Nyt on kyllä saanut viikot kyytiä ja joulukuukin vain hävisi. Hevostelu on lähiaikoina ollut niin normaalia kuin voi. Rauhallista maastoilua ja vähän vielä lisää:D Ei mitään uutta siis rintamalla. Mutta katsotaan mitä uusia asioita tuo seuraava vuosi tullessaan...
Yritetään ainakin saada kuvia tallin tämän hetkisistä asukeista, ne kun on vaihtunut viime talvesta:D
Iloista Uutta Vuotta kaikille ja onnea vuodelle 2016:)
Saila
keskiviikko 30. joulukuuta 2015
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Rauha maassa!
Nyt olisi reilu viikko ruunilla yhdessä tarhailua ja koko ajan homma paranee. Timo alkoi lopulta sulattaa Vävyä ja homma alkaa toimia. Illalla hevoset saa jopa talutettua samaan aikaan sisälle kun Timo kävelee ovelta itse omaan karsinaan. Ulos vienti täytyy vielä suorittaa yksitellen ettei oven suussa tule tungosta:D Kumpaakin olen liikuttanut ja portista saa hyvin yhden hevosen kerrallaan joten kyllä tämä nyt alkaa tästä sujua.
Talliin saapui viime viikonloppuna myös toinen uusi hevonen. Kyseessä 7 vuotias lämminverinen tamma. Typy on pyöräyttänyt kesällä komian varsan ja nyt alkaisi uusi ura harrasteratsuna. Hilma on ollut kimppahevonen mutta ravirata on sen osalta nyt nähty ja tarkoituksena tehdä siitä kaveri kimpan yhdelle osakkaalle. Saa Viivi tyttö oman hevosen minkä kanssa puuhastella. Hilma on kiltti ja hyvä käsitellä ja näyttipä toimivan liinassakin moitteettomasti. Helppo aloittaa sen kanssa työskentely kun ei kaahaa liinan päässä leian lailla! Huomenna meinasin kavuta selkään ja katsotaan kuinka ymmärretään toisiamme:D
Saila
Talliin saapui viime viikonloppuna myös toinen uusi hevonen. Kyseessä 7 vuotias lämminverinen tamma. Typy on pyöräyttänyt kesällä komian varsan ja nyt alkaisi uusi ura harrasteratsuna. Hilma on ollut kimppahevonen mutta ravirata on sen osalta nyt nähty ja tarkoituksena tehdä siitä kaveri kimpan yhdelle osakkaalle. Saa Viivi tyttö oman hevosen minkä kanssa puuhastella. Hilma on kiltti ja hyvä käsitellä ja näyttipä toimivan liinassakin moitteettomasti. Helppo aloittaa sen kanssa työskentely kun ei kaahaa liinan päässä leian lailla! Huomenna meinasin kavuta selkään ja katsotaan kuinka ymmärretään toisiamme:D
Saila
maanantai 26. lokakuuta 2015
Käytöshäiriöitä ja kettuilua!
Eilen illalla ajttelin taas että onpa ihmisen pitänyt keksiä itselleen mokoma elämäntapa, hevoset! Miksi!?
Viime viikon loppupuolella meille saapui suomenhevosruuna josta kaavailtiin Timolle tarhakaveria sillä kyseinen ruuna on hyvin samanlainen kuin Veikko ja epäilin että niistä saisi hyvät kaverit. Hevonen on ystäväni ja tuli meille ylläpitoon. Ponit jotka meillä oli lainassa niin lähtivät samalla kertaa tehden talliin tilaa. Pari päivää uusi tulokas tarhasi omineen ja lauantaina siirsin sen Timon viereiseen karsinaan. Kalterin läpi haistelivat ja minkäänlaista pullistelua ei ollut suuntaan saatika toiseen.
Eilen illalla laitettiin sitten ruunat ratsastuskentälle tutustumaan. Siinä on hyvä pohja riehua, ettei käy tarhassa vahinkoja. Meidän isompi tarha on jonkun verran kivikkoinen ja toinen tarha jää pieneksi jos vauhti kiihtyy kovaksi ja otetaan yhteen. Kentällä meno sujui mukavasti, vähän piti itse käydä niitä patistelemassakin että sai räpsittyä muutaman juoksukuvan. Meno oli siis hyvin rauhallista ja söivät tyytyväisinä kentän reunassa kasvavaa ruohoa. Muutamia kertoja haistelivat toisiaan vähän tarkemmin mutta tappelun elkeitä ei ollut. Vietiin hevoset tarhaan ja lähdettiin lenkittämään koiria. lenkin jälkeen käytiin vielä morjestamassa hevosia ja siellähän ne nökötti.
No, tilannehan olikin sitten illalla kuitenkin muuttunut kun menin hakemaan poikia sisään. Uusi tulokas juoksi Timoa karkuun tarhassa ja heti tajusin että siellä on otettu yhteen koska meininki oli todella jännittynyt. Sisälle päästyä tarkistettiin vauriot ja pieni karvaton läiskä löytyi selästä. Voi että mikä ketutus valtasi miun korvien välin ja Timo muuttui punaiseksi vaatteeksi taas kerran miun silmissä! Oli onneksi itsekin ottanut tennaria, koska poskessa oli kuraiset kavionjäljet mutta valitettavasti tiedän ettei se paljon vastaiskuista piittaa jos on päättänyt ruveta toista pompottamaan:(
Aamulla päätin kuitenkin kokeille mikä on meininki ja valoisan aikaan niitä on helppo seurata, joten vein ne samaan tarhaan. Mitään tappeluita ei syntynyt mutta selkeästi Vävy pelkäsi Timoa ja yritti olla tarhassa koko ajan mahdollisimman kaukana Timosta ja ei laskenut sitä lähellekään. Sellaista kissa ja hiirileikkiä siis ja heinäkasalta toiselle sinkoilua. Töihin lähtiessä siirsin omaan tarhaan koska en uskaltanut jättää keskenään ilman valvontaa ja onhan se nyt todella ankeaa juosta tarhassa koko päivä toista karkuun. Kyllä harmittaa kun näkee vaivaa sopivan kaverin etsintään ja ajattelee hevosen parasta ettei sen tarvitsisi olla yksin niin tässä kiitos! Tammanhan se seurakseen haluaisi mutta sitä iloa ei sille suoda että pääsee naisen kanssa tekemisiin, tai sitten sen naikkosen pitäisi olla isompi kuin Timo. Että osaakin olla hankalaa...
Illalla pitää tuumailla omistajan kanssa mitä tehdään sillä lauantaina tulee talliin uusi hevonen ja sepä on tamma. Eli tulisiko Vävy sen kanssa sitten toimeen vai joudutaanko viemään takaisin kotiin. Tamma on tarhannut muiden hevosten kanssa joten teoriassa voisi olla mahdollista mutta täytyy tätä nyt pohtia.
Saila
Viime viikon loppupuolella meille saapui suomenhevosruuna josta kaavailtiin Timolle tarhakaveria sillä kyseinen ruuna on hyvin samanlainen kuin Veikko ja epäilin että niistä saisi hyvät kaverit. Hevonen on ystäväni ja tuli meille ylläpitoon. Ponit jotka meillä oli lainassa niin lähtivät samalla kertaa tehden talliin tilaa. Pari päivää uusi tulokas tarhasi omineen ja lauantaina siirsin sen Timon viereiseen karsinaan. Kalterin läpi haistelivat ja minkäänlaista pullistelua ei ollut suuntaan saatika toiseen.
