Poutakeli olisi jotain uutta!

Loppukesä ja näköjään puoli syksyäkin jo hurahtanut, sateessa! Hevoset on vielä laiduntaneet päivällä muutamia tunteja jo ihan siksi että tarhat lilluu vettä ja onhan siellä vielä näperrettävääkin. Vettä on tullut elokuun aikana aika reilusti liikaa ja harvinaisen paljon on täytynyt pitää sisällä öita, enemmän kuin koskaan tähän aikaan vuodesta, etenkin elokuussa.

Kaikki hevoset on olleet liikkeessä koko ajan ja Niilosta on kuoriutunut oiva lapsiratsu. Kentällä sitä voi ohjasajaa samaan aikaan kun tenava istuu kyydissä. Saa ravin helposti nostettu ja voin itse ohjata niin kuskin ei tarvitse keskittyä kuin tasapainoon. Maastossakaan kun ei turhia hötkyile niin mikäs siellä matkustellessa:D

Timo on liikkunut ihan kohtalaisen hyvin, välillä tuntuu jopa turhankin reippaalta. Kompurointi on aika vähäistä, välillä jopa olematonta mutta jäykkähän se on. Lenkit on kuitenkin rauhallisia ja mennään vähän hevosen ehdoilla, turha höykkyyttää liikaa ettei turhaan kipeydy/jumiudu lisää. Viileitä kelejä on ollut jo jonkin verran ja loimikin on ollut niskassa melkein joka päivä, kuitenkin aina liikutuksen jälkeen ja öisin mikäli ovat jääneet ulos.

Talliin on saapunut myös uusi asukki. Peloton ja hevosista piittaamaton kissa. Siellä se pieni pentu pyörii hevosten jalkovälissä sen enempää tajuamatta että voi huonolla tuurilla jäädä alle. Tosin aika suolapatsaita noi meidän hevoset on katoksessa ja kai ne kissan refleksit kuitenkin on aika huippuluokkaa..?

Saila

Kesätreenailut

Sunnuntaina yritettiin mahtua Röllin ja Niilon kanssa kentälle koulukiemuroita vääntämään. Timo leikkasi nurmikkoa yläpihalla kun ruskeat ahkeroi. Kiemuroiden jälkeen kaikki pojat pääsivät/joutuivat uimaan. Röllikin alkaa tajuamaan jutun juonen ja sitä pystyy jopa himpun ohjailemaankin. Alkuun kun meni juuri sinne suuntaan minne tahtoi.

Sini

Röllin kanssa leirillä

Oltiin Röllin kanssa kolmen päivän leirillä Päivölän ratsutilalla. Meitä leiriläisiä oli neljä ja muut ratsastivat tilan hevosilla. Ensimmäisenä päivänä mentiin askellajitunti ja maasto, toisena esteitä ja askellajitunti ja kolmantena kolmen tunnin maasto. Röllille leiri oli melko rankka mutta sitä varten oli valmistauduttu ja nyt saa sitten vähän lomailla loppuviikosta. Huomenna toki palauttava lenkki täytyy tehdä.

Kolmessa päivässä ehtii oppimaan todella paljon. Sain paljon vinkkejä ja hyviä neuvoja joiden avulla jatkaa kotona harjoituksia. Monta ahaa-elämystä tuli aivan selvistä asioista joita ei vain itse ole osannut poimia aikaisemmin. Tietääksemme Röllillä ei ole aikaisemmin hypätty esteitä mutta tiistain estetunti sujui varsin hyvin. Rölli selkeästi innostui ja vauhtia riittikin koko tunniksi. Rölli myöskin kotiutui hyvin pariksi päiväksi tallille ja seuraili mielenkiinnolla muita hevosia. Yhden sateisen yön sai viettää tallissa Fleigurin vieressä.

Nyt on taas intoa jatkaa kotona harjoittelua ja taas mahdollisuuksien mukaan syksyllä valvovan silmän alle

Sini

Treenailua pellolla

Tänään ratsastin Röllillä pellolla ja Timo lähti vaan hengailemaan mukaan. Saila tsuumaili kameran kanssa. Röllin mielestä homma oli ihan epäreilua kun hän oli ainut joka joutui töihin. Tölttiä meni ihan kivasti mutta ohjaustehostin hävisi toisinaan totaalisesti ja ulkopohjettahan ei tarvitse kuunnella. Rölliä kun komentaa niin vetää heti herneen nenään. Toisinaan osaa olla todella itsepäinen. Ennen kotiinlähtöä Timo vähän ralletteli pellolla ja siitähän poni meni ihan sekaisin eikä tiennyt miten päin pitäisi olla. Hetken meni myös tottua tuohon Timoon vierellä. Aina kun Timo vilkaisi Rölliä niin piti säpsähtää ja luimistella. Perus "toi katsoi mua, ei saa".

