perjantai 17. maaliskuuta 2017

Lähtölaskenta on alkanut...

Kuinka pitkään Timon kanssa on ollut jos jonkinmoista ongelmaa ja monien klinikka reissujenkaan jälkeen hevosesta ei ole löytynyt rikkinäistä paikkaa tai ongelmien aiheuttajaa. Vuosien aikana oireita on ollut erilaisia ja suurin osa näistä on hetkellisiä ja voivat olla kuukausiakin poissa mutta joka tapauksessa aina on jotain... Talvisin ongelmana on ollut lannan löysyys, jäykkyys, hampaiden narskuttelu, runsas hikoilu rasituksessa, ärtyneisyys ja jatkuva kiukuttelu. Kesäisin oireina ollut ääretön laiskuus ja jatkuva kompurointi. Vihdoinkin kaikkeen tähän on löytynyt selitys! Timo sairastaa perinnöllistä PSSM1 aineenvaihdunta sairautta.

Tässä muutama kopioitu poiminta internetin ihmeellisestä maailmasta jota aikani selatessa löysin koko sairaudenkin ja lähetin jouhinäytteen geenitutkimuksiin.

"Polysakkaridin kertymäsairaus, PSSM, on metabolinen, perinnöllinen ja parantumaton sairaus, joka johtuu sairaalla hevosella olevasta GYS1-mutaatiosta. 
Sairaus on perinnöllinen ja periytyy dominantisti, joten riittää, että hevonen saa sairaan geenin toiselta vanhemmaltaan. Koska geeni on dominantti, hevonen ei voi pelkästään olla sairauden "kantaja", vaan kaikki geeniä kantavat hevoset ovat myös sairaita ("affected by PSSM"). Se miten sairaus oireilee kullakin hevosella ja esimerkiksi vaikuttaa sen käyttöön, on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Toisia hevosia voi käyttää lähes normaalisti ja oireilu on lähinnä subkliinistä ja toisilla hevosilla oireilu johtaa vakaviin kipuihin ja liikuntakyvyn täyteen menetykseen ja kuolemaan. Sairauden oireet voivat lisäksi olla hyvin moninaisia epämukavuudesta ja lihaskrampeista lannehalvaukseen ja liikuntakyvyn menetykseen."

"PSSM-hevonen saattaa olla ihmisten silmissä laiska, haluton liikkumaan tai rauhallinen. Hevonen voi jäykistyä helposti ja kehittää lihasjumeja erityisesti selkään ja takaosaan. Hevosella voi myös olla "huono asenne" treenaamista kohtaan ja se voi olla kiukkuinen. Tällaisia merkkejä ei saisi koskaan ohittaa olankohautuksella. Ne voivat liittyä moniin muihinkin sairauksiin tai ongelmiin, mutta silti ne kertovat aina jostain."

Nyt kun selvyys kaikkiin ongelmiin on löydetty ja voin vain niellä asian ettei hevosesta enää tervettä tule niin on helpompi tehdä päätös sen pois laittamisesta. Sairauden mukaisen hoidon aloitin jo ennen testituloksen saapumista sillä olin aika varma omasta "diagnoosistani". Hevosen olotilaa voi siis yrittää helpottaa sopivalla ruokinnalla ja erittäin säännöllisellä kevyellä liikunnalla. Seuraavat asiat on siis tärkeimmät hoidon toteutuksessa;

-vähäsokerinen ja rasvapitoinen ruokinta (öljyruokinta), viljaton
-pitkä tarhausaika, mielellään pihatto
-päivittäinen kävelytys, mikäli hevonen vain seisoo tarhassa
-ei raskasta hikiliikuntaa, intervalliharjotteita
-hyvä loimitus (etenkin tuulisella, kylmän kostealla säällä)

