Kevättä rinnassa

Alkaa kevätaurinko porottaa ja Timo on herännyt talviunilta. Pöllyttää Veikkoa tarhassa jonkun verran ja koira sai myös osansa. Timolla paloi käpy kun koira sinkoili. Otti reilun otteen koiran kyljestä, painoi hankeen- nosti ylös- ravisteli ja painoi takaisin hankeen. Lopulta laski irti ja koira piti koko touhua leikkinä:D Koita nyt sitten näiden kanssa elää...

Talven aikana karvaa on kasvanut taas jonkun verran. Ei tarvitse kovinkaan reipasta lenkkiä tehdä kun hiki lentää. Veikolla on vähän ohuemmalti ja aavistuksen parempi kunto mutta kyllä se papparaisellekin on hiki tullut joka kerta. Nyt on ollut oikein passelit kelit porhaltaa poikien kanssa ja olenkin liikutellut melkein joka päivä. Kivaa kun ei tarvitse loimet niskassakaan olla joka päivä kun ei pakasta niin järettömästi.

Raaskin viikonloppuna antaa katokseen likit telineeseen uuden myslirullan. Edellisen kun saivat syksyllä. Tosi anteliasta:P Naru on aikas pitkä ja teline heiluu paljon, eikä sitä saa ahdistettua nurkkaan. Näin syöminenkin on hidasta. Mutta nytpä pojat keksi uuden tekniikan. Toinen seisoo telineen toisella puolella ja toinen toisella. Kumpikin pitää turpansa kiinni rullassa ja nuolee sitä. Näin teline ei pääse karkuun kun kumpikin pitää vastaan toisella puolella. Tosi kiva, nythän se tulee sitten syötyä hetkessä!

Saila

Hankea, hankea...

Aikas kivat kelit ollut viimeisen viikon ajan. Hepat on liikkuneet taas normaalisti 4-5 kertaa viikossa rokotusloman jälkeen. Aikas hikistä touhua on talvikarvassa liikuskelu noille hepoille mutta kuivuuhan ne ajan kanssa kun paketoi hyvin loimiin. Timo on ollut sopivan reipas loman jälkeen, taisi tehdä hyvää lomailla kokonainen viikko. Kiva ratsastaa kun ei tarvi koko ajan tuupata. Ja hangetkin on nyt oikein mainiot porskuttaa menemään.

Veikko otti sitten yhtenä päivänä asiakseen pilkkoa aitaa. Ei näyttänyt viihtyvän siellä yksinään ja päätti sitten tulla läpi. Juoksi läheiselle pellolle missä olin ratsastamassa Timoa ja juoksi sitten Timon perässä jonkun aikaa. Tuli papparaiselle tuplalenkki, haha! Mistä lie keksi moisen kun ei ole aiemmin läpi tullut. Sähköstäkään kun ei apua ole, nojailevat ihan tyynesti toppaloimet päällä lankaan, eikä tunnu missään:D No eihän siinä muu auttanut kun parsia aita kasaan.

Tänään ajatuksena mennä ajelemaan reellä jos saan jostain seuraa niin kulkee tuo Veikkokin mukavammin mukana. Vielä kun saisi kuvaajan paikalle niin hyvä olisi. On nimittäin niin täydellinen postikorttikeli.

Saila