Sini on näköjään julkaissut hienoja kuvia Veikon erittäin keskeneräisestä klippauksesta:D Klipperi tosiaan sanoi itsensä irti kesken kaiken ja uuden saaminen ruotsista kesti muutaman viikon. Herra oli siis todella päheen näköinen yli kuukauden verran. Vähänkö nolotti käydä sen kanssa lenkillä:D Tuon jos oisin tiennyt niin en olisi sitä enää klipannutkaan noin myöhään mutta olihan se pakko klipata loppuun helmikuun puolessa välissä. Ketuiksi meni siis!
Saila
Rocktimo ja Rödull frá Tuomela
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Kunnon talvikeli kruunaa harrastelun
Alkaa tämä hevostelu maistua tääs niin kuin pitääkin. Oikea talvi tuli vihdoinkin! Lunta tuli aika mukavasti viime viikonloppuna ja heti tietysti piti päästä hankeen. Osa metsäteistä on nyt jo hyvällä polanteella. Kävin tänään aamulla ajamassa hölkkälenkin ja paikka paikoin tarvitaan vielä lunta. Osa paikoista taas vaatii polkemista kun hangen alle jäätynyt maa on liian epätasainen hölkkäämistä varten. Mutta hyvät niistä nyt tulee ensi viikkoon mennessä kun on luvannut vähän lisää luntakin. Illalla menen autolla polkemaan yhden tienpätkän niin saadaan kohta useampi lenkki siihen kuntoon että siellä voi ajaa kokoa matkan hölkkää.
Kentällä en ole ihan hirveästi talven aikana mennyt. Vain pari kertaa taivutellut ja notkistellut ja muutaman kerran juoksuttanut poikia irrallaan. Sitä pitäisi siis myös tampata ja käyttää jotta se pysyy hyvänä. Huono siinä on mennä jos hankea alkaa olla lähemmäs 20cm tai enemmänkin.
Eilen alkoi tehdä mieli rekiajelulle ja reen menen kaivamaan vintiltä heti kun vain ehdin sillä sitten myös ajella. Taidan korkata ihan uuden reen jonka iskä teki viime talvena. Pitäähän sitä käydä koeajamassa ja sillä ajelen varmaan sitten koko talven rekiajot. Mitäpä sitä nyt useampia kaivamaan vintin nurkasta. Innolla odottaen:)
Talveen mahtuu monta kivaa juttua joita ei kesällä voi harrastaa. Niistä parhain on ehdottomasti Timon juoksuttaminen perä-/käsihevosena irrallaan. Tähän hommaan tarvitaan siis riittävästi lunta ja asialliset pohjat ettei käy vahinkoa jaloille. Hyvä systeemini on liikuttaa hevoset niin että ajan tai ratsastan Veikolla ja Timo tulee perässä irrallaan ihan omaa vauhtiaan. Alku ja loppukävelyiden ajan on kyllä narussa kiinni koska kävellään naapurin pihan poikki ja malttaa siten kävellä tasaisesti. Irti kun laskee niin jää useimmiten ihmettelemään joka risteykseen ja juoksee sitten Veikon kiinni. Ravatessa tai laukatessa tulee melko hyvin rinnalla tai perässä. Loppulenkistä alkaa yleensä meno hiipua kun on spurttaillut matkan varrella ja tulee todella hyvin vierellä sen enempää sinkoilematta mihinkään. Tällä mainiolla tekniikalla miun ei tarvitse koko ajan vahtia mitä Timo touhuaa miun selän takana (ajaessa) ja ratsastaessa ei tarvitse pitää/nykiä narusta koska kävelee useimmiten Veikkoa hitaammin. Todella kätevää kun on toimivat hevoset tämmöiseen systeemiin! Vielä lisäksi Timo saa valita oman vauhtinsa ja pysyy notkeana kun vähän revittelee, se kun on myös sitä hevosen jumppaa. Meilläpä ei sitten juurikaan tarhassa riehuta ja pukitella tällaisella liikutuskaudella.
Saila
Kentällä en ole ihan hirveästi talven aikana mennyt. Vain pari kertaa taivutellut ja notkistellut ja muutaman kerran juoksuttanut poikia irrallaan. Sitä pitäisi siis myös tampata ja käyttää jotta se pysyy hyvänä. Huono siinä on mennä jos hankea alkaa olla lähemmäs 20cm tai enemmänkin.
Eilen alkoi tehdä mieli rekiajelulle ja reen menen kaivamaan vintiltä heti kun vain ehdin sillä sitten myös ajella. Taidan korkata ihan uuden reen jonka iskä teki viime talvena. Pitäähän sitä käydä koeajamassa ja sillä ajelen varmaan sitten koko talven rekiajot. Mitäpä sitä nyt useampia kaivamaan vintin nurkasta. Innolla odottaen:)
Talveen mahtuu monta kivaa juttua joita ei kesällä voi harrastaa. Niistä parhain on ehdottomasti Timon juoksuttaminen perä-/käsihevosena irrallaan. Tähän hommaan tarvitaan siis riittävästi lunta ja asialliset pohjat ettei käy vahinkoa jaloille. Hyvä systeemini on liikuttaa hevoset niin että ajan tai ratsastan Veikolla ja Timo tulee perässä irrallaan ihan omaa vauhtiaan. Alku ja loppukävelyiden ajan on kyllä narussa kiinni koska kävellään naapurin pihan poikki ja malttaa siten kävellä tasaisesti. Irti kun laskee niin jää useimmiten ihmettelemään joka risteykseen ja juoksee sitten Veikon kiinni. Ravatessa tai laukatessa tulee melko hyvin rinnalla tai perässä. Loppulenkistä alkaa yleensä meno hiipua kun on spurttaillut matkan varrella ja tulee todella hyvin vierellä sen enempää sinkoilematta mihinkään. Tällä mainiolla tekniikalla miun ei tarvitse koko ajan vahtia mitä Timo touhuaa miun selän takana (ajaessa) ja ratsastaessa ei tarvitse pitää/nykiä narusta koska kävelee useimmiten Veikkoa hitaammin. Todella kätevää kun on toimivat hevoset tämmöiseen systeemiin! Vielä lisäksi Timo saa valita oman vauhtinsa ja pysyy notkeana kun vähän revittelee, se kun on myös sitä hevosen jumppaa. Meilläpä ei sitten juurikaan tarhassa riehuta ja pukitella tällaisella liikutuskaudella.
Saila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)