löysään mahaan mutta siihenkään en jaksa uskoa sillä juuri tällä hetkellä Timon elämä ei voisi rauhallisempaa olla. Herrahan on kovasti ollut aina kavereiden perään ja esim. yksin jääminen on ollut stressaavaa. Mutta pojat on liikkuneet monta viikkoa porukalla ja ovat koko ajan keskenään, eli kaverin perään ei tarvitse stressata. Päivän heinät saavat viidessä erässä joten ruokintavälit ei pitäisi olla liian pitkät, jolloin mahan ei luulisi oireilevan tyhjyyttään.

Joka talvi vaiva on helpottanut jossakin vaiheessa talvea ja ollut toisinaan viikkojakin täysin poissa. Ottaa aivoon kun mikään ei auta ja perää+häntää saa olla pesemässä jatkuvasti ja seuraavana päivänä se on taas kurassa..huoh! Myös iho kärsii kun on koko ajan likainen ja märkä. Sen varovainen peseminen ja kuivaaminenkin on oma taitolajinsa saamatta tennaria. Eipä tuo mikään ihme ole jos on nahka hellänä, harmittaa vaan kun ei osaa asialle enempää tehdä... Kesää siis odotellessa taas kerran.

Saila 

Virta on, virta OFF!

Timolla on ollut taas kovin vaihtelevasti virtaa. Saattaa keskes koulukiemuroiden syttyä ja 10min päästä on taas ihan tahmea. Samaa tehnyt myös maastossa. Enemmän on kuitenkin ollut laiskanpuoleista tuo meno viime viikkoina. Kentällä pari kertaa irtojuoksuttanut ja lopputuloksena minulla on hiki, hevosella ei..! Hevostelun puolesta kelit on olleet aikas mukavat, lukuun ottamatta vähän kovaksi jäätyneitä teitä alkuviikosta.

On se aika vuodesta kun saan itselleni harmaita hiuksia vahtiessa tuleeko talvi, eikö tule!? Kenttä olisi lanattava melkein joka käytön jälkeen jos haluaa pelata varman päälle, ettei se pääsisi jäätymään. Timosta jää kuitenkin sen kokoluokan jäljet jotta jos ne poterot ehtii jäätyä niin alkutalvesta muhkuraisen kentän käyttö on hanurista.

Molemmat hevoset olisi nyt laitettu hokkikenkään, joten sen puoleen talvi voi vaikka tullakin. Kaivoin esille viime talviset vanhat kengät joissa jo valmiiksi kulahtaneet hokit. Pitäähän ne käyttää loppuun asti;) Pellollakin ollaan jonkun verran hevosia liikuteltu ja siellä ei kyllä enää kestäisi kunnolla pystyssä ilman nastakenkiä, pelataan siis varman päälle eikä panikoida ensilumen saapuessa.

Saila

Syksy

Syksy on saapunut ja hevoset siirtyneet tarhaan. Kaikki laitumetkin olen saanut purettua talviteloille. Hevoset ei ole olleet kovin mielissään kuivan heinän syömisestä ja ovatkin jo monesti suunnitelleet aidan reunalla pakomatkaa. Heti kun unohtuu laittaa sähkö päälle niin jo siellä ollaan roikkumassa aidalla ja mietitään mistä ryysisi läpi syömään vihreämpää. Sisälläkin on nukuttu jo useampi yö aina kelin ollessa huonompi, siellä ovat kuitenkin viihtyneet oikein hyvin rymyämättä ylimääräisiä.

Vielä on päässyt maastoilemaan melko normaalisti mutta ei kauaa. Pimeä tulee joka ilta jo aiemmin ja kohta se iskee jo kolmelta päivällä. Sitten saa iltamaastoilut unohtaa kokonaan. Mutta eipä se haittaa sillä nyt on kenttä hyvässä kunnossa. Voi onnen päivää kun sain vihdoin tilattua pihaan kuorman kivituhkaa. Kenttä on ollut siis liian pehmeä ja etenkin Timo jättää siihen armottomia monttuja irtojuoksuttaessa. Joka juoksutuksen jälkeen sitä ei lanaamaankaan jaksa ruveta. Eilen kentälle levitettiin ohut kerros tuhkaa ja nyt pitäisi sitten käyttää sitä ja lanata uudestaan. Sitten mietitään onko tarvetta lisätä. Nähtäväksi jää kuinka hyvä siitä tuleekaan:)