Eilen illalla laitettiin sitten ruunat ratsastuskentälle tutustumaan. Siinä on hyvä pohja riehua, ettei käy tarhassa vahinkoja. Meidän isompi tarha on jonkun verran kivikkoinen ja toinen tarha jää pieneksi jos vauhti kiihtyy kovaksi ja otetaan yhteen. Kentällä meno sujui mukavasti, vähän piti itse käydä niitä patistelemassakin että sai räpsittyä muutaman juoksukuvan. Meno oli siis hyvin rauhallista ja söivät tyytyväisinä kentän reunassa kasvavaa ruohoa. Muutamia kertoja haistelivat toisiaan vähän tarkemmin mutta tappelun elkeitä ei ollut. Vietiin hevoset tarhaan ja lähdettiin lenkittämään koiria. lenkin jälkeen käytiin vielä morjestamassa hevosia ja siellähän ne nökötti.
No, tilannehan olikin sitten illalla kuitenkin muuttunut kun menin hakemaan poikia sisään. Uusi tulokas juoksi Timoa karkuun tarhassa ja heti tajusin että siellä on otettu yhteen koska meininki oli todella jännittynyt. Sisälle päästyä tarkistettiin vauriot ja pieni karvaton läiskä löytyi selästä. Voi että mikä ketutus valtasi miun korvien välin ja Timo muuttui punaiseksi vaatteeksi taas kerran miun silmissä! Oli onneksi itsekin ottanut tennaria, koska poskessa oli kuraiset kavionjäljet mutta valitettavasti tiedän ettei se paljon vastaiskuista piittaa jos on päättänyt ruveta toista pompottamaan:(
Aamulla päätin kuitenkin kokeille mikä on meininki ja valoisan aikaan niitä on helppo seurata, joten vein ne samaan tarhaan. Mitään tappeluita ei syntynyt mutta selkeästi Vävy pelkäsi Timoa ja yritti olla tarhassa koko ajan mahdollisimman kaukana Timosta ja ei laskenut sitä lähellekään. Sellaista kissa ja hiirileikkiä siis ja heinäkasalta toiselle sinkoilua. Töihin lähtiessä siirsin omaan tarhaan koska en uskaltanut jättää keskenään ilman valvontaa ja onhan se nyt todella ankeaa juosta tarhassa koko päivä toista karkuun. Kyllä harmittaa kun näkee vaivaa sopivan kaverin etsintään ja ajattelee hevosen parasta ettei sen tarvitsisi olla yksin niin tässä kiitos! Tammanhan se seurakseen haluaisi mutta sitä iloa ei sille suoda että pääsee naisen kanssa tekemisiin, tai sitten sen naikkosen pitäisi olla isompi kuin Timo. Että osaakin olla hankalaa...
Illalla pitää tuumailla omistajan kanssa mitä tehdään sillä lauantaina tulee talliin uusi hevonen ja sepä on tamma. Eli tulisiko Vävy sen kanssa sitten toimeen vai joudutaanko viemään takaisin kotiin. Tamma on tarhannut muiden hevosten kanssa joten teoriassa voisi olla mahdollista mutta täytyy tätä nyt pohtia.
Saila
maanantai 28. syyskuuta 2015
Syksyn tunnelmia
Tänä syksynä on ollut oikein kivat kelit ja nyt olenkin Timoa liikuttanut ratsastaen viisi viikkoa hyvin säännöllisesti. Laappaan Tuija kävi viime viikolla uudestaan hoitamassa Timon ja kehotti jatkamaan samoilla ohjeilla kun ollaan nyt menty. Hevonen on tuntunut liikkeiltään hyvältä mutta ollut laiskahko. Tosin on se niin allapäin ollutkin ja väkirehut kesän jäljiltä vielä määrällisesti niin pieniä että ihmekös tuo. Väkirehut nostan normaaliin heti kun ei syö enää tuoretta. Nyt olen vielä antanut jyrsiä pihanurmikkoa aina kun vain olen kotona ollut, olisi edes jotain iloa elämässä. Ei nimittäin oikein heinä maistu ja muutenkin on todella vaisu, kuin koiranpentu mikä kävelee pihalla miun perässä. Että kyllä sillä vaan Veikkoa ikävä on!
Uusia suunnitelmia kuitenkin tallin asukkaiden suhteen on vireillä mutta niistä tarkemmin sitten kun asiat varmistuu...
Saila
Uusia suunnitelmia kuitenkin tallin asukkaiden suhteen on vireillä mutta niistä tarkemmin sitten kun asiat varmistuu...
Saila
maanantai 14. syyskuuta 2015
Suru vieraanamme...
Eilen koitti päivä jota ei odottanut eikä olisi halunnut kokea. Vihreämmille laitumille laskettiin rakas Veikko. Mikään muu ei tässä lohduta kuin se että Veikko itse ei ehtinyt aavistaakaan mitään tapahtuvaksi kun makasikin jo maassa. Siitä suuri kiitos ammatti-ihmiselle joka osasi asiansa ja tuli hoitamaan toimenpiteen pulttipistoolilla. Nopeaa ja kivutonta eläimelle vaikka se pahalta tuntuukin vierestä katsella.
Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!
Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.
Saila
Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!
Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.
Saila
perjantai 21. elokuuta 2015
Pelkkää lomailua
Tämä kesä on mennyt nyt hevosten osalta aika köykäisesti. Ilmat on olleet aika viileitä uittamiseen ja muuta liikuntaa ei ole harrastettu kun hevoset on niin romuna. Timo oli alkukesästä hyvä ja liikkui paremmin kuin ties milloin mutta muuttui taas huonoksi heinäkuun puoli välissä ja jätin sen suosiolla vain laiduntamaan. Tosin en olisi edes ehtinyt sitä liikuttamaan kovin kummoisesti muiden hommien vuoksi. Samoihin aikoihin Veikon vanha jalkavaiva alkoi parin vuoden jälkeen taas oireilla ja sekin jäi lomalle. Viimeinen kuukausi on mennyt siis laiduntaen, muutamaa uintikertaa lukuun ottamatta.
Tällä viikolla Laappaan Tuija kävi hoitamassa Timon ja oikeasta lavasta löytyi oikein kunnon jumi, joka on hyvin todennäköisesti jumittanut myös ristikkäisen takasen. Tämän vuoksi kompuroi oikealla etusella kun se jalka nyt vaan ei nouse. Tuija antoi venytys- ja liikutusohjeita. Mennään niillä eväillä nyt eteenpäin ja katsotaan mihin tilanne muuttuu. Ihan järkeen käypältä nuo asiat kyllä kuulostaa. Kun Timon liikutus on ollut viimeisen vajaan vuoden pääosin ajoa tasaisella pohjalla. Eli kaikki kiipeily ja kentällä taivuttelut, väistöt ym on jääneet ihan liian vähiin. Omaa laiskuutta siis varmastikin. Enemmän tykkään ajamisesta ja etenkin talvella vihaan talvikamppeissa ratsastusta niin ajaminen on tuntunut laiskalle aina helpommalta vaihtoehdolta. Palataan nyt siis samoihin kuvioihin mitä ollaan pari vuotta sitten tehty ja nähdään mihin se johtaa. Toivottavasti saadaan vähän paikkoja auki ja hevonen taas normaaliin toimintakuntoon.
