maanantai 26. lokakuuta 2015

Käytöshäiriöitä ja kettuilua!

Eilen illalla ajttelin taas että onpa ihmisen pitänyt keksiä itselleen mokoma elämäntapa, hevoset! Miksi!?

Viime viikon loppupuolella meille saapui suomenhevosruuna josta kaavailtiin Timolle tarhakaveria sillä kyseinen ruuna on hyvin samanlainen kuin Veikko ja epäilin että niistä saisi hyvät kaverit. Hevonen on ystäväni ja tuli meille ylläpitoon. Ponit jotka meillä oli lainassa niin lähtivät samalla kertaa tehden talliin tilaa. Pari päivää uusi tulokas tarhasi omineen ja lauantaina siirsin sen Timon viereiseen karsinaan. Kalterin läpi haistelivat ja minkäänlaista pullistelua ei ollut suuntaan saatika toiseen.

Eilen illalla laitettiin sitten ruunat ratsastuskentälle tutustumaan. Siinä on hyvä pohja riehua, ettei käy tarhassa vahinkoja. Meidän isompi tarha on jonkun verran kivikkoinen ja toinen tarha jää pieneksi jos vauhti kiihtyy kovaksi ja otetaan yhteen. Kentällä meno sujui mukavasti, vähän piti itse käydä niitä patistelemassakin että sai räpsittyä muutaman juoksukuvan. Meno oli siis hyvin rauhallista ja söivät tyytyväisinä kentän reunassa kasvavaa ruohoa. Muutamia kertoja haistelivat toisiaan vähän tarkemmin mutta tappelun elkeitä ei ollut. Vietiin hevoset tarhaan ja lähdettiin lenkittämään koiria. lenkin jälkeen käytiin vielä morjestamassa hevosia ja siellähän ne nökötti.

No, tilannehan olikin sitten illalla kuitenkin muuttunut kun menin  hakemaan poikia sisään. Uusi tulokas juoksi Timoa karkuun tarhassa ja heti tajusin että siellä on otettu yhteen koska meininki oli todella jännittynyt. Sisälle päästyä tarkistettiin vauriot ja pieni karvaton läiskä löytyi selästä. Voi että mikä ketutus valtasi miun korvien välin ja Timo muuttui punaiseksi vaatteeksi taas kerran miun silmissä! Oli onneksi itsekin ottanut tennaria, koska poskessa oli kuraiset kavionjäljet mutta valitettavasti tiedän ettei se paljon vastaiskuista piittaa jos on päättänyt ruveta toista pompottamaan:(

Aamulla päätin kuitenkin kokeille mikä on meininki ja valoisan aikaan niitä on helppo seurata, joten vein ne samaan tarhaan. Mitään tappeluita ei syntynyt mutta selkeästi Vävy pelkäsi Timoa ja yritti olla tarhassa koko ajan mahdollisimman kaukana Timosta ja ei laskenut sitä lähellekään. Sellaista kissa ja hiirileikkiä siis ja heinäkasalta toiselle sinkoilua. Töihin lähtiessä siirsin omaan tarhaan koska en uskaltanut jättää keskenään ilman valvontaa ja onhan se nyt todella ankeaa juosta tarhassa koko päivä toista karkuun. Kyllä harmittaa kun näkee vaivaa sopivan kaverin etsintään ja ajattelee hevosen parasta ettei sen tarvitsisi olla yksin niin tässä kiitos! Tammanhan se seurakseen haluaisi mutta sitä iloa ei sille suoda että pääsee naisen kanssa tekemisiin, tai sitten sen naikkosen pitäisi olla isompi kuin Timo. Että osaakin olla hankalaa...

Illalla pitää tuumailla omistajan kanssa mitä tehdään sillä lauantaina tulee talliin uusi hevonen ja sepä on tamma. Eli tulisiko Vävy sen kanssa sitten toimeen vai joudutaanko viemään takaisin kotiin. Tamma on tarhannut muiden hevosten kanssa joten teoriassa voisi olla mahdollista mutta täytyy tätä nyt pohtia.

Saila