Saila

Photoja elokuulta

Nyt alkaa liikutusrytmi olla kohdallaan. Palattu helteiden jälkeen viidesti viikossa liikutteluun. Lähinnä ollaan maastoiltu ja ajettu Veikon kevyillä kärryillä. Timo on käynyt muutamaan otteeseen pujottelemassa heinäpaaleja jotka on jätetty oikein kivasti pellolle levälleen. Juuri sopivan kokoisilla raoilla niin on päässyt vähän harjottelemaan valjakko juttuja. Voi hyvän mielikuvituksen siivin kuvitella pääsevänsä joskus ihan kisaamaan kyseistä lajia. No joo, ehkä nyt ei kuiteskaan:D Ei taida notkeus, saatika nopeus riittää lähimainkaan... Täti ja serkkupoika on hoitaneet säännöllisesti Veikolla ajamisen jotta ei pääse papparainenkaan laiskistumaan. Siitä on nyt kyllä tullut oikeasti vanha, ei hötkyile enää mihinkään liiasta virran keräämisestä ja käsihevosena ollessakin sitä saa hinata mukana kuin ankkuria. Mutta sallittakoon kyseinen käytös jo 20vuotta täyttäneelle veteraanille. Toivotaan näiden mainioiden säiden jatkuvan ettei tarvitsisi vielä alkaa tarpomaan kurassa ja pyörittää loimirumbaa! Maistuu harrastelu niin mukavalta hyvässä säässä:)

Saila





Pojilla omaa kivaa!

Sain alkuviikosta taas soiton jota en olisi halunnut kuulla. Hevoset oli toistamiseen tänä kesänä karanneet matsälaitumelta, enpähän niitä nyt enää sinne sitten vie kun ei siellä malteta paria viikkoa kauempaa viihtyä! Ovat nyt pari päivää syöneet etupihalla ja raivanneet villiintynyttä tarhaa. Kunhan keli vähän kuivaa niin voi laittaa takaisin pihalaitumelle jossa otettu nuo yllä olevat kuvat kesäkuussa. Se menee näin sateisella kelillä ihan savivelliksi kun tilsivät portilla ympyrää.

Nyt alkoi normaalit liikutuksetkin kun helteet laantuivat ja Veikon kanssa on saanut aloittaa ravailun. Pari lyhyttä ravipätkää siis lisätty maastolenkkeihin ja pellolla ajaessa myös ravailtu. Ei ole turvotellut vielä jalkaa mutta katsotaan kuinka reagoi kun liikunta lisääntyy..? Toivotaan kuitenkin vielä lämmintäkin niin uintitreenejä voitaisi jatkaa ihan loppukesään asti.

Saila

Velttoilua

Helle on palannut! Tarkenee ruvata taas uittamaan kun on tauko venynyt jo kahteen viikkoon. Reilu pari viikkoa on vain maastoiltu kävellen ja pari kertaa ajettu kumpaakin. Helpolla ovat siis nyt päässeet kun en ole Timoa ehtinyt käydä missään vaiheessa pöllyttämässä, saatika vääntänyt koulua. Veikkohan onkin vielä kävelykuurilla.

Vein hevoset taas metsälaitumelle kun aitakin tuli vihdoin paikattua. Luotto langoissa pysymiseen meni sen verran että riimut jäi nyt kyllä päähän. Pari päivää siellä syöneinä näyttävät molemmat ihan turvonneilta, pullaponeilta (niitähän ne kyllä onkin:D). Kotona olevat lohkot oli koluttu ihan loppuun ja olivat melkein pari viikkoa siis todella köyhällä laitumella ennen metsään vientiä.

Saila

Likaisella hevosella ratsastusta ja puhtaita loimia

Muutama ratsastuskuva reilun viikon takaa. Puunaus ennen ratsastusta ei juuri maistunut kun oltiin menossa rantaan uimaan mutta ei kai se aina niin valkoinen voi olla. Tai siis ei ole:D

Kesä alkaa olla puolessa ja niin myös kesän hommat. Viimeisimmät loimet sain eilen pestyä ja taas on yksi urakka vähemmän. Kyllähän niitä aikamoinen kasa olikin ja onneksi äiti pesi niistä ystävällisesti pari. Seuraavaksi olisi pestävä talli. Muutamia ruskeita laikkuja seinistä löytyy mutta onneksi ei kuitenkaan pahemmin ole kuorrutettu. Sitten taas vähän kalkkia pintaan niin johan on puhdasta.

