Kovvoo ajoo!

Rekiajelut on tältä talvelta korkattu, vaikka ei jouluna päästykään hurjastelemaan kellon kilkkeessä. Pari viikkoa ennen joulua tuumasin että lunta ja polannetta on riittävästi jotta reen kehtaa työntää vintiltä alas. Yhden lenkin ehdin siis ajella ennen loskakeliä joka taas kerran osasi osua jouluksi:@

No nyt reki on tallin käytävää tukkimassa ja odottamassa uutta lunta, kulkemaan mahtuu mutta kyllä se ärsyttääkin kun ei nyt sitten pääse luistelemaan sen kanssa!

Tapaninpäivän ajo kuitenkin suoritettiin, tosin eri hevosella kuin se olisi reen kanssa tehty. Vävy pääsi aisojen väliin missä ei varmaan toviin ole ollut. Viime syksynä omistaja vähän varoitteli että ei ole mikään tasaisin ja helpoin ajettava ja hereillä kannattaa olla, siksi ei siis olla ajettu kun on aina ollut liian vähän porukkaa ja aikataulut ristissä. Ensin ajettiin pellolla lenkki joka meni ihan mallikkaasti ja eihän siinä muuta kuin lenkille. Serkku-poika oli tädin mukana hevostelemassa niin hän ajoi ja täti oli kyydissä, Sini ratsasti Timolla ja mie olin jalkamiehenä koirien kanssa. Hienosti meni lenkki ja pari pätkää oli tasaisella jääpolanteella että pääsi hölkkäämäänkin. Kotiin päin tullessa Vävy vähän kiemurteli ja viskoi kuuppaa kun ei päässyt vissiin omiin tarpeisiinsa riittävästi hölkkäämään. Odotellaan siis seuraavia polanteita niin päästään sitten kunnon lenkille kärryttelemään. Ratsastellaan siihen asti.

Saila

Onnistui kerta yrityksellä!

Vuosi on mennyt äkkiä ja Vävy on asettunut taloon kyllä hyvin Timon kaveriksi. Nykyään voidaan jopa syödä tarhassa samasta häkistä ja kesällä laiduntaminenkin onnistui mainiosti.

Eilen repäsin ja lähdin kokeilemaan mitä siitä nyt sitten tulee kun hyppään Vävyn kyytiin ja otan Timon käsihevoseksi. Toisin päin tämä homma siis pelaa ongelmitta mutta entäpä näin? Vuosi sitten siis asiasta varoiteltiin että Vävyn kanssa siis ei onnistu kentän lanaus, saatika hiihtoratsastus. Perus kärryttely voi onnistua mutta varauksella! No, aloitetaan nyt helpoimmasta kun on saatu tuo hevosen luottopuoli mutkattomaksi miuta kohtaan niin päästään jo pitkälle. Asiaa auttoi nyt paljon että Timo oli todella kiltisti, ei yrittänyt uukkareita eikä purrut toista kintereistä. Sain siis keskittyä vain ratsastamiseen ja täytyihän siihen vähän keskittyäkin:D Vävy ei nimittäin ymmärtänyt alkuunkaan mitä se heiluva naru meinaa siellä takamuksen vierellä! Yritti poikittaa ja juosta alta pois useampaan otteeseen mutta pikkuhiljaa lenkin edetessä rentoutui vaikka välillä mulkoilikin sivulle epäluuloisesti "milloin se lävähtää persuksille?!". Pitkät pätkät porhalleettiin ravillakin, mitä nyt vauhti meinasi kiihtyä kun seniorin kilpailupää lähti vetämään mutta hengissä selvittiin ja meinasin mennä kokeilemaan uudemmankin kerran. Itselle olisi mukavampi liikuttaa näin päin ja Vävy olisi enempi vailla extra painoa kyydissä kuin Timo. Timon liikutus ilman mitään ylimääräisiä varusteita/valjaita olisi aina eduksi sen helposti jumiintuvalle lavalle.

Niin lupaavalta näyttää talvi että reki on kaivettu vintin periltä oven pieleen, ei muuta kuin tönäsee ulos ja etsii aisat! Valokuvaa on varattu ja nyt odottamaan sopivaa valoista ajankohtaa niin saadaan räpssätyä ensi joulun korttikuvat:D Nämä asiat kun pitää miettiä todella ennakkoon, voi tulla taas talvi kun jää kokonaan ajamatta!

Saila