Sini

Kuvia alkukesän valmennuksesta

Käytiin kesäkuun alussa Röllin kanssa siis Riikka Räihän valmennuksessa. Avoimin mielin lähdettiin katsomaan mitä mahdetaan osata ja hakemaan vinkkejä. Koska koko kevät oli menty pääasiassa maastossa ja kentällä pyöriminen oli minimissä niin hitusen jännitti miten homma toimii. Rölli meni kuitenkin todella hyvin ja jaksoikin ihan kohtuullisesti vaikka kuntoa vielä kasvatellaan. Saatiin hyviä vinkkejä töltin ratsastukseen sekä raviin. Nyt ollaankin välillä ravailtukin ja osaan siirtyä töltistä raviin. Seuraavana haasteena onkin sitten laukka. Ensi viikolla lähdemme kolmeksi päiväksi leirille ja toivottavasti opitaan taas jotain uutta ja saadaan hyviä neuvoja.

Sini

Heinähommia ja muitakin...

Ensimmäisenä mainittakoon että en ymmärrä tekniikasta mitään! Edellisen tekstin kirjoitin puhelimella ja mukaan laittamani video ei sitten toimikaan näköjään näin koneelta käsin. Yritinpä sitten poistaa koko videon...siinäkään onnistumatta, huoh! Ei ole miun laji alkuunkaan ja siitäpä johtuu myös harva kirjoittelu tahti tännekin. Mutta asiaan...

Eilen on pellolta poimittu 593kpl pieniä kuivaheinäpaaleja naapurin avustuksella ja heidän pelloilta. Tämmöinen kokeilu luontoinen tapaus, kuinka se heinän teko itseltä sujuu ja tuliko siitä syötävää. Mukavasti rapisi käteen, että ei ainakaan märkiä ole ja nyt siis ajatuksissa lähettää kuitenkin näyte analyysiin niin saisi nuo arvot tietoonsa jotta voisi laskea vähän tarkemmin ruokintaa.

Timo on ollut tyytyväinen ja rento. Sen pääkoppa todellakin vaatii laitumella oloa ja hevosessa on valtava ero kevät-talveen nähden. Saa siis edelleenkin lisäruokintana öljyä joka on ehdoton kyseisen sairauden omaaville ja sillä mennään. Määrällisesti väkirehu on kuitenkin puolitettu siitä mitä sai keväällä ilman laidunta.

Rölli kävi valmentautumassa kesäkuun alussa ja hienosti meni niin matkustaminen kuin itse valmennuskin. Hevosen kunto on kasvanut keväästä ja nyt menee satunnaisesti jo aika reippaitakin lenkkejä. Sinin sanojen mukaan töltti on parantunut ja etenkin pienen laukkapyrähdyksen jälkeen tulee todella hyvää pätkääkin. Jaanan kanssa ollaan toistaiseksi lenkkeilty vielä rauhalliseen tahtiin, mikä on hyvä hevosellekin. Toisen ratsastajan kanssa palauttavat ja rauhalliset lenkit. Toisen kanssa sitten reippaampaa ja kentällä työskentelyä, taivuttelua ym.

Pihastahan löytyy nyt kolmaskin herrasmies, vanha tuttu Niilo. Kävin hakemassa Niilon meille kesäkuun alkupäivinä ja sillä on nyt ratsastellut milloin kukakin. Nuorin ratsastaja viiden vanha cowboy joka tosin menee talutuksessa mutta ihan pitkiäkin maastolenkkejä pienelle lapselle. Itse olen koittanut sitä kerta viikkoon kentällä työstää jotta ei ihan asiat unohdu ja mennyt sitten ne reippaammat maastot.