Ilmat on olleet sen verran lämpimät että liikutus on hyvin pitkälti ollut uintia ja kevyitä kävely lenkkejä. Timolla vähän maastoillut ja joutuipa se tänä aamuna juoksemaan yhden tunninkin jotta ei ihan vierotu hommista:)

Saila

Laidunkesä 2013

Timon kauneusvinkit hyttyskesään

Karkulaisia

Hevoset keksi viikonloppuna omatoimista actionia elämään. Sunnuntaina naapuri soitti että missä päin mahdan olla kun hevoset on heidän takapihallaan harventamassa viinimarjapuskia. Olivat kovin huolissaan ettei ponit lähde asvalttitielle hortoilemaan. En ollut kotona joten hälytin isukin paikalle pyydystämään hevosia. Onneksi olin juuri pari päivää sitten viritellyt langat laitumelle joka on pihapiirissä. Ovat siis nyt majailleet yhdellä metsälaitumella jonne on n. ½km. Mikä päähänpisto on nyt sitten ollut sieltä lähteä kotiin niin on mysteeri. Viime kesänä pysyivät hyvin siellä, riittää tilaa, syömistä ja vettä, sekä varjoakin.

Tuntia myöhemmin tuli soitto, hevoset omassa pihassa "uudella laitumella". Kotipihalla ne olivat syömässä leikattua nurmikkoa kun iskä oli päässyt paikalle. Tänään kävin aamulla hakemassa metsästä riimut ja totesin aidan olevan matalana yhdestä kohtaa. Joko siitä on vain ryysitty läpi ja yksi tolppa on kaatunut tai Timo on hampaineen sen maasta repinyt ja kaatanut. Sitä on nimittäin satunnaisesti harrastanut. Siksi meillä ei muovitolppia ole kuin etupihalla jossa ovat koko ajan tarkkailun alaisena. Varsinaisilla laitumilla on vain puutolppia mutta jos on joku lahompi yksilö niin se katkeaa maanrajasta kun sitä aikansa hampaineen yläpäästä repii. No, eipä ne nyt suurta vahinkoa saaneet aikaiseksi. Muutaman tassunjäljen naapurin nurmeen ja parista marjapuskasta revitty suulliset jonka jälkeen on todettu että liian happamia puskia syötäviksi.

Suurta ärsytystä minulle on nyt aiheuttanut Timon etukenkien irtoaminen. Muutaman viikon sisään irtosi nyt karkureissulla neljäs etukenkä. Aavistuksen ne on kannalta pitkät mutta ihmettelen vain miksi ne nyt karisee kun ei ole karissut aikaisemminkaan, eikä talvellakaan vaikka on tilsakumitkin. Toista etukenkää vähän lyhennettiin niin täytyy nyt uusikin siihen toiseen jalkaan lyhentää. Jospa alkaisi kestämään?

Viime viikolla oli niin mahtavat kelit että päästiin aloittamaan uintikausikin, vesi oli jo +22astetta. Jipii! Veikko ui tapansa mukaan veneen perässä. Rauhallisesti aloitettin, ettei veteraanilla vaan leikkaa pumppu kiinni. Pari kertaa ollaan käyty ja kummallakin kerralla ui kaksi n. 4min. lenkkiä. Pikkuhiljaa lisätään lenkkejä ja vähän sen pituuttakin. Timon kanssa puljattu niin syvällä kuin jalat vain pohjaan yltää, kyllähän se kävelykin syvässä vedessä on jonkinlaista liikuntaa ja etenkin kun siellä yritetään lähteä lapasesta:D Viereiseen lahukkaan oli jätetty vene parkkiin mikä ei koskaan aikaisemmin ole siellä ollut ja sekös olikin sitten pelottava kapistus, kun ei mokoma edes liikkunut mihinkään! Onneksi oli rinnuksiaan myöten vedessä kun kääntyi ympäri ja lähti. En olisi sitä kuivalla maalla saanut nivelkuolaimella pysähtymään. Jatketaan harjoituksia...

Saila

Klinikalla

Tiistaina kävästiin Kouvolan klinikalla vähän tutkittavana. Timo ei juuri reissusta stressannut. Hampaat raspattiin ja sekin meni oikein mukavasti ilman rauhoittamista. Hammaslaatu oli kuulemma oikein kova ja niitä tovin saikin raspata että niistä sai jotain irti. Taaimmissa hampaissa oli piikkejä ja reunimmaisissa etuhampaissa ns. koukut. Mutta kyllä nyt on siliät pureskella makoisaa vihreää.