Meillä hoidon toteutus on nyt aloitettu seuraavasti ja olen havainnut jo pieniä muutoksia Timossa.
Liikunta toteutetaan pääasiassa narusta kävelyttäen 30-60min. Olen pyrkinyt rytmiin jossa liikutan 5-6pv peräjälkeen ja sitten yksi vapaa. Vapaata ennen ja jälkeinen päivä lyhyempi kävelylenkki narusta. Eli jos olen ratsastanut tai ajanut niin edeltävä tai jälkeinen päivä aina kävelyä narusta. Tällä minimoidaan lannehalvauksen riski. Odottelemme siis tuoko sopiva ruokinta ja lämpenevät kelit apua jäykkyyteen ja haluttomuuteen. Mikäli Timo on keväämmällä parempi niin lisään liikuntaan vähän hölkkää, lähinnä ajaessa. Mutta tämä selvinnee nyt ajan kanssa mihin suuntaan tilanne kääntyy, mikäli huonompaan niin vaihtoehtoja on vain yksi.

Ruokintaa olen muuttanut sen verran että sen vähäisenkin kauran mitä sai otettiin pois. Tilalle vaihdettiin Re-Leve myslirehu joka on suositeltu hevosille joilla on aineenvaihdunnallisia ongelmia ja rehussa on itsessään paljon rasvaa jolloin nestemäisen öljyn määrän pystyy pitämään alhaisempana. Öljyn myötä on tietysti lisätty myös luonnollinen Vetcaren E-vitamiini liuos. Tällä hetkellä saa mysliä 2dl aamuin-illoin, öljyä 2dl illalla ja 1dl aamulla. Näiden lisäksi All-Out performance kivennäistä ja 1,dl pellavalimaa. Tarkoitukseni on nostaa pikkuhiljaa myslin määrä 0,75L aamuin-illoin ja öljy 3dl illoin ja 2dl aamuin. Iltaisin ölyn määrä suurempi siksi että helpompi sekoittaa se pellavaan. Suositeltu määrä öljyä kyseiseen vaivaan olisi peräti 1dl/100 elopaino kg kohden, määrä on mielestäni järkyttävä ja en kyllä yli 0,5L lähde päivässä antamaan. Timolla tämä tarkottaisi 7-8dl päivässä :O

Timo on ollu meillä 7vuotta ja paljon se on sinä aikana oppinut ja näitä asioita varmasti sitten joskus ikävöinkin. Paljon on asioita jotka Timo suorittaa juuri niin kuin olen opettanut ja nämä seikat on helpottaneet itseäni paljon. Moni hevonen ei seiso irrallaan keskellä pihaa valjaat niskassa odottaen kun kuski hakee talliin unohtuneen takkinsa. Ei seiso käytävällä odottamassa että riisun loimen, ripustan sen kuivamaan, suljen tallin katoksen ovet ja annan luvan kävellä karsinaan. Kolme hevosta olen elämässäni opettanut niin että hevosen voit jättää seisomaan johonkin pelkäämättä että se häviää paikalta. Tällaiset asiat nopeuttaa ja helpottaa omia rutiineja kun hevonen kävelee itse sisälle ja itse kävelet perässä vetäen ovia kiinni ja sammuttaen pihavaloja tarhalta. Asioita joita esim. kovalla pakkasella arvostaa kun tallia ei voi tuulettaa jatkuvasti.

Eteenpäin tästä mennään nyt siis hevosta seuraillen. Viimeisen kahden viikon aikana en ole nähnyt löysiä lantakasoja, irvistelyä ja hampaiden narskutusta. Jotain muutosta siis kuukauden takaiseen on mutta edelleen on haluton lähtemään lenkille ja vähän ärtyisä. Pakko on kuitenkin vähän lenkillä käydä sillä tarhassa ei liikuta itseään kyllä mihinkään suuntaan. Kesällähän Timo on aina ollut kuin eri hevonen, iloinen ja löysästä mahasta ei ole ollut tietoakaan heti kun pääsee vähän vihreän makuun. Mielenkiinnolla nyt siis odotan minkälaiseksi muuttuu kun pääsee tuoreelle. Onko kompurointi yhtä jatkuvaa kuin viime kesänä? Onko hevosen mieli positiivinen? Lihooko liikaa laidun/öljyruokinnalla? Meille olisi siis ihanteellisinta "pehmeät" lumipolanteiset tiepohjat (eikä kivikovaksi kuivuneet savipohjaiset tie) ja lämmin ilma, toisin sanoen; täysin mahdoton yhtälö:D Kaikkea kun ei voi saada!