Jalkoja kopeloimessa Tuija mainitsi ettei usko että siellä puolella on ongelmaa. Pelkkää lihaksistollista vaivaa siis. Timo kun ei oikein itsekään edesauta noita asioita kun ei juokse laitumella ja irrottele paikkoja. Niin onko tuo ihmekään jos menee jumiin kun ajetaan vain painavilla kärryillä ja pellolla ei liikuta itsekseen. No nyt asioista vähän viisastuneena yritetään parantaa tapoja.
Saila
Tällä viikolla Laappaan Tuija kävi hoitamassa Timon ja oikeasta lavasta löytyi oikein kunnon jumi, joka on hyvin todennäköisesti jumittanut myös ristikkäisen takasen. Tämän vuoksi kompuroi oikealla etusella kun se jalka nyt vaan ei nouse. Tuija antoi venytys- ja liikutusohjeita. Mennään niillä eväillä nyt eteenpäin ja katsotaan mihin tilanne muuttuu. Ihan järkeen käypältä nuo asiat kyllä kuulostaa. Kun Timon liikutus on ollut viimeisen vajaan vuoden pääosin ajoa tasaisella pohjalla. Eli kaikki kiipeily ja kentällä taivuttelut, väistöt ym on jääneet ihan liian vähiin. Omaa laiskuutta siis varmastikin. Enemmän tykkään ajamisesta ja etenkin talvella vihaan talvikamppeissa ratsastusta niin ajaminen on tuntunut laiskalle aina helpommalta vaihtoehdolta. Palataan nyt siis samoihin kuvioihin mitä ollaan pari vuotta sitten tehty ja nähdään mihin se johtaa. Toivottavasti saadaan vähän paikkoja auki ja hevonen taas normaaliin toimintakuntoon.
Jalkoja kopeloimessa Tuija mainitsi ettei usko että siellä puolella on ongelmaa. Pelkkää lihaksistollista vaivaa siis. Timo kun ei oikein itsekään edesauta noita asioita kun ei juokse laitumella ja irrottele paikkoja. Niin onko tuo ihmekään jos menee jumiin kun ajetaan vain painavilla kärryillä ja pellolla ei liikuta itsekseen. No nyt asioista vähän viisastuneena yritetään parantaa tapoja.
Saila
maanantai 29. kesäkuuta 2015
Veden lämpiämistä odotellessa...
Ei voi kyllä helteillä kehua, tällä tahdilla hevosten kanssa päästään uimaan lähempänä heinäkuun loppua ja uintikausi jää lyhyeksi. Lähiviikkoina hevoset on liikkuneet jonkun verran. Kevyitä lenkkejä mutta vapaapäiviä ei hirveästi ole ollut. Veikko on juossut vähän tuntejakin. Kunhan helteet saapuu ja aloitetaan uiminen niin sitten saavat olla taas kevyemmällä.
Viime viikolla sain soiton naapurin tädiltä että Timo juoksee heidän laitumella tamman kanssa. Jestas että verenpaineet nousi kerrasta! Soitin paikalle iskän ja Sinin +yhden kaverin joka muutenkin oli menossa meille. Olivat hyvin antaneet kiinni mutta kyllä taas ärsyttää että pitää keksiä omaa aktiviteettiä. Olivat siis 0,5km päässä metsälaitumella jonka vieressä on naapurin laidun kun osaa yhdestä kulmasta katsoa puskan raosta. No Timo oli varmaan siellä nurkassa pyörinyt kun oli tajunnut että 30m päässähän seisoo nainen!! Sujuvasti oli siis menty läpi omasta laidunaidasta, maiden välisestä vanhasta piikkilanka/lauta-aidasta ja naapurin laidunaidasta. Kyllä pitää eunukin ajatusmaailman sitten olla sekaisin kun lähetään vaan naisiin! Veikko oli karannut vain omasta laidunaidasta ulos mutta ei ollut uskaltanut onneksi mennä sen pidemmälle.
Eilen ratsastin maastolenkin Timolla, edellinen on heitetty pääsiäisen tienoilla. Eli vähän on aikaa vierähtänyt. Kertaakaan ei kompuroinut lenkin aikana mitä teki jatkuvasti koko kevättalven. Loma ja kävelytys on siis mahdollisesti tehnyt tehtävänsä. Klinikalla käytiin huhtikuun puolessa välissä josta kolme viikko eteenpäin oli täysin lomalla. Äitienpäivänä aloitettiin narusta kävelyttäminen ja muutaman viikon jälkeen siirryyttiin myös ajamaan kävelyä painavilla kärryillä kaksi kertaa viikossa ja jatkettiin sen rinnalla myös narusta kävelyä. Meillähän narusta kävellään reippaasti ja tunnista puoleentoista. Rankempaa siis kuin monen ratsun puolen tunnin pyörittely kentällä:D Pari viikkoa on otettu pari kevyttä ravipätkää lenkin aikana että olen saanut tolkkua kuinka liikkuu ja onko puhdasta. Nyt vaikuttaisi siis taas hyvältä ja kunhan vedet tosiaan lämpiää että päästään uimaan niin avot! Käytiin eilisen lenkin yhteydessä rannassa kahlaamassa ja sekös olikin kivaa. Jonkun verran tuli vettä päälle kun pojat innostui kaivamaan ja Veikkohan olisi tapansa mukaan myös mielellään käynyt pötkälleen järveen:D
Saila
Viime viikolla sain soiton naapurin tädiltä että Timo juoksee heidän laitumella tamman kanssa. Jestas että verenpaineet nousi kerrasta! Soitin paikalle iskän ja Sinin +yhden kaverin joka muutenkin oli menossa meille. Olivat hyvin antaneet kiinni mutta kyllä taas ärsyttää että pitää keksiä omaa aktiviteettiä. Olivat siis 0,5km päässä metsälaitumella jonka vieressä on naapurin laidun kun osaa yhdestä kulmasta katsoa puskan raosta. No Timo oli varmaan siellä nurkassa pyörinyt kun oli tajunnut että 30m päässähän seisoo nainen!! Sujuvasti oli siis menty läpi omasta laidunaidasta, maiden välisestä vanhasta piikkilanka/lauta-aidasta ja naapurin laidunaidasta. Kyllä pitää eunukin ajatusmaailman sitten olla sekaisin kun lähetään vaan naisiin! Veikko oli karannut vain omasta laidunaidasta ulos mutta ei ollut uskaltanut onneksi mennä sen pidemmälle.
Eilen ratsastin maastolenkin Timolla, edellinen on heitetty pääsiäisen tienoilla. Eli vähän on aikaa vierähtänyt. Kertaakaan ei kompuroinut lenkin aikana mitä teki jatkuvasti koko kevättalven. Loma ja kävelytys on siis mahdollisesti tehnyt tehtävänsä. Klinikalla käytiin huhtikuun puolessa välissä josta kolme viikko eteenpäin oli täysin lomalla. Äitienpäivänä aloitettiin narusta kävelyttäminen ja muutaman viikon jälkeen siirryyttiin myös ajamaan kävelyä painavilla kärryillä kaksi kertaa viikossa ja jatkettiin sen rinnalla myös narusta kävelyä. Meillähän narusta kävellään reippaasti ja tunnista puoleentoista. Rankempaa siis kuin monen ratsun puolen tunnin pyörittely kentällä:D Pari viikkoa on otettu pari kevyttä ravipätkää lenkin aikana että olen saanut tolkkua kuinka liikkuu ja onko puhdasta. Nyt vaikuttaisi siis taas hyvältä ja kunhan vedet tosiaan lämpiää että päästään uimaan niin avot! Käytiin eilisen lenkin yhteydessä rannassa kahlaamassa ja sekös olikin kivaa. Jonkun verran tuli vettä päälle kun pojat innostui kaivamaan ja Veikkohan olisi tapansa mukaan myös mielellään käynyt pötkälleen järveen:D
Saila
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
Paarmoista ei tietoakaan!