Tämä meidän kolmen kimppa on toiminut ihan mainiosti ja kaikki tulevat laitumella toimeen toistensa kanssa. Rölli laiduntaa edelleenkin osan päivää koppa päässä ja hyvin sujuu. Päiväohjelmasta ja liikutuksista riippuen hevoset laiduntaa joko aamulla pari tuntia, jolloin Rölli saa olla ilman koppaa ja loppupäivästä sitten uudestaan 4-6h. Taikka aamupäivästä iltaan, eli n.9-10h. Yöt ovat siis olleet tarhoissa koska yksikään noista ei ole turhan hoikka poika:D ja ei tarvitse miettiä sitäkään että milloinkohan karkaavat kun hirvet ja ketut juoksee metsässä laitumen vieressä pelottelemassa!

Saila

Laidunkausi

Röllin suhteen on nyt ajateltu toteuttaa laiduntaminen osittain kuonokoppa päässä jossa on hieman suurennettu reikä pohjassa. Näin syöminen olisi huomattavasti hitaampaa ja mahdollisesti myös turha lihominenkin. Videolla kopan ensi kokeilu. Kyseistä päristelyä ja kopan raapimista jatkui puolisen tuntia kunnes hoksasi että kyllähän se päässäkin pystyy nirkkimään jotain kun vain osaa tekniikan. Tarkoitus ei ole pitää sitä päässä koko ajan vaan osan päivästä. Mieluummin kiusaan hevosta kopan kanssa kuin hoidan kaviokuumetta. Vaatii kyllä itselle jonkunmoista asennoitumista hoitotoimien muutokseen mutta näin nyt tällä erää. Iömeisesti sitä on tottunu kesäisin semmoseen huolettomaan hevosen pitoon, laitumelle ja syksyllä pois:D Nyt täytyy vähän vaivautua jotain muutakin tekemään kun vahtimaan vain juomavedet!                

Saila

Kesä ja kärpäset tekee tuloaan!

Ensimmäiset laidunaidat on viritetty ja hevoset on päässeet jo päivällä syömään vihreää, yöt on toistaiseksi vietetty tarhassa ja voi olla että tullaan viettämäänkin..? Rölli nimittäin osaa syödä itsensä turhan tukevaan kuntoon ja mielummin vien laitumeen vain osaksi aikaa kuin hoidan kaviokuumeista hevosta. Myös kuonokoppaa olen harkinnut ja sitä olisi nyt tarkoitus kokeille, sujuisiko se syöminen sen kanssa. Monet on saaneet kuonokopasta avun shetlanninponien laiduntamiseen. malli jossa on turvassa pieni reikä mahdollistaa syömisen mutta hidastaa sitä todella paljon. Näin saisi olla pellossa jopa 24/7 mutta katsotaan kuinka käy:D

Laitumeen laskin ruunat samaan aitaan ja hyvin tuntuu sujuvan. Timon korvien väli kun vaatii vihreälle pääsyn ja siksipä se onkin kuin eri hevonen mitä talvella. Ei ole yhtään kiukkuinen ja lenkillekin lähtee mielellään. Kompurointihan sillä on jatkuvaa ja sille nyt ei mitään pysty tekemään mokoman sairauden takia mutta on kuitenkin kiva että hevosen mieli on hyvä. Se on iloinen ja seurallinen, ihan kuin joka kesä. Kyllähän minä sen tiedän että syksyllä asia taas muuttuu kun kelit kylmenee ja kuivaa heinää pitäisi pupeltaa mutta se on sitten sen ajan murhe. Yritetään nauttia nyt tulevasta kesästä!

Saila

Hyvän mielen hevonen

Rölli on asustanut meillä nyt reilun pari kuukautta ja olemme jo tutustuneet melko hyvin. Päivä päivältä tykkään vain enemmän ja totean, että on hyvä tuuri kun löytyi näin mukava hevoskaveri. Olen käynyt Röllilla maastossa yksin sekä seurassa. Muutamalla ensimmäisellä kerralla yksin mennessä tie oli hieman kiemurainen ja kavereille piti huudella vielä matkan takaa mutta nyt poni kulkee rentona ja luottavaisena yksinkin. Myös mukana kulkeviin koiriin Rölli on tottunut hyvin, eivät aiheuta enään säpsyilyä.

Maastossa olemme kohdanneet pienen haasteen jota nyt työstetään. Rölli ei ole tottunut ylittämään ojia tai kulkemaan metsässä kovinkaan varmasti. Tänään harjoittelimme pienellä ojalla ja lopulta sekin homma alkoi sujumaan. Seuraavaksi siirrytään isomman ojan pariin ja sitten vielä sen kaikista isoimman joka vakipoluiltamme löytyy.