Saila




perjantai 3. maaliskuuta 2017

Säätäessä ja vääntäessä koko helmikuu!

Vuoden lyhyin kuukausi meni jälleen yhtä nopeasti kuin aina ja meillä se meni täysin säätäessä. Kuun alussa meille saapui siis Rölli ja kolmen hevosen hoito rutiinit on kuitenkin eri asia kuin kahden. Omaa rutiiniani olen siis muuttanut kaikkine vesien kantamisineen ja Timon liikutuksen suhteen.

Olen aina "hyödyntänyt" tallitöissä kaikki askeleet, eli kädessä kannetaan ämpäriä, heinäkassia tai loimea aina tai kuljetetaan hevosta, jollei kahtakin. "Vie mennessäs, tuo tullessas" sanonta siis kuvaa varmasti miun toimintaa joka päivä. Näin olen oppinut säästämään aikaa päivän aikana ja käyttämään senkin hyödyksi johonkin muuhun. Nyt siis on oma aikataulu muodostunut sellaiseksi että kolmannen hevosen hoitoon ei mene päivässä kuin vartti enemmän mitä menisi kahden hoitamiseen.

Timo on aiheuttanut miulle viimeisen viikon aikana hampaiden kiristystä ja suunnatonta ärsytystä. Viime viikolla ruunat oli temunneet tarhassa siihen malliin että Röllin jalassa oli sen kokoinen haava että päätin erottaa ne erilleen. Käytännössä tämä tarkoitti että tarhaan tehtiin väliaita ja muutaman päivän kaikki olikin oikein mallikkaasti. Ruunat pystyy kuitenkin helposti taluttamaan samaan aikaan, laitoin vain toisen väliaidan toiselle puolelle ja vedet tietysti piti kantaa kahteen astiaan mutta muuten tämä ei elämää hankaloittanut. Riemua ei sitten kauaa kestänyt kun Timo päätti askarrella aidan omaan malliinsa! Eipä paljoa sähkö auttanut kun herra iso herra ottaa vauhtia ja juoksee aidasta läpi väkisin vaikka ei mitään asiaa toiselle puolelle edes ole. Eikä juossut läpi siksi että pääsisi Rölliä kiusaamaan vaan vain huvin vuoksi. Neljä kertaa aitaa fiksattiin ja lopputulos oli aina sama; ruunat seisoo vieretysten yhdessä nurkassa tarhaa. Miun puolesta vaikka seisoisivatkin mutta Timo on ollut kireä ja äsryttävä herja nyt pari viikkoa eikä Röllin huumorintaju siedätä yhtään että Timon tekarit on kiinni hänen loimessa tai riimussa. Meininki näytti siltä kuin laskisi 2 vuotiaat orivarsat samaan aitaan, ei tapella mutta jähistään silloin kun iskee tylsyys (siis Timo käy ärsyttämässä ja Rölli ei viitsi leikkiä apinan kanssa). Harmittaa vaan kun syömiset samasta kasasta ja oleminen niin kauan kun on tekemistä niin sujuu ilman mitään ongelmia.

