Jälleen sairaslomalla

Käytiin taas ottamassa röntgen säteilyä ja mitään kummoista ei löytynyt. Ei siis selkeää selitystä ontumiselle. Oikean etusen kavioluun sisähaarassa on kohta joka ei ole symmetrinen ulkohaaran kanssa ja ell ei osannut sanoa siitä kuin että voi olla kyseisellä yksilöllä vaikka synnynnäinenkin mutta vaikea sanoa aiheuttaisiko se noin äkillistä ontumaa.

Paisettakaan ei siis kaviosta löytynyt mutta sanoi että on aika irtoseinämäinen. Se kyllä oli tiedossa ja on oikein rasite noilla raskailla roduilla. Ilman kenkiähän ei voi pitää juuri lainkaan. Tämäkin vaiva voi aiheuttaa selkeää ontumista ajoittain joka häviää taas jäljettömiin kuin itsestään. Mutta en minä nyt ihan sitäkään selitykseksi tälle niele, sillä onhan ne kaviot olleet tuollaiset aina. Kavion muoto ja kulma on kuulemma hyvä ja ei voi johtua sen hoitamattomuudesta, siistit on kaviot.

Viime keväänähän käytiin samaa jalkaa kuvaamassa Mikkelissä sen epämääräisen jatkuvan epäpuhtauden ja kompuroimisen takia. Nyt ontui todella selkeästi ja oli käynnissäkin ep, siis melko erilaista kuin aiempi vaiva joka selittyi jumittavalla lavalla. En vaan jaksa uskoa että kyse on nyt samasta ongelmasta kun kesken lenkin heittäytyi kolme jalkaiseksi ja kompurointia ei juurikaan ole ollut, etenkään verraten viime kevät-talveen. Tänään soitin Mikkeliin ja sieltä saa ne vanhemmat kuvat vertailtaviksi mikäli ne vielä heidän koneelta löytyy.

Hoitona nyt siis lomaa pari viikkoa ja kipulääkettä. Kahden viikon päästä aloitetaan kevyt liikutus ja jos on edelleenkin huono niin suositteli uutta kuvaamista. Nämä kavioluun murtumathan ei ole ihan helposti löydettävissä sillä ne ei aina näy heti tapaturman jälkeen, Voi mennä kuulemma kaksikin viikkoa ennen kuin kuvissa näkyy selvä murtuma ja siksi niitä usein joudutaan kuvaamaan useammin. Mutta eihän se nyt sitten tässä auta kuin katsoa pari viikkoa eteenpäin ja ihmetellä. Tai sitten joku fiksu voisi tulla kertomaan mikä siihen iski!

Saila

Mystistä ontumista

Huomenna olisi reissu Kouvolan klinikalle ohjelmistossa. Timo alkoi ontua sunnuntaina kesken lenkin kävellessämme hangessa. Oltiin sitä ennen ravattu ja laukattu hyvä pohjaisella tiellä ja kävelty reilun kilometrin verran kun huomasin että kaikki ei ole ok. Käveli epäpuhtaasti ja kun pääsimme takaisin auratulle tielle niin otin ravin nähdäkseni kuinka pahasti arkoo ja kyllähän se aika tavalla loikki, ontui siis ihan selkeästi. Lenkiltä tullessa myös leputti oikeaa etujalkaa katoksessa. Kopeloin koko jalan ja mitään hälyttävää en löytänyt. Jalka ei turvota mistään ja on ihan kylmä.

Maanantaina aamulla juoksutin pätkän pihalla ja oli edelleen ep. Soitin Kouvolaan ja mennään nyt sinne katsomaan mikä siinä voisi olla. Vähän epäilivät kavioluun murtumaa kun ontuminen alkoi kesken lenkin. Paisekin on mahdollinen mutta tuskin alkaa noin äkkinäisesti sillä meni alkulenkistä parempaa ravia kuin aikoihin ja meninpä sitä oikein ääneen kehumaankin että katsos kuinka kulkee kivasti. No ei kulkenu kauaa, juu:(

Eilen ihmeteltiin siinä pihalla jalkaa ja vähän tiellä pyrähdeltiin, näytti ihan hyvältä mutta myöhemmin illalla menin kentälle vielä kokeilemaan sen selästä ihmetellen että mites se nyt yhtäkkiä hävisi koko ontuminen. Eihän se ollutkaan, ontui ihan selkeästi ravissa ja käyntikin oli ep. Ehkäpä se päivällä oli ok kun oli ollut periaatteessa 2vrk levossa. Tiedä nyt noista sitten kun ei tässä mikään lääkäri itse ole. Jalka siis edelleen kylmä ja ylempääkin kopeloin löytämättä mitään erikoista.

Huomenna siis matkaan ja miun tuurilla mitään selitystä ei taas löydy ja tuliaisina tyhjä lompakko.

Saila

Kups keikkaa ja nuri!

Monta vuotta siinä ehti vierähtää, melkein kuusi kun viimeksi olen tippunut. pari vuotta jo odotellutkin:D Tällä viikolla otin sitten kosketusta tantereeseen.

Ratsastettiin tädin kanssa pellolla joka on tasaista pellon yläpäästä, hyväpohjainen. Toinen puoli pellosta on rinnettä jonka alreunassa on kulkuaukko pellolle. Rinteen yläpuolella tasaisella siis mentiin "koulua". Laukkasin isoa ympyrää ensin oikeaan kierrokseen ja vaihdoin suunnan. Vasemmalle ehdin laukata vain reilun ympyrän kun Timolta loppui taas huumori. Väsähti vähän hangessa ja meinasi pudottaa raville. En antanut pudottaa laukkaa niin herra sitten ottikin ritolat. Lähti kaartamaan oikealla, rinnettä alas ja vaihtoehtoina miulla oli yrittää ohjata sitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Jolloin vastaan olisi tullut pellon reuna ja kivikkoa tai kaartaa sitä rinnettä alas minne se halusikin. Hyvällä tuurilla kestää kaltevalla pinnalla pystyssä tai ei. No valitsin Timon haluaman suunnan ajatellen että saattaisin saada sen pysähtymään ennen kuin pelto loppuu kuin että väkisin ohjaan sen kivikkkoon kun pelto luultavasti siinä suunnassa olisi loppunut ennen aikojaan. Lopputuloksena rinteeseen kaatunut yhdistelmä. Mutta paljon tuuria matkassa sillä mitään ei ilmeisesti saatu hajalle. Lunta sen verran että pelasti varmaan paljon. Hevonen käveli neljällä jalalla, itse kahdella ja satulasta en löytänyt naarmuakaan. Sen verran kovalla vauhdilla mentiin että Timo valui jokusen metrin rinnettä alas siitä kohdasta mihin mie olin jäänyt. Muuta en ehtinyt ajatella kuin että jos jää jalka alle niin se ei ehjänä säily! Ähelsin itseni takaisin selkään ja käytiin vielä laukkaamassa muutama ympyrä samassa paikassa mistä lähti nostelemaan ja kyllä se sitten malttoi hyppysissä pysyä.

Monenlaisia hevosia on tullut nähtyä ja käsiteltyä mutta kyllä Timo on yksi erikoisimmista tapauksista. Se on yhtä kovapäinen kuin miekin ja kun kumpikaan ei anna periksi niin tulee näitä tilanteita. Sen verran herkästi menee tuo herne nenään kun komentaa tekemään jonkun asian loppuun että mielummin poistuu paikalta kuin tottelee käskyjä. Kun mie taas vaadin että joku asia tehdään loppuun asti niin se tehdään, ei auta jos siinä kohtaa ei nyt vaan "huvita". Samalla tavalla kuin toisilla koirilla niin ei Timollakaan ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Se vaan osoittaa sen aika rajusti ja siksi keskustellaankin toisinaan kentällä että mites tämä nyt tehdäänkään. Silloin taas kun on hyvä päivä ja siltä ei vaadi mielettömiä niin sehän toimii kuin miun ajatus, kentän lanaus esimerkiksi sujuu kuin itsestään. Juoksutustahan se ei ole koskaan ymmärtänyt ja lähes aina yrittääkin poistua paikalta. Huumori ei riitä mihinkään ympyrän tyhjänpäiväiseen kiertämiseen. Varmaan tullut siihen tulokseen että se kun ei johda mihinkään ja mitään iloa siitä ei ole niin mielummin yrittää lintsata. Se kun ei mitään anna ilmaiseksi, ratsastaessa se saa kyllä ratsastajalle yhtä lailla hien pintaan kuin itselleen. Helpolla ei päästä, tämä se on vastakohta automaatille:D

Saila