Mikäli näistä kylmistä kesäkeleistä pitää nyt jotakin hyvää keksiä niin se on kyllä olematon hyönteiskanta! Itikoita on satunnaisesti ollut paljon mutta nämä tuuliset päivät on vieneet ne aika hyvin mennessään. Hevoset on varmaan aika mielissään vaikka viileää onkin. Siitä huolimatta toivoisi kuitenkin sitä lämmintä! Vesi saisi vielä vähän lämmetä että päästäisiin polskimaan kun se kuitenkin olisi olennainen asia kesässä. Meillä kun on nuo teiden pohjat niin kivisiä ja kovia kesäisin niin tuo hevosten liikutus järvessä olisi paras vaihtoehto. Odotellaan...
Kävin Ruotsin maalla katsomassa vähän isompaa hevostallia ja hienoja puitteita, onhan siellä aika..erilaista:D Mutta mennään me näillä mitä on! Hevoset vietti siis myös pienen loman metsässä syöden. Haen tänään ne pihaan ja liikutellaan taas loppuviikko aktiivisemmmin.
Saila
Kävin Ruotsin maalla katsomassa vähän isompaa hevostallia ja hienoja puitteita, onhan siellä aika..erilaista:D Mutta mennään me näillä mitä on! Hevoset vietti siis myös pienen loman metsässä syöden. Haen tänään ne pihaan ja liikutellaan taas loppuviikko aktiivisemmmin.
Saila
maanantai 25. toukokuuta 2015
Niilo palasi kotikylille
Viime viikolla vein Niilon takaisin kotiin. Laitumien sijainnit on nyt sellaisia että en olisi saanut tehtyä sille omaa lohkoa niin että olisi edes näköyhteyttä muihin niin ei ole reilua eristää sitä. On kuitenkin sen verran seurallinen tapaus. En kehdannut mistään lähteä metsästämään traileria vähän turhan takia niin ratsastin sen, matka ei kuitenkaan ole este. Kierreltiin ensin 6km mökkiteitä ja sen jälkeen pätkä asvalttitien reunaa Lappeen koulun ohi munterontielle. Vanhan mikkelintien reunaa käveltiin jalkakäytävää pitkin ja sitten päästiin taas metsän puolelle hyväpohjaiselle tielle. Matkaa kertyi sports tracker mittarin mukaan 13,94km ja aikaa meni 1h. 37min. Hyvin meni matka, mitä nyt Ruoholammen kohdalla kaivonkannet meinasi hyökätä pienen eläimen kimppuun:D Vettä tuli ja kastuttiin ihan totaal!
Ruunat menivät laitumelle lauantaina, ovat nyt siis laiduntaneet päivät ja tarhailleet lähes joka yö. Pari yötä sisällä kun tuota vettä on ripsinyt taas luvattoman paljon tähän kohtaan! Nyt ollaan ninn tyytyväisen oloisia kun masut on täynnä vihreää.
Saila
Ruunat menivät laitumelle lauantaina, ovat nyt siis laiduntaneet päivät ja tarhailleet lähes joka yö. Pari yötä sisällä kun tuota vettä on ripsinyt taas luvattoman paljon tähän kohtaan! Nyt ollaan ninn tyytyväisen oloisia kun masut on täynnä vihreää.
Saila
maanantai 18. toukokuuta 2015
Maukasta vihreää, mikä sen parempaa?
Kevääseen ollaan päästy ja kohta vietetään jo juhannusta. Kevään olennaisin juttu on varmasti laitumien teko ja vihreään totuttelu. Pojat on syöneet pihanurmikkoa jo pari viikkoa ja siinä ohessa lennelleet myös vähän pitkin pihaa ilmapallon lailla. Kova tuuli, äkäinen/nälkäinen hevonen ja yksi väärä sana sille oli huono yhdistelmä jonka lopputuloksena Timo juoksi pihalla kuin päätön kana. Syöttelin ruunia narusta viikko sitten illalla ja kokemuksena se vastasi ilmapallon pitelemistä mikä sinkoilee tuulen mukana aivan holtittomasti:D siis Timo, Veikkoa taisi enemmän mietityttää "miksi hillua kun on ruokaakin tarjolla?"
Eilen rakenneltiin ensimmäinen laidunlohko ja toiseenkiin saatiin tolpat paikoilleen. Myöhemmäksi jää vielä pahin, iso metsälaidun kaikkine nokkosineen ja rehottavine pajupuskineen:/ Tulisi nyt vain lämmintä niin saisi työntää hevoset kokonaan peltoon. Timo on aina tähän aikaan mielettömän kärttyinen kun tuota vihreän syömistä rajotetaan vaikka sitä jo reilusti kasvaisikin. Ihan kuin eläisi 4v lapsen kanssa joka vetää itku-potkuraivarit joka asiasta joka ei mene oman mielen mukaan!
Timon liikutus on on vieläkin ollut pelkkää narusta kävelyttämistä 7-11km lenkkejä. Kärryttelyyn siirryn kun sattuu eksymään joku kyytiin. Laiska ei jaksa valjastaa itseään varten kun omatkin jalat alta löytyy:D Tarhassa se irrottelee jonkun verran ja ei kyllä kipeältä näytä. Katsellaan...
Saila
Eilen rakenneltiin ensimmäinen laidunlohko ja toiseenkiin saatiin tolpat paikoilleen. Myöhemmäksi jää vielä pahin, iso metsälaidun kaikkine nokkosineen ja rehottavine pajupuskineen:/ Tulisi nyt vain lämmintä niin saisi työntää hevoset kokonaan peltoon. Timo on aina tähän aikaan mielettömän kärttyinen kun tuota vihreän syömistä rajotetaan vaikka sitä jo reilusti kasvaisikin. Ihan kuin eläisi 4v lapsen kanssa joka vetää itku-potkuraivarit joka asiasta joka ei mene oman mielen mukaan!
Timon liikutus on on vieläkin ollut pelkkää narusta kävelyttämistä 7-11km lenkkejä. Kärryttelyyn siirryn kun sattuu eksymään joku kyytiin. Laiska ei jaksa valjastaa itseään varten kun omatkin jalat alta löytyy:D Tarhassa se irrottelee jonkun verran ja ei kyllä kipeältä näytä. Katsellaan...
Saila
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Kuvia keväältä
Niilon revittelyä kentällä, maalikuun lopulta. Timon venyttelyä ja tsekkausta ennen klinikalla käyntiä.
Saila
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Säätämistä ja vähän lisää säätämistä
Viikot on menneet taas kuin siivillä. Hevoset on liikkuneet routivien teiden takia normaalia vähemmän ja liikuttajien puutettakin on ollut. Yksin kolmen hevosen liikutus ei ihan aina ole helpoin yhtälö sovittaa kaiken muun tekemisen oheen.