Tilanne on nyt siis sellainen että tammalle on etsinnässä toinen tallipaikka jotta tarha vapautuisi, Rölli tarhaa kentällä ja onneksi on siinä ihan rauhallinen kun näkee kuitenkin toiseen tarhaan aika hyvin. pari kertaa päivässä käyn sille haastelemassa mukavia ja raapimassa koko hevosen läpi kun irtoaa tuota karvaakin jo aika lailla. Timo on muutamana iltana tullut aiemmin sisälle tai jäänyt lenkin jälkeen jotta Rölli on päässyt isompaan tarhaan halailemaan puita ja tsiigailemaan vieressä olevaa Minniä.

Ruunat on käyneet aika aktiivisesti lenkillä mutta rauhallisesti on menty ja paljon olen kävellyt niiden kanssa ihan narusta vain niin tulee itsekin liikutttua. Röllille löytyi onneksi satula ja se ei ole nyt enää rajottamassa liikutus vaihtoehtoja ja sen verran on mahaa että silojen mahavyökin käy sama kuin Timolle, ei tarvitse vaihdella eri vyötä vaikka ajaa samoilla siloilla.

Saila

torstai 9. helmikuuta 2017

Tutustumista










Näin innoissani en ole ratsastamisesta ollut aikoihin. Parina päivänä viikossa työt alkavat vasta kymmenen tietämillä niin ehdin hyvin aamusta tallille hieman puuhailemaan. Maanantaina kiipesin ensimmäistä kertaa Röllin selkään kotona. Kuolaimet ja ohjat sentään löytyy vaikkei suitsia taikka satulaa vielä olekaan. Kentällä tutustuttiin ja taivuteltiin auringon noustessa. Samalla tuli lenkitettyä koira joka uskollisesti seurasi toimintaa joko vieressä kävelleen tai takajalkojen tietämillä.

Sini

maanantai 6. helmikuuta 2017

Uusi asukas tallissa








Tutustuin ensimmäisen kerran islanninhevosiin joskus 2000-luvun alussa. Siitä lähtien olen haaveillut omasta islanninhevosesta. Tätini kanssa olemme käyneet issikkavaelluksilla useamman kerran. Jo viime kesänä olimme menossa katsomaan issikkaa mutta vielä ei ollut oikea hetki kunnes nyt, Vävyn siirryttyä autuaammille laidunmaille tupsahti eteemme mahdollisuus omaan issikkaan.

Lauantaina 21.1. suuntasimme Tuomelan tilalle kahta issikkaa katsomaan. Ihastuimme niistä molempiin. Koeratsastimme molempia, niin Saila, minä kuin tätimme Jaana. Päädyimme pohtimaan Röllin ostoa. Muut kävivät vielä testaamassa miten Rölli toimii kärryjen edessä. Tarjouksemme hyväksyttiin ja nyt Rölli on ollut meillä kohta jo viikon.

Kuvat ovat viime torstailta kun pojat, Timo ja Rölli pääsivät ensimmäisen kerran tutustumaan toisiinsa kentällä. Nyt elo sujuu jo samassa tarhassa varsin hyvin ja Rölli on päässyt jo tutustumaan lähimaastoihin.

Sini

perjantai 27. tammikuuta 2017

Surullista...

Vävy lokakuussa 2016

Vuosi alkoi merkeissä joita ei osannut odottaa. Loppiaisena kärvisteltiin kovassa pakkasessa, hevoset tarhaili lähes normaalisti mutta lenkillä ei käyty muutamaan päivään. Loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna oli vitsit vähissä Vävyn kanssa joka oli kehittänyt itselleen ähkyn. Kyllä tuli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jokainen kentän lumipaakku tutuksi kun kävelytin vanhaa herraan ympäri ja ympäri kenttää, toivoen ja luovuttaenkin. Illalla päivystävän eläinlääkärin antama kipulääke ei enää aamuyöllä lähempänä neljää tuntunut vaikuttavan ja päätösiä oli tehtävä.