Sini

Lähtölaskenta on alkanut...

Kuinka pitkään Timon kanssa on ollut jos jonkinmoista ongelmaa ja monien klinikka reissujenkaan jälkeen hevosesta ei ole löytynyt rikkinäistä paikkaa tai ongelmien aiheuttajaa. Vuosien aikana oireita on ollut erilaisia ja suurin osa näistä on hetkellisiä ja voivat olla kuukausiakin poissa mutta joka tapauksessa aina on jotain... Talvisin ongelmana on ollut lannan löysyys, jäykkyys, hampaiden narskuttelu, runsas hikoilu rasituksessa, ärtyneisyys ja jatkuva kiukuttelu. Kesäisin oireina ollut ääretön laiskuus ja jatkuva kompurointi. Vihdoinkin kaikkeen tähän on löytynyt selitys! Timo sairastaa perinnöllistä PSSM1 aineenvaihdunta sairautta.

Tässä muutama kopioitu poiminta internetin ihmeellisestä maailmasta jota aikani selatessa löysin koko sairaudenkin ja lähetin jouhinäytteen geenitutkimuksiin.

"Polysakkaridin kertymäsairaus, PSSM, on metabolinen, perinnöllinen ja parantumaton sairaus, joka johtuu sairaalla hevosella olevasta GYS1-mutaatiosta. 
Sairaus on perinnöllinen ja periytyy dominantisti, joten riittää, että hevonen saa sairaan geenin toiselta vanhemmaltaan. Koska geeni on dominantti, hevonen ei voi pelkästään olla sairauden "kantaja", vaan kaikki geeniä kantavat hevoset ovat myös sairaita ("affected by PSSM"). Se miten sairaus oireilee kullakin hevosella ja esimerkiksi vaikuttaa sen käyttöön, on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Toisia hevosia voi käyttää lähes normaalisti ja oireilu on lähinnä subkliinistä ja toisilla hevosilla oireilu johtaa vakaviin kipuihin ja liikuntakyvyn täyteen menetykseen ja kuolemaan. Sairauden oireet voivat lisäksi olla hyvin moninaisia epämukavuudesta ja lihaskrampeista lannehalvaukseen ja liikuntakyvyn menetykseen."

"PSSM-hevonen saattaa olla ihmisten silmissä laiska, haluton liikkumaan tai rauhallinen. Hevonen voi jäykistyä helposti ja kehittää lihasjumeja erityisesti selkään ja takaosaan. Hevosella voi myös olla "huono asenne" treenaamista kohtaan ja se voi olla kiukkuinen. Tällaisia merkkejä ei saisi koskaan ohittaa olankohautuksella. Ne voivat liittyä moniin muihinkin sairauksiin tai ongelmiin, mutta silti ne kertovat aina jostain."

Nyt kun selvyys kaikkiin ongelmiin on löydetty ja voin vain niellä asian ettei hevosesta enää tervettä tule niin on helpompi tehdä päätös sen pois laittamisesta. Sairauden mukaisen hoidon aloitin jo ennen testituloksen saapumista sillä olin aika varma omasta "diagnoosistani". Hevosen olotilaa voi siis yrittää helpottaa sopivalla ruokinnalla ja erittäin säännöllisellä kevyellä liikunnalla. Seuraavat asiat on siis tärkeimmät hoidon toteutuksessa;

-vähäsokerinen ja rasvapitoinen ruokinta (öljyruokinta), viljaton
-pitkä tarhausaika, mielellään pihatto
-päivittäinen kävelytys, mikäli hevonen vain seisoo tarhassa
-ei raskasta hikiliikuntaa, intervalliharjotteita
-hyvä loimitus (etenkin tuulisella, kylmän kostealla säällä)

Meillä hoidon toteutus on nyt aloitettu seuraavasti ja olen havainnut jo pieniä muutoksia Timossa.
Liikunta toteutetaan pääasiassa narusta kävelyttäen 30-60min. Olen pyrkinyt rytmiin jossa liikutan 5-6pv peräjälkeen ja sitten yksi vapaa. Vapaata ennen ja jälkeinen päivä lyhyempi kävelylenkki narusta. Eli jos olen ratsastanut tai ajanut niin edeltävä tai jälkeinen päivä aina kävelyä narusta. Tällä minimoidaan lannehalvauksen riski. Odottelemme siis tuoko sopiva ruokinta ja lämpenevät kelit apua jäykkyyteen ja haluttomuuteen. Mikäli Timo on keväämmällä parempi niin lisään liikuntaan vähän hölkkää, lähinnä ajaessa. Mutta tämä selvinnee nyt ajan kanssa mihin suuntaan tilanne kääntyy, mikäli huonompaan niin vaihtoehtoja on vain yksi.

Ruokintaa olen muuttanut sen verran että sen vähäisenkin kauran mitä sai otettiin pois. Tilalle vaihdettiin Re-Leve myslirehu joka on suositeltu hevosille joilla on aineenvaihdunnallisia ongelmia ja rehussa on itsessään paljon rasvaa jolloin nestemäisen öljyn määrän pystyy pitämään alhaisempana. Öljyn myötä on tietysti lisätty myös luonnollinen Vetcaren E-vitamiini liuos. Tällä hetkellä saa mysliä 2dl aamuin-illoin, öljyä 2dl illalla ja 1dl aamulla. Näiden lisäksi All-Out performance kivennäistä ja 1,dl pellavalimaa. Tarkoitukseni on nostaa pikkuhiljaa myslin määrä 0,75L aamuin-illoin ja öljy 3dl illoin ja 2dl aamuin. Iltaisin ölyn määrä suurempi siksi että helpompi sekoittaa se pellavaan. Suositeltu määrä öljyä kyseiseen vaivaan olisi peräti 1dl/100 elopaino kg kohden, määrä on mielestäni järkyttävä ja en kyllä yli 0,5L lähde päivässä antamaan. Timolla tämä tarkottaisi 7-8dl päivässä :O

Timo on ollu meillä 7vuotta ja paljon se on sinä aikana oppinut ja näitä asioita varmasti sitten joskus ikävöinkin. Paljon on asioita jotka Timo suorittaa juuri niin kuin olen opettanut ja nämä seikat on helpottaneet itseäni paljon. Moni hevonen ei seiso irrallaan keskellä pihaa valjaat niskassa odottaen kun kuski hakee talliin unohtuneen takkinsa. Ei seiso käytävällä odottamassa että riisun loimen, ripustan sen kuivamaan, suljen tallin katoksen ovet ja annan luvan kävellä karsinaan. Kolme hevosta olen elämässäni opettanut niin että hevosen voit jättää seisomaan johonkin pelkäämättä että se häviää paikalta. Tällaiset asiat nopeuttaa ja helpottaa omia rutiineja kun hevonen kävelee itse sisälle ja itse kävelet perässä vetäen ovia kiinni ja sammuttaen pihavaloja tarhalta. Asioita joita esim. kovalla pakkasella arvostaa kun tallia ei voi tuulettaa jatkuvasti.

Eteenpäin tästä mennään nyt siis hevosta seuraillen. Viimeisen kahden viikon aikana en ole nähnyt löysiä lantakasoja, irvistelyä ja hampaiden narskutusta. Jotain muutosta siis kuukauden takaiseen on mutta edelleen on haluton lähtemään lenkille ja vähän ärtyisä. Pakko on kuitenkin vähän lenkillä käydä sillä tarhassa ei liikuta itseään kyllä mihinkään suuntaan. Kesällähän Timo on aina ollut kuin eri hevonen, iloinen ja löysästä mahasta ei ole ollut tietoakaan heti kun pääsee vähän vihreän makuun. Mielenkiinnolla nyt siis odotan minkälaiseksi muuttuu kun pääsee tuoreelle. Onko kompurointi yhtä jatkuvaa kuin viime kesänä? Onko hevosen mieli positiivinen? Lihooko liikaa laidun/öljyruokinnalla? Meille olisi siis ihanteellisinta "pehmeät" lumipolanteiset tiepohjat (eikä kivikovaksi kuivuneet savipohjaiset tie) ja lämmin ilma, toisin sanoen; täysin mahdoton yhtälö:D Kaikkea kun ei voi saada!

Saila

Säätäessä ja vääntäessä koko helmikuu!

Vuoden lyhyin kuukausi meni jälleen yhtä nopeasti kuin aina ja meillä se meni täysin säätäessä. Kuun alussa meille saapui siis Rölli ja kolmen hevosen hoito rutiinit on kuitenkin eri asia kuin kahden. Omaa rutiiniani olen siis muuttanut kaikkine vesien kantamisineen ja Timon liikutuksen suhteen.