Pääsiäisenä olimainiot kelit ja ajateltiin lähteä käymään radalla Veikon ja Niilon kanssa. Siitähän tulikin aikamoinen episodi! Menomatkalla joku ryskäsi kopissa urakalla ja lopetti vasta melkein perillä. Onneksi meiltä ajaa raviradalle vain 10min. Veikko olikin pötköllään kopissa. hetken taluttelin sitä varikolla ja vaikutti normaalilta. Mentiin radalla n. 8kierrosta ja Veikossa oli virtaa kuin pienessä pitäjässä eli ei arkonut mitään paikkoja. Jos olisi ollut viitteitä jostakin vammasta joka nyt olisi kuljetuksessa tullut niin sitä ei tietenkään olisi ratsastettu. Niilo heitti muutaman pikkupukin mutta muuten käyttäytyivät radalla hyvin.
Kotimatkan teko ei ollutkaan ihan helppo juttu. Veikko meni koppiin ihan ok mutta heti kun auto lähti liikkeelle niin kävi istumaan. Eihän siinä ollut vaihtoehtoja kuin ottaa se sieltä pois. Sitten vaan töppöstä toisen eteen!! Nimittäin kotimatka taittui minun ja Veikon kohdalla ihan omin jaloin. Kaverilla oli onneksi lenkkarit autossa jotka lainasi minulle niin ei tarvinnut ratsastussaappaissa hiippailla. Suurin osa matkasta hölkättiin mutta viimeiset 3km hevosta sai kyllä hyvinkin pitkälti hinata perässä! Onneksi tuo ei pelkää liikennettä mutta kyllä ihmiset katsoi pitkään kun talutetaan hevosta Ruoholammen asutusalueen jalkakäytävän reunaa illalla klo. 21.00 jälkeen. Olisihan sen voinut yrittää hakea yksistään, vienyt ensin Niilon kotiin. Mutta olisin voinut lyödä vetoa että sitä olisi tovi sinne koppiin taisteltu kun on sinne todella huono menemään jos siellä ei ole kaveria valmiiksi.
Seuraavana päivänä laitettiin koppiin Timo ja Veikko, selvittääkseni johtuiko tuo vastahankaisuus väärästä matkustus seurasta. No eipä näyttänyt johtuvan. Ei tarvinnut kuin traikun etuovi laittaa kiinni niin herra oli jo istumassa. Eli Veikko on nyt päättänyt ettei matkusta enää ja piste! Kai sitä vanhakin hevonen osaa vanhoilla päivillään ruveta laitakauhuiseksi??? Ärsyttää, seuraavalle viikolle oli mikkeliin se hampaiden raspaus. Ei auttanut kuin vaihtaa sinne lähtijäksi joku muu.
Viikko sitten lähdettiin tutkimaan Timoa Mikkeliin. Kaikkien jalkojen nivelet taivutettiin polvesta alaspäin. Reagoi jonkun verran oikean etujalan kaikkia neljää alinta niveltä ja vasemmasta kahta alinta. Oikeaa takavuohisniveltä reagoi aavistuksen. Etujalat ja oikea takavuohinen kuvattiin. mitään ei löytynyt, siistit nivelpinnat eikä teräviä kulumia tai irtopaloja. Eli ei nyt kunnon syytä epämääräiseen epäpuhtauteen löytynyt. Tarjosi vaihtoehtona piikittää oikean etusen kaikki neljä niveltä mutta en halunnut koska yleensä yhdellä piikitys kerralla ei saavuteta mitään. Sai nyt sitten viikon tulehduskipulääkekuurin ja 2vk lomaa. Suositteli liikutuksen pidettävän kevyenä koko kevään ja alkukesän. Luultavasti ne jalat nyt on vaan sitten ottanut itseensä kun alkutalven liikutus oli melko rankkaa. Eli jos sen haluaa pitää terveenä niin pitää rajottaa liikutusta. Ell vain ihmetteli miten on kipeytynyt kun Timolla ei ole yhtään ylimääräistä elopainoa. Yleensähän ne ylipainoiset alkaa levitä joka jalasta mutta Timo oli kuulemma todella hienossa kunnossa. Tämä oli kiva kuulla ammattilaisen suusta joka on kaiken lisäksi ravi-ihminen. Samalla kertaa raspattiin tietenkin ne hampaat ja rokotettiin. Lantanäytekin otettin ja seuraavana päivänä tuli tulos joka näytti nollaa.
Nyt siis suunnitelmissa loman jälkeen ajaa sillä vain kävelyä ja odotella että päästään uimaan. Tuskin ratsastan sillä vähään aikaan kun ongelma kuitenkin etupäässä niin vältetään turhaa painoa etusille.
Saila
Pääsiäisenä olimainiot kelit ja ajateltiin lähteä käymään radalla Veikon ja Niilon kanssa. Siitähän tulikin aikamoinen episodi! Menomatkalla joku ryskäsi kopissa urakalla ja lopetti vasta melkein perillä. Onneksi meiltä ajaa raviradalle vain 10min. Veikko olikin pötköllään kopissa. hetken taluttelin sitä varikolla ja vaikutti normaalilta. Mentiin radalla n. 8kierrosta ja Veikossa oli virtaa kuin pienessä pitäjässä eli ei arkonut mitään paikkoja. Jos olisi ollut viitteitä jostakin vammasta joka nyt olisi kuljetuksessa tullut niin sitä ei tietenkään olisi ratsastettu. Niilo heitti muutaman pikkupukin mutta muuten käyttäytyivät radalla hyvin.
Kotimatkan teko ei ollutkaan ihan helppo juttu. Veikko meni koppiin ihan ok mutta heti kun auto lähti liikkeelle niin kävi istumaan. Eihän siinä ollut vaihtoehtoja kuin ottaa se sieltä pois. Sitten vaan töppöstä toisen eteen!! Nimittäin kotimatka taittui minun ja Veikon kohdalla ihan omin jaloin. Kaverilla oli onneksi lenkkarit autossa jotka lainasi minulle niin ei tarvinnut ratsastussaappaissa hiippailla. Suurin osa matkasta hölkättiin mutta viimeiset 3km hevosta sai kyllä hyvinkin pitkälti hinata perässä! Onneksi tuo ei pelkää liikennettä mutta kyllä ihmiset katsoi pitkään kun talutetaan hevosta Ruoholammen asutusalueen jalkakäytävän reunaa illalla klo. 21.00 jälkeen. Olisihan sen voinut yrittää hakea yksistään, vienyt ensin Niilon kotiin. Mutta olisin voinut lyödä vetoa että sitä olisi tovi sinne koppiin taisteltu kun on sinne todella huono menemään jos siellä ei ole kaveria valmiiksi.
Seuraavana päivänä laitettiin koppiin Timo ja Veikko, selvittääkseni johtuiko tuo vastahankaisuus väärästä matkustus seurasta. No eipä näyttänyt johtuvan. Ei tarvinnut kuin traikun etuovi laittaa kiinni niin herra oli jo istumassa. Eli Veikko on nyt päättänyt ettei matkusta enää ja piste! Kai sitä vanhakin hevonen osaa vanhoilla päivillään ruveta laitakauhuiseksi??? Ärsyttää, seuraavalle viikolle oli mikkeliin se hampaiden raspaus. Ei auttanut kuin vaihtaa sinne lähtijäksi joku muu.