Soitto omistajalle ja hänen viimeisen toiveen mukaan lähdettiin ajamaan vielä Viikin eläinsairaalaan. Kyllähän se mahdollisuuden antaminen mukavalle hevoselle on vaihtoehto mutta rehellisesti sanottuna jos päätös olisi ollut minun niin ei olisi hevonen aamua enää nähnyt. Jalka suorana ajoin helsinkiin ja aamulla oltiin perillä, tutkimuksiin päästiin heti ja ennuste oli huono sillä aiheuttajaa ei löytynyt. Letkutuksessa refluksoi lähes kaiken ulos, rektaaliututkimuksessa ei löytynyt mitään ja ultraäänellä ei myöskään selviä löydöksiä. Hevonen oli kaasuuntunut ja mitään ei tullut ulos.

Niin siinä kävi että hyvästit täytyi jättää hyvin palvelleelle Vävy-Pojalle ja tyhjän kopin kanssa lähteä kotiin. Omistajan suru oli tietysti suuri, heillä yhteistä elämää koettuna yli 17 vuotta ja ensimmäinen hevonen. Kotimatka oli hiljainen, väsytti ja harmitti niin vietävästi. Myös kotiin yksin jäänyt Timo oli suuri huolen aihe. Sillä on kuitenkin aina ollut seuraa ja yksin oleminen hevoselle on aina kurjaa.

Maanatai päivänä käytin tunteja soitellen tutuille, josko jollakin olisi seurahevosta meille tai jotain järkevää ylläpitoon. Yksi tamma löytyi mutta se oli sen verran pitkässä matkassa että tamman haku jäi viikonlopulle. Viikon katselin masentunutta hevosta joka ei syönyt kunnolla ja oli ihan alamaissa. Talliin viedessä tuijotti tyhjää karsinaa ja ulos viedessä meni tarhan peränurkkaan tuijottamaan tyhjyyteen. Liikuttelin Timon joka päivä kyseisellä viikolla jotta sillä olisi edes jotain tekemistä ja liikkuisi edes vähän kun ei tuo tarhassa yksin ollessa muuta kuin patsastele. Pidin seuraa ja rapsuttelin joka mutkassa kun suinkin ehdin. Eipä siinä hevoselle selitys auta että kyllä sitä seuraa pian tulee...kun eihän se tietenkään ymmärrä.

Nyt meillä on ollut kohta pari viikkoa seurana Minni tamma. Minni on ollut aiemmin laumassa ja nyt yksin tarhaaminen on aika jännää, etenkin kun Timo vähän huonosti pitää seuraa aidan vieressä. Ei siis tunnu seura ihan hirveästi miellyttävän kun ei päivystä tammaa lähimmässä aidan nurkassa:/ Osat on toisin päin. Ensimmäistä kertaa kun lähdin Timon kanssa lenkille niin typy oli askarrellut tarhan portin uuteen uskoon mutta kyllä se kiltisti tarhassa seisoi vaikka portista oli ylin lankku poikki. Ilmeisesti kuitenkin tajusi että takasin se tulee kun ei ongelmaa ole sen jälkeen ollut. Kovasti liikuttaa itseään tarhassa ja heinä ei tämän hevosen mielestä ole mitenkään tärkeä asia. Heinää on nyt levällään tarhassa ja jonkun verran sitä löytyy aamulla myös karsinasta. Ihan uutta miulle, meillä on aina kaikki syöneet joka korren mikä oven sisäpuolelle on jäänyt:D

Saila

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kovvoo ajoo!

Rekiajelut on tältä talvelta korkattu, vaikka ei jouluna päästykään hurjastelemaan kellon kilkkeessä. Pari viikkoa ennen joulua tuumasin että lunta ja polannetta on riittävästi jotta reen kehtaa työntää vintiltä alas. Yhden lenkin ehdin siis ajella ennen loskakeliä joka taas kerran osasi osua jouluksi:@
No nyt reki on tallin käytävää tukkimassa ja odottamassa uutta lunta, kulkemaan mahtuu mutta kyllä se ärsyttääkin kun ei nyt sitten pääse luistelemaan sen kanssa!

