keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Ihan kuin Siperiassa...

Aamulla mittari näytti 30asteen rapiaa pakkasta. Ei paljon ole haluja tehdä mitään tuolla ulkona. Timo on ollut muutenkin helpolla. Rokotuksen jälkeen lomaili vajaan viikon ja viime viikon liikkui hyvin kevyesti miun työkiireiden takia. Hikoillaan sitten kesällä koko talven edestä:) Mihinkäs meillä on kiire..?

Timo täystuho on ollut taas vauhdissa. Paukkasi taas yhtenä kauniina päivänä väliaidasta läpi. Aamulla ja illalla hevosia pukiessa ja riisuessa on hyvin ehtinyt väliseinän yli iskeä hampaansa Taunon kaulakappaleeseen. Kun on mahdollisuus nyhtää kavereiden kuteita niin Timo ottaa heti tilaisuudesta vaarin. Taunon suolakivikin oli viskottu alas telineestä. Kaikkea se iso hevonen yltääkin tekemään.

Eilen käytiin iltäkävelyllä kuutamon valossa. Koiranulkoiluttajilta tuli taas komenttia meidän erikoisesta lenkkeily tyylistä. Normaalit ihmiset kun ulkoiluttaa koiria narussa. Tallille tultaessa tehtiin vielä pihalla maastakäsin juttuja. Timo oli hyvin hereillä ja teki kiltisti kaiken pyydettävän. Palkitsin raapimalla läpi koko jouhikuontalon, tykkäsi.

Saila

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Hankitreeniä

Voi,voi tätä lumen määrää! Ei meinaa hevostenkaan nelikko enää vetää. Timo ja Tauno pärjäävät vielä mutta Niilon ja Jusun jalat alkaa loppua kesken. Minihepat menee maha hankea viistäen. Nyt ollaan maastoiltu melko rauhallisesti. Joka polulla je metsätiellä on niin paljon lunta että menee kahlaamiseksi koko lenkki. Myös illalla suoritettavat liikutukset on pakko tehdä pellolla jossa lunta enemmän kuin riittävästi. Kenttä on siinä kunnossa ettei siihen ole asiaa, jos ei välttämättä halua rikkoa hevosen jalkoja.

Tänään kunnan elukkatohtori kävi rokottamassa Timon. Poitsu käyttäytyi kuin mallioppilas. Voi kunpa käyttäytyisi aina. Oli taas repinyt heinälaatikon etuseinän irti paremman tekemisen puutteessa. On se kumma kun heinät loppuu niin tuhoaminen alkaa välittömästi. Milloinhan tuo Timon korvien väli alkaisi kehittyä..? Montakohan vuotta pitää vielä odottaa lapsen kasvamista:) Meinaa vaan huumori loppua kun pitää hajottaa kaikki. Karsinassa killuva lelupallo saa kyllä roikkua aivan rauhassa. Timoa ei voisi vähempää kiinnostaa mokoma pallo.

Iski taas tuskastuminen. Löysin wahlstenilla käydessä ihanan high-neck toppaloimen joka oli poistohintaan. No eihän se pirun loimi mennyt päälle alkuunkaan. Kun loimen laittoi oikeaan kohtaan niin etuosa jäi 30cm vajaaksi. Eihän se mokoma olisi mennyt kuin jollekin rimpulalle pitkä selkäiselle lämpöselle. Ikinä mie en saa mitään kivaa kun mikään ei mahu päälle. Onneksi on olemassa satulahuovat! Ne käy vaikka olisi minkä kokoinen kopukka:D

Saila