Olen aina "hyödyntänyt" tallitöissä kaikki askeleet, eli kädessä kannetaan ämpäriä, heinäkassia tai loimea aina tai kuljetetaan hevosta, jollei kahtakin. "Vie mennessäs, tuo tullessas" sanonta siis kuvaa varmasti miun toimintaa joka päivä. Näin olen oppinut säästämään aikaa päivän aikana ja käyttämään senkin hyödyksi johonkin muuhun. Nyt siis on oma aikataulu muodostunut sellaiseksi että kolmannen hevosen hoitoon ei mene päivässä kuin vartti enemmän mitä menisi kahden hoitamiseen.

Timo on aiheuttanut miulle viimeisen viikon aikana hampaiden kiristystä ja suunnatonta ärsytystä. Viime viikolla ruunat oli temunneet tarhassa siihen malliin että Röllin jalassa oli sen kokoinen haava että päätin erottaa ne erilleen. Käytännössä tämä tarkoitti että tarhaan tehtiin väliaita ja muutaman päivän kaikki olikin oikein mallikkaasti. Ruunat pystyy kuitenkin helposti taluttamaan samaan aikaan, laitoin vain toisen väliaidan toiselle puolelle ja vedet tietysti piti kantaa kahteen astiaan mutta muuten tämä ei elämää hankaloittanut. Riemua ei sitten kauaa kestänyt kun Timo päätti askarrella aidan omaan malliinsa! Eipä paljoa sähkö auttanut kun herra iso herra ottaa vauhtia ja juoksee aidasta läpi väkisin vaikka ei mitään asiaa toiselle puolelle edes ole. Eikä juossut läpi siksi että pääsisi Rölliä kiusaamaan vaan vain huvin vuoksi. Neljä kertaa aitaa fiksattiin ja lopputulos oli aina sama; ruunat seisoo vieretysten yhdessä nurkassa tarhaa. Miun puolesta vaikka seisoisivatkin mutta Timo on ollut kireä ja äsryttävä herja nyt pari viikkoa eikä Röllin huumorintaju siedätä yhtään että Timon tekarit on kiinni hänen loimessa tai riimussa. Meininki näytti siltä kuin laskisi 2 vuotiaat orivarsat samaan aitaan, ei tapella mutta jähistään silloin kun iskee tylsyys (siis Timo käy ärsyttämässä ja Rölli ei viitsi leikkiä apinan kanssa). Harmittaa vaan kun syömiset samasta kasasta ja oleminen niin kauan kun on tekemistä niin sujuu ilman mitään ongelmia.

Tilanne on nyt siis sellainen että tammalle on etsinnässä toinen tallipaikka jotta tarha vapautuisi, Rölli tarhaa kentällä ja onneksi on siinä ihan rauhallinen kun näkee kuitenkin toiseen tarhaan aika hyvin. pari kertaa päivässä käyn sille haastelemassa mukavia ja raapimassa koko hevosen läpi kun irtoaa tuota karvaakin jo aika lailla. Timo on muutamana iltana tullut aiemmin sisälle tai jäänyt lenkin jälkeen jotta Rölli on päässyt isompaan tarhaan halailemaan puita ja tsiigailemaan vieressä olevaa Minniä.

Ruunat on käyneet aika aktiivisesti lenkillä mutta rauhallisesti on menty ja paljon olen kävellyt niiden kanssa ihan narusta vain niin tulee itsekin liikutttua. Röllille löytyi onneksi satula ja se ei ole nyt enää rajottamassa liikutus vaihtoehtoja ja sen verran on mahaa että silojen mahavyökin käy sama kuin Timolle, ei tarvitse vaihdella eri vyötä vaikka ajaa samoilla siloilla.

Saila

Tutustumista

Näin innoissani en ole ratsastamisesta ollut aikoihin. Parina päivänä viikossa työt alkavat vasta kymmenen tietämillä niin ehdin hyvin aamusta tallille hieman puuhailemaan. Maanantaina kiipesin ensimmäistä kertaa Röllin selkään kotona. Kuolaimet ja ohjat sentään löytyy vaikkei suitsia taikka satulaa vielä olekaan. Kentällä tutustuttiin ja taivuteltiin auringon noustessa. Samalla tuli lenkitettyä koira joka uskollisesti seurasi toimintaa joko vieressä kävelleen tai takajalkojen tietämillä.

Sini