Viikko sitten lähdettiin tutkimaan Timoa Mikkeliin. Kaikkien jalkojen nivelet taivutettiin polvesta alaspäin. Reagoi jonkun verran oikean etujalan kaikkia neljää alinta niveltä ja vasemmasta kahta alinta. Oikeaa takavuohisniveltä reagoi aavistuksen. Etujalat ja oikea takavuohinen kuvattiin. mitään ei löytynyt, siistit nivelpinnat eikä teräviä kulumia tai irtopaloja. Eli ei nyt kunnon syytä epämääräiseen epäpuhtauteen löytynyt. Tarjosi vaihtoehtona piikittää oikean etusen kaikki neljä niveltä mutta en halunnut koska yleensä yhdellä piikitys kerralla ei saavuteta mitään. Sai nyt sitten viikon tulehduskipulääkekuurin ja 2vk lomaa. Suositteli liikutuksen pidettävän kevyenä koko kevään ja alkukesän. Luultavasti ne jalat nyt on vaan sitten ottanut itseensä kun alkutalven liikutus oli melko rankkaa. Eli jos sen haluaa pitää terveenä niin pitää rajottaa liikutusta. Ell vain ihmetteli miten on kipeytynyt kun Timolla ei ole yhtään ylimääräistä elopainoa. Yleensähän ne ylipainoiset alkaa levitä joka jalasta mutta Timo oli kuulemma todella hienossa kunnossa. Tämä oli kiva kuulla ammattilaisen suusta joka on kaiken lisäksi ravi-ihminen. Samalla kertaa raspattiin tietenkin ne hampaat ja rokotettiin. Lantanäytekin otettin ja seuraavana päivänä tuli tulos joka näytti nollaa.
Nyt siis suunnitelmissa loman jälkeen ajaa sillä vain kävelyä ja odotella että päästään uimaan. Tuskin ratsastan sillä vähään aikaan kun ongelma kuitenkin etupäässä niin vältetään turhaa painoa etusille.
Saila
keskiviikko 25. maaliskuuta 2015
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Karvaa...
Alkaa karvaa pöllytä joka kopukasta. Niilo aloitti kaljuuntumisen helmikuun alussa mutta nyt irtoaa ruunistakin jo aika tavalla. Timolle ja Veikolle on varattu perinteinen hampaiden raspaus Mikkelin klinikalle ja samalla tutkitaan löytyykö Timosta sitä vikaa mikä nyt aiheuttaa tuota satunnaista epäpuhtautta.
Tiepohjat on aikas huonossa kunnossa ja nyt ollaankin menty vain kävelyä ja kävelyä... Kenttä on onneksi sula että siinä on päässyt menemään ja juoksuttamaan. Yöpakkasten vuoksi se on tietysti aamulla kova mutta iltapäivällä on ihan huippukunnossa.
Syksyllä unohtui laittaa kuvat Veikon hienosta klippauksesta. Vanhus ei hikoa mielettömästi joten on hyvin pärjännyt tällaisellä. Nyt sain aikaiseksi kaivettua ne kovalevyn syövereistä ja tässä otokset. Samalta päivältä Timo töissä, lanaamassa kenttää (kuvat otettu 7.10.)
Saila
Tiepohjat on aikas huonossa kunnossa ja nyt ollaankin menty vain kävelyä ja kävelyä... Kenttä on onneksi sula että siinä on päässyt menemään ja juoksuttamaan. Yöpakkasten vuoksi se on tietysti aamulla kova mutta iltapäivällä on ihan huippukunnossa.
Syksyllä unohtui laittaa kuvat Veikon hienosta klippauksesta. Vanhus ei hikoa mielettömästi joten on hyvin pärjännyt tällaisellä. Nyt sain aikaiseksi kaivettua ne kovalevyn syövereistä ja tässä otokset. Samalta päivältä Timo töissä, lanaamassa kenttää (kuvat otettu 7.10.)
Saila
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Niitä kaikenlaisia vaivoja joista kaikki puhuu!
Kaikkihan puhuu että hevosten pito ei ole huoletonta ja aina joku hevonen prakaa jostakin. No nyt sitten vaihteeksi meilläkin. Timo on ollut vähän huono ravinen ajaessa ja sitä on pidetty nyt helpommalla. Jalat ei ole lämpöillyt eikä turvotellut mistään. Selkää painelin ja aavistuksen aristaa mutta samalla lailla se on reagoinut aina sen paineluun. Viime viikolla kengittäjän kanssa taivuteltiin sitä mutta ei saatu selkeää reaktiota mistään nivelestä. Vasenta takasta kengittäessä nyki normaalia enemmän ja repäisi pari kertaa jalan pois varottamatta. "Diagnoosina" siis sen jalan kinner, polvi tai ylempänä ristiselässä nyt jotain häikkää. Nyt sen kanssa on käyty vain kävelemässä, tosin eipä tuolla kyllä nyt pääse muuta tekemäänkään. Mietin nyt tilaanko jonkun expertin tutkimaan missä vika ja mitä tehdään..vaiko odotanko muutaman viikon ja tutkitaan Mikkelissä. Perinteinen hampaiden raspaus keikka klinikalle tehdään kuitenkin huhtikuun aikana joten samalla sitä voisi siellä kuvata jos Leena löytää taivuttaessa jotain.
Timohan kääntyi nyt 10-vuotiaaksi ja onhan sitä paljon liikuteltu mutta yleensä noilla raskailla roduilla kulumat ym. kinnervaivat alkaa vaivata vasta 15-vuotiaana. Nyt se syö Criollon gluco-mix Ha+MSM:ää että kyllä se nyt jotain pientä tulehdusta voi siellä jeesata mutta katsotaan... Ei tuo nyt niin akuuttia ole että jaksaisin yöuniani menettää ja nyt mennään kelienkin puoleen pelkkää kävelyä.
Veikon kanssa on ollutkin vähän erikoisempi ongelma. Reilu viikko sitten havaitsin aamupäivällä muutama tunti hevosten ulosviennin jälkeen verta tarhassa. Sitä oli jonkun verran hangella, parin metrin matkalla isot laikut. Pieni paniikki iski. Tutkin molempien jalat ja kaviot, Timon jalat on helppo silmäillä. Pienikin ruhje näkyy hyvin valkoisessa jalassa. Eipä löytynyt ruhjeita kunnes tajusin Veikon suupielessä verta. Tempasin kielen käteen että näen suuhun ja tuntui kuin olisi koko kieli jäänyt käteen. Kielen päässä oli n.3cm halkaisijaltaan oleva lärpäke mutta kielen alla oli iso viiltohaavan näköinen n. 8-10cm pitkä haava joka oli myös syvä. Todella rajun näköinen haava ja olisi mahdoton ommella pelkän rauhotuksen avulla. Joten päätettiin yrittää hoitaa se avohaavana. Noin vanhan hevosen nukutus on riski ja olisiko siinä muutenkaan järkeä? Vaikka muuten terve onkin ja soiva peli niin ikää kuitenkin 22v. Sain heti haettua kipulääkkeen ja sulfan jotta sain ne naamariin heti. Kyllä se heinää turpaansa tunki ja yöheinät oli karsinasta hävinneet mutta olihan tuo pari päivää todella apaattinen. Huuhdeltiin suu muutamana ensimmäisenä päivänä aamuin illoin letkun kanssa ja nyt kerta päivään. Jonkun verran keräsi heinämujua mutta nyt haava näyttää melko hyvältä. Kielen päällä oleva pieni lärpäke lähti irti muutaman päivän päästä ja siihen on kasvanut jo hyvin uutta nahkaa. Isompi haava näyttää vielä avonaiselta mutta ei punerra, eli ilmeisesti säästyttiin tulehdukselta ja jää kopukka henkiin. On jo ihan normaali pirteäkin ja käynyt pari kertaa kävelylenkillä narun jatkona. Kuolaimia tuskin uskaltaa suuhun laittaa vielä pitkään aikaan mutta mennään muilla vehkeillä, täytyy vaan ratsastella. Ajamaan sillä ei kyllä ole mitään asiaa ilman kuolaimia...sen verran pirteä papparainen:D
Arvoituksena on vielä kuitenkin missä on kielensä telonut!? Muuta ei keksitä kuin että on imeskellyt aitalankoja mutta sitäkin ihmettelen koska en ole sen koskaan nähnyt pelaavan lankojen kanssa niin kuin eräs toinen apina samaisessa tarhassa!! Kielen päässä oleva reikä näyttäisi siltä että olisi purrut omaan kieleensä mutta kielen alla oleva on niin syvällä kielen jänteen kohdalla että ei se kohta voi omien hampaiden väliin jäädä. Sulfa loppui eilen ja kipulääke muutama päivä sitten että nyt seuraillaan alkaako parantua vai haetaanko lisää sulfaa. Seurailua...
Saila
Timohan kääntyi nyt 10-vuotiaaksi ja onhan sitä paljon liikuteltu mutta yleensä noilla raskailla roduilla kulumat ym. kinnervaivat alkaa vaivata vasta 15-vuotiaana. Nyt se syö Criollon gluco-mix Ha+MSM:ää että kyllä se nyt jotain pientä tulehdusta voi siellä jeesata mutta katsotaan... Ei tuo nyt niin akuuttia ole että jaksaisin yöuniani menettää ja nyt mennään kelienkin puoleen pelkkää kävelyä.
Veikon kanssa on ollutkin vähän erikoisempi ongelma. Reilu viikko sitten havaitsin aamupäivällä muutama tunti hevosten ulosviennin jälkeen verta tarhassa. Sitä oli jonkun verran hangella, parin metrin matkalla isot laikut. Pieni paniikki iski. Tutkin molempien jalat ja kaviot, Timon jalat on helppo silmäillä. Pienikin ruhje näkyy hyvin valkoisessa jalassa. Eipä löytynyt ruhjeita kunnes tajusin Veikon suupielessä verta. Tempasin kielen käteen että näen suuhun ja tuntui kuin olisi koko kieli jäänyt käteen. Kielen päässä oli n.3cm halkaisijaltaan oleva lärpäke mutta kielen alla oli iso viiltohaavan näköinen n. 8-10cm pitkä haava joka oli myös syvä. Todella rajun näköinen haava ja olisi mahdoton ommella pelkän rauhotuksen avulla. Joten päätettiin yrittää hoitaa se avohaavana. Noin vanhan hevosen nukutus on riski ja olisiko siinä muutenkaan järkeä? Vaikka muuten terve onkin ja soiva peli niin ikää kuitenkin 22v. Sain heti haettua kipulääkkeen ja sulfan jotta sain ne naamariin heti. Kyllä se heinää turpaansa tunki ja yöheinät oli karsinasta hävinneet mutta olihan tuo pari päivää todella apaattinen. Huuhdeltiin suu muutamana ensimmäisenä päivänä aamuin illoin letkun kanssa ja nyt kerta päivään. Jonkun verran keräsi heinämujua mutta nyt haava näyttää melko hyvältä. Kielen päällä oleva pieni lärpäke lähti irti muutaman päivän päästä ja siihen on kasvanut jo hyvin uutta nahkaa. Isompi haava näyttää vielä avonaiselta mutta ei punerra, eli ilmeisesti säästyttiin tulehdukselta ja jää kopukka henkiin. On jo ihan normaali pirteäkin ja käynyt pari kertaa kävelylenkillä narun jatkona. Kuolaimia tuskin uskaltaa suuhun laittaa vielä pitkään aikaan mutta mennään muilla vehkeillä, täytyy vaan ratsastella. Ajamaan sillä ei kyllä ole mitään asiaa ilman kuolaimia...sen verran pirteä papparainen:D
Arvoituksena on vielä kuitenkin missä on kielensä telonut!? Muuta ei keksitä kuin että on imeskellyt aitalankoja mutta sitäkin ihmettelen koska en ole sen koskaan nähnyt pelaavan lankojen kanssa niin kuin eräs toinen apina samaisessa tarhassa!! Kielen päässä oleva reikä näyttäisi siltä että olisi purrut omaan kieleensä mutta kielen alla oleva on niin syvällä kielen jänteen kohdalla että ei se kohta voi omien hampaiden väliin jäädä. Sulfa loppui eilen ja kipulääke muutama päivä sitten että nyt seuraillaan alkaako parantua vai haetaanko lisää sulfaa. Seurailua...
Saila
maanantai 23. helmikuuta 2015
Prrrkl:een leutoa!
Alan kohta harkita vaihtoa jonkinlaiseen sisäharrastukseen! Täällä ollaan kyllä niin kelien armoilla ja nyt saadaan jo helmikuussa rämpiä loskassa. Ei ole mistään kotoisin nämä nykytalvet. Nihkeän kosteaa ja pohjat sulana. Helpolla ei pääse taas liikutusten suhteen. Kenttä oli jo pariin otteeseen superhyvä mutta nyt sinne ei edes uskalla mennä kun se ohut jääkerros siinä pettää.
Rennosti ollaan siis menty ja liikkuivat vain kolmesti viime viikolla. Ei nyt ole töiden puoleen ehtinyt ja ilta seitsemältä vaihtoehdot on vähissä kun kenttää ei uskalla käyttää:/
Saila
Rennosti ollaan siis menty ja liikkuivat vain kolmesti viime viikolla. Ei nyt ole töiden puoleen ehtinyt ja ilta seitsemältä vaihtoehdot on vähissä kun kenttää ei uskalla käyttää:/
Saila
perjantai 6. helmikuuta 2015
Hämäriä kuvia aamuhämärässä!
Kyllähän asia vaan niin on että talvella tuo kuvaaminen on meidän pimeässä Suomessa ihan eri juttu kuin kesällä. Niilosta muutama räpsy aamutreeneistä. Sen verran kuvista kuitenkin näkee että "huippuratsastajan" kantapää on lähtenyt lentoon:D
Saila
Saila
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Valkoisesta hevosesta lehmänkirjavaksi
Koko alkutalven Timo on pysynyt todella siistinä. Maha on ollut aika hyvä ja löysää lantaa on tullut vain todella satunnaisesti mutta nyt tulee sitten senkin edestä:( takamus on aivan järkyttävän näköinen, hännästä puhumattakaan. Kasoja on karsina täynnä ja kaupan päälle niissä on makoiltu. Kyllä on näköinen, voi kura! Täytyy taas antaa kuuri TuffRock foal plus nestettä. Se on havaittu nyt ainoaksi josta on ollut apua. eräs asiakkaani sitä minulle suositteli, vaikka onkin suunniteltu varsoille niin väliäkö tuolla, kunhan toimii! Kyllähän sitä saikin taas pari kuukautta pitää hevosen kuuraus lomaa, ehti jo tottua kuinka helppoa on kun ei tarvitse pestä paikkoja eikä juuri harjatakaan.