Tapaninpäivän ajo kuitenkin suoritettiin, tosin eri hevosella kuin se olisi reen kanssa tehty. Vävy pääsi aisojen väliin missä ei varmaan toviin ole ollut. Viime syksynä omistaja vähän varoitteli että ei ole mikään tasaisin ja helpoin ajettava ja hereillä kannattaa olla, siksi ei siis olla ajettu kun on aina ollut liian vähän porukkaa ja aikataulut ristissä. Ensin ajettiin pellolla lenkki joka meni ihan mallikkaasti ja eihän siinä muuta kuin lenkille. Serkku-poika oli tädin mukana hevostelemassa niin hän ajoi ja täti oli kyydissä, Sini ratsasti Timolla ja mie olin jalkamiehenä koirien kanssa. Hienosti meni lenkki ja pari pätkää oli tasaisella jääpolanteella että pääsi hölkkäämäänkin. Kotiin päin tullessa Vävy vähän kiemurteli ja viskoi kuuppaa kun ei päässyt vissiin omiin tarpeisiinsa riittävästi hölkkäämään. Odotellaan siis seuraavia polanteita niin päästään sitten kunnon lenkille kärryttelemään. Ratsastellaan siihen asti.

Saila

lauantai 3. joulukuuta 2016

Onnistui kerta yrityksellä!

Vuosi on mennyt äkkiä ja Vävy on asettunut taloon kyllä hyvin Timon kaveriksi. Nykyään voidaan jopa syödä tarhassa samasta häkistä ja kesällä laiduntaminenkin onnistui mainiosti.

Eilen repäsin ja lähdin kokeilemaan mitä siitä nyt sitten tulee kun hyppään Vävyn kyytiin ja otan Timon käsihevoseksi. Toisin päin tämä homma siis pelaa ongelmitta mutta entäpä näin? Vuosi sitten siis asiasta varoiteltiin että Vävyn kanssa siis ei onnistu kentän lanaus, saatika hiihtoratsastus. Perus kärryttely voi onnistua mutta varauksella! No, aloitetaan nyt helpoimmasta kun on saatu tuo hevosen luottopuoli mutkattomaksi miuta kohtaan niin päästään jo pitkälle. Asiaa auttoi nyt paljon että Timo oli todella kiltisti, ei yrittänyt uukkareita eikä purrut toista kintereistä. Sain siis keskittyä vain ratsastamiseen ja täytyihän siihen vähän keskittyäkin:D Vävy ei nimittäin ymmärtänyt alkuunkaan mitä se heiluva naru meinaa siellä takamuksen vierellä! Yritti poikittaa ja juosta alta pois useampaan otteeseen mutta pikkuhiljaa lenkin edetessä rentoutui vaikka välillä mulkoilikin sivulle epäluuloisesti "milloin se lävähtää persuksille?!". Pitkät pätkät porhalleettiin ravillakin, mitä nyt vauhti meinasi kiihtyä kun seniorin kilpailupää lähti vetämään mutta hengissä selvittiin ja meinasin mennä kokeilemaan uudemmankin kerran. Itselle olisi mukavampi liikuttaa näin päin ja Vävy olisi enempi vailla extra painoa kyydissä kuin Timo. Timon liikutus ilman mitään ylimääräisiä varusteita/valjaita olisi aina eduksi sen helposti jumiintuvalle lavalle.

Niin lupaavalta näyttää talvi että reki on kaivettu vintin periltä oven pieleen, ei muuta kuin tönäsee ulos ja etsii aisat! Valokuvaa on varattu ja nyt odottamaan sopivaa valoista ajankohtaa niin saadaan räpssätyä ensi joulun korttikuvat:D Nämä asiat kun pitää miettiä todella ennakkoon, voi tulla taas talvi kun jää kokonaan ajamatta!

Saila