Veikolle tehtiin oikeaan etujalkaan taivutuskokeet, jänteet ultrattiin ja ruununraja kuvattiin. Muutosta oli vähän joka paikassa. Varsinaista rikkinäistä kohtaa jalassa ei ole mutta hankkarin yläpää on aavistuksen reagoinut ja kehärenkaassa oli jonkinlainen ylimääräinen kohouma. Se on nyt siis se vanhuus mikä iski, alkaa haperoitua paikat, mutta kai se on 20vuotiaalle jo normaalia. Eli iän aiheuttamaa rappeumaa. Hoidoksi määrättiin säännöllistä liikuntaa kävellen seuraavat 2kk ja uittoa heti kun veden lämpötila on riittävä. Loppukesästä sitten aloittaa ravailut ja katsoa kuinka reagoi.

Reissu meni ongelmitta ja oikein mukavasti matkustaen EI ilmastoidussa autossa, tuli siis saunottua samalla:D Klinikalla jouduttiin hetki odottamaan Veikon heräämistä kun oli niin tokkurassa. Ei uskaltanut laittaa traileriin niin raatona kun meinasi tutkiessakin kaatua, sammua siis pystyyn. Trailerissa on ikävämpi ruvata könyämään ylös. Herrahan kun ei tietenkään antanut raspauttaa hampaitaan ilman pieniä nokosia. Pakkopilttuussa teki ihan pienen paniikkihypynkin kun oli niin mahdottoman jännittävää moiset tutkimiset vaikka Timo seisoi vieressä kuin itse tyyneys.

Eikä muuten ollut yksi eikä kaksikaan ihmistä jotka kysyivät varikolla Timosta että "mikä se tuo on???" :D
On se jännä kapistus:)

Saila

Vihreäää...

Pelloilla pukkaa niin paljon vihreää että saas nähdä kuinka hepat ehtii niitä edes tuhota. Etupihalla ovat syöneet päiväsaikaan ja yöt ovat viettäneet tarhassa. Kokonaan laitumelle olisi ajatus siirtää mahdollisesti alkuviikosta. Tänä kesänä meille ei vieraita laiduntajia ole tulossa omasta päätöksestäni joten syöminen ei varmasti lopu syksyyn mennessä. Mokomat lentävät elukatkin ovat saapuneet ja kiusanneet hevosia jo monena iltana. Veikko ei niin herkkä niille ole mutta Timolla on jo mahan alusta ja rinnuksia syöty ihan verille asti:(

Ensi viikolla olisi sitten lähtö Kouvolan klinikalle. Kuvataan Veikon jalka mikä vieläkin aavistuksen turvottelee ja raspataan molemmilta hampaat. Veikko on edelleen liikkunut siis vain narusta 3-4krt viikossa reilusta tunnista 1½ tuntiin. Viime sunnuntaina jouduin sitä kyllä vähän kentällä pöllyttämään irrallaan kun karkasi eikä antanut kiinni. Käytössä oli siis väsytystekniikka. Mutta heti huomasi jalassa reippaamman "käytön". Katsotaan sitten mitä käyttö on jatkossa.

Timon kanssa on myöskin kävelty narusta ja pari kertaa viikossa menty kentällä. Kun saisi aikaiseksi niin kävisi kaivamassa Timon kärryt talviteloilta niin voisi ajella voimaa. Veikko voi hyvin köpötellä perähevosena.

Saila

Kevät on koittanut

Lämpimät kelit sitten vihdoin saapuivat meillekin. Tarhakin on kuivunut siinä määrin että hevoset on vapusta lähtien tarhailleet myös yöt, kahta sateista iltaa lukuun ottamatta. Katos ja sen edusta on täysin kuiva mutta peremmältä tarhaa löytyy kyllä vielä vetisiä poteroita. Vähän sieltä raavin kasojakin pois, pahimmat vain. Kovin tarkkaan en rupea niitä raapimaan pois kun lähtee niin paljon hiekkaakin mukana. Jospa sitten kesällä kun on oikein kuivaa niin kävisi "siivilöimässä" talikolla vielä lisää. Loput jääköön tilkkeeksi kivien ja kantojen koloihin. Niitä kun meidän tarhassa riittää.

Liikutus meillä on ollut nyt melko kevyttä vielä routuvien teiden vuoksi ja Veikon jalan takia. Pari viikkoa sitten kun käytiin viimeisen kerran radalla niin Veikko alkoi ihan yhtäkkiä ontumaan oikeaa etujalkaa. Ravissa näkyi selkeästi mutta käveli ihan normaalisti. Sillä on aika pitkä ja rento käynti, siinä ei ollut lainkaan ep. Jalka oli ruununrajan yläpuolelta lämmin ja aavistuksen turvonnut. Mukana oli onneksi kylmäyssuojat ja sai ne jalkoihinsa heti kotimatkalle. Illalla myöhemmin vielä kylmäsin uudestaan. Jalka ei seuraavina päivinä turvotellut mutta parin päivän huilin jälkeen vähän liikuteltiin ja todettiin ravi edelleen epäpuhtaaksi. Syötettiin sitten 5pv:n metacam kuuri ja liikuteltiin narusta taluttaen joka toinen päivä n.35-50min. Viime viikon sunnuntaina (2vk loukkaantumisen jälkeen) otin pojat kentälle ja irtojuoksutin. No edelleenhän se oli ep. Ei pahasti mutta minun silmään kuitenkin. En sitä sen enempää juoksutellut mutta otti pari laukkaspurttia kun Timoa hätistin. Juoksi kentän ympäri yhteensä n. 5 kierrosta. Seuraavana aamuna jalka olikin sitten koko säären matkalta turvonnut. Että jotain sieltä on nyt sitten rikki mennyt. Klinikalle sen kanssa on lähdettävä niin saadaan tietoon missä vika ja saako siitä enää kuntouttamalla peliä...

Timo on siis myös lähinnä kävellyt narun jatkona. Pari kertaa tuuppasin sillä koulua ja vähän irtojuoksuttanut kentällä. Mutta helpolla on nyt päässyt 2½ viikkoa. Ei oikein ole ollut aikaakaan sen kanssa mitään kummosempaa tehdä kun polttopuita tehdessä mennyt kaikki ylilmääräinen aika.

Mukavasti alkaa pellot vihertää ja parasta aikaa sataa vettäkin. Seuraavaksi aurinkoa niin johan alkaa heinää pukata! Tämän viikon aikana oli ajatus viritellä jo yläpihalle aidat niin pääsevät siitä jo ensi viikolla vihreää maistelemaan. Tontin rajassa jo viime kesäiset tolpat nököttääkin niin pihan puolelle muutama tolppa niin langat on äkkiä viritetty.

Saila

Rataurheilua

Routa-aika verottaa taas kotona liikumista tuttuun tapaan. Kävellä tietysti voi melkein missä vaan mutta aika tylsää touhua pidemmän päälle. Joten kävin hakemassa trailerin lainaan niin päästiin käymään radalla. Vajaa kaksi viikkoa oli lainassa ja joka toinen päivä käytiin raviksella. Sai mukavasti pestyäkin hevosia niin eivät ole niin tahmaisia. Nyt siirrytään sitten normaali arkeen ja kohta kotonakin pääsee menemään normaalisti. Kenttä on sulanut kokonaan mutta on vielä pehmo joten sinne ei ole asiaa vieläkään.

Kaikesta loimittamisesta huolimatta Timo kasvatti taas lopputalvesta ihan järkyttävän mammuttikarvan. Normaalit hevoset alkaa pudottaa karvaa tammikuussa. Timo poikapa alkaa vasta tammikuussa kasvattaa turkkia joka on sitten vielä maaliskuussakin tiukasti kiinni. Pääsiäisen jälkeen alkoi vasta pudottaa karvaa, eli sitä syleksitään vieläkin ihan urakalla. Ei oikein innosta ajohommat kun saa itselleen niin järkyttävän karvakuorrutteen että voisi eskimoksi luulla:D Ihme otus!!! Päätinpä siis että ensi talvena se klipataan ja sillä hyvä! Ihan tuskasta touhua, hienstä märän hevosen loimitus kevättalvella.

Nyt saisi kyllä tulla lämmintä keliä jotta lähtisi heinä kasvamaan. Kohta alkaa heinät loppua, jostakin sitä on varmasti vähän haettava lisää. Eipä laitumelle vielä muutamaan viikkoon ole asiaa. Sitä odotellessa siis... Aina sinne on jossain vaiheessa päästy.

Saila

Radalla

Pojat on päässyt nyt useampana päivänä raviradalle urheilemaan kun on koppi lainassa.

Sini