Kentälläkin on hiulattu menemään pitkästä aikaa. Alkutalven aikana en ratsastanut siinä kuin muutaman kerran. Tammikuun alkupuolella siinä oli niin paljon lunta ettei siinä mitään voinut tehdä mutta nyt se on lingottu viikko sitten. Olen nyt mennyt siinä sitten melkein joka päivä jollain hevosella, harvinaista minulta. Timo ja Niilo on kyllä joutuneet siinä aika koville tarlviturkkeinensa. Selässä oloa voisi kuvailla höyrysaunassa istumiseen:D
Reellä olen ajellut kerta viikkoon ja Timo on nyt saanut kulkea paljon lenkillä vapaana, tiepohjat on nyt ihan huippu hyvät! Seuraavat kolme kuukautta saisi olla nyt tälläasta ja tekisi sitten kerralla uintikelit. No eipä se ole mahdollista mutta pitäisi nyt talvea vappuun asti. Tein kyllä jo Timon liikutus suunnitelman kevääksi. Täytyy vaan rakennella sille vähän uudenlainen valjaspaketti, mutta tarkoituksena ajaa pitkää lenkkiä kävelyä painavilla kärryillä ja välillä lisäpainoilla. Mielestäni poitsu oli paremman näköinen 1½v sitten kun ajettiin painojen kanssa. Nyt on viimeinen vuosi ajettu normi koppakärryillä niin kyllähän sen eron huomaa. Näyttää normaalilta eikä bodarilta niin kuin haluan sen näyttävän. Niin kuin sen kuuluu näyttää!
Täytyy yrittää nakittaa joku kuvailemaan niin saisi jotain kuviakin laitettua... Edes siitä uudesta reestä!
Saila
Kentälläkin on hiulattu menemään pitkästä aikaa. Alkutalven aikana en ratsastanut siinä kuin muutaman kerran. Tammikuun alkupuolella siinä oli niin paljon lunta ettei siinä mitään voinut tehdä mutta nyt se on lingottu viikko sitten. Olen nyt mennyt siinä sitten melkein joka päivä jollain hevosella, harvinaista minulta. Timo ja Niilo on kyllä joutuneet siinä aika koville tarlviturkkeinensa. Selässä oloa voisi kuvailla höyrysaunassa istumiseen:D
Reellä olen ajellut kerta viikkoon ja Timo on nyt saanut kulkea paljon lenkillä vapaana, tiepohjat on nyt ihan huippu hyvät! Seuraavat kolme kuukautta saisi olla nyt tälläasta ja tekisi sitten kerralla uintikelit. No eipä se ole mahdollista mutta pitäisi nyt talvea vappuun asti. Tein kyllä jo Timon liikutus suunnitelman kevääksi. Täytyy vaan rakennella sille vähän uudenlainen valjaspaketti, mutta tarkoituksena ajaa pitkää lenkkiä kävelyä painavilla kärryillä ja välillä lisäpainoilla. Mielestäni poitsu oli paremman näköinen 1½v sitten kun ajettiin painojen kanssa. Nyt on viimeinen vuosi ajettu normi koppakärryillä niin kyllähän sen eron huomaa. Näyttää normaalilta eikä bodarilta niin kuin haluan sen näyttävän. Niin kuin sen kuuluu näyttää!
Täytyy yrittää nakittaa joku kuvailemaan niin saisi jotain kuviakin laitettua... Edes siitä uudesta reestä!
Saila
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
Pöllyävää lunta ja kellon kilinää
Aivan mahtavat kelit on ollut touhuta hevosten kanssa, kyllä on mahtava treenailla hevosia tuolla hangessa. Onneksi ei ole ympäri vuoden talvi, miulla seisioisi muuten tallissa ylikuntoisia hevosia:D On vaan niin kiva liikuttaa niitä kun pohjat on kunnossa ja lumi pöllyää! Tänä talvena olen päässyt jo useasti toteuttamaan mainiota treenimuotoa joka jäi viime talvena todella vähäiseksi. Nimittäin Timon irrallaan juoksuttaminen lenkillä. Eilen viimeksi kävin ratsastamassa Veikolla niin että Timo oli mukana valloillaan. Saa valita vauhdin itse ja jäädä katselemaan maisemia vaikka jokaiselle mäen nyppylälle. Tosin kyllä sitä välillä tuntuu ärsyttävän jos otan Veikon kanssa reippaamman laukkapätkän niin eipä meinaa Timo perässä kestää. Kyllä pysyy poika notkeana kun vähän revittelee välillä!
Timo on nyt päätynyt reen eteen neljä kertaa ja huomenna olisi tarkoitus taas ajella. Paria kertaa viikossa enempää en sillä kyllä luokkivaljailla aja vaikka muuten voisikin. Länget kun ei ole sille mittojen mukaan tehty ja setolkka on normaali, eli ei kaarisetolkka niin en halua kipeyttää sitä turhaan vain siksi että olisi kiva ajaa vähän ja väliä. Meille on tekeillä länget mittojen mukaan mutta niiden valmistumisesta ei ole mitään tietoa. On nimittäin jonkun verran haastavamman mallinen kuin perinteinen suomenhevonen. Mutta niillä on mentävä mitä on saatavilla. Viime viikonloppuna saatiin mahdolliset ensi talven joulukorttikuvatkin otettua. Kuvaaja oli oikein tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaan reen kyytiin kuuntelemaan setolkkakellon kilinää. Kylmä tuuli oli mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Eijan nähdessään voisin veikata Timon ajattelevan että taasko se älytön veivaaminen alkaa... Mutta kyllä hyvän kuvan tähden joutuuu välillä vähän rullamaan samaa tien pätkää edes takaisin:D On se sen väärti.
Eilen illalla Timo oli keksinyt omaa kivaa ja pilkkonut hieman lankkuaitaa jotta sieltä voi vähin äänin poistua illan pimeyteen. Tulin illalla rannasta kotiin kävellen ja näin pimeydessä jotain mitä ei olisi kuulunut. Hevonen väärällä puolella aitaa syömässä muovitettua paalia vaikka vieressä oli avattukin. Ei kyllä aina pysty ymmärtämään tuota sen ajattelumaailmaa! Onneksi se heinä ei miksikään mene tällä säällä ja viikon päästä voin sen sitten avata käyttöön.
Saila
Timo on nyt päätynyt reen eteen neljä kertaa ja huomenna olisi tarkoitus taas ajella. Paria kertaa viikossa enempää en sillä kyllä luokkivaljailla aja vaikka muuten voisikin. Länget kun ei ole sille mittojen mukaan tehty ja setolkka on normaali, eli ei kaarisetolkka niin en halua kipeyttää sitä turhaan vain siksi että olisi kiva ajaa vähän ja väliä. Meille on tekeillä länget mittojen mukaan mutta niiden valmistumisesta ei ole mitään tietoa. On nimittäin jonkun verran haastavamman mallinen kuin perinteinen suomenhevonen. Mutta niillä on mentävä mitä on saatavilla. Viime viikonloppuna saatiin mahdolliset ensi talven joulukorttikuvatkin otettua. Kuvaaja oli oikein tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaan reen kyytiin kuuntelemaan setolkkakellon kilinää. Kylmä tuuli oli mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Eijan nähdessään voisin veikata Timon ajattelevan että taasko se älytön veivaaminen alkaa... Mutta kyllä hyvän kuvan tähden joutuuu välillä vähän rullamaan samaa tien pätkää edes takaisin:D On se sen väärti.
Eilen illalla Timo oli keksinyt omaa kivaa ja pilkkonut hieman lankkuaitaa jotta sieltä voi vähin äänin poistua illan pimeyteen. Tulin illalla rannasta kotiin kävellen ja näin pimeydessä jotain mitä ei olisi kuulunut. Hevonen väärällä puolella aitaa syömässä muovitettua paalia vaikka vieressä oli avattukin. Ei kyllä aina pysty ymmärtämään tuota sen ajattelumaailmaa! Onneksi se heinