Mitä uutta ei siis tiedossa, jälleen kerran on menty vuoristorataa tämän hevostelun kanssa. Pakko on vaan todeta että jos nämä talvet on jatkossa näin surkeita niin on tasan varmaa että meillä loppuu hevosten pito siihen paikkaan kun Timosta luovutaan. En haluaisi kyllä olla kenenkään kisaavan ihmisen saappaissa kun jo harrastehevosen säännöllinen liikuttaminen asiallisilla pohjilla on todella haastavaa. Tosin onhan toisilla todella hyvät paikat ja puitteet mennäkin, jolloin asia on eri. Näin normimaastoilla joiden pohjat kesäisin on liian kovat ja kiviset, keväällä routii ja suorista laukkabaanoista ei ole tietoakaan niin asettaa aikamoiset rajat liikutukselle. Harmittaa taas kuinka vähän aikaa pääsi lumipolanteilla menemään ja rekikin pysyi tänä talvena vintin peränurkassa:(
Timo vietti klinikan jälkeen tasan kolme viikkoa lomaa ja osittain nekin oli juuri niitä talven parhaita kelejä. Viikko klinikkareissun jälkeen alkoi rallittamaan tarhassa ja meno oli välillä jäykän näköistä mutta en huomannut ontumista. Kipulääkekuurinhan se sieltä sai mikä kesti reilun viikon. Nyt on käynyt kahdesti lenkillä ja meno on ollut puhdasta mutta on vino. Samalla tavalla on kyllä kulkenut vinossa aiemminkin kun ei ole kentällä käynyt aikoihin, eikä ole nytkään. Sinnekään kun ei ole mitään asiaa kun suojalumi on jäätynyt niin epätasaisesti. sitä kun ei missään vaiheessa talven aikana ole lingottu. Pitää yrittää pyörittää sitä vähän maasta ja tehdä maastossa vähän avoja niin mahdollisesti siitä taas suoristuu.
Nyt pitää taas alkaa varomaan pohjia, meillä on monin paikoin sellaisia petollisia paikkoja joista polanne menee puhki ihan hetkessä. Parista paikast on jo mennytkin. Seuraavana murheena siis routakuopat ja kävelyttäessä voi taas miettiä ihan itsekseen mikä järki tässä on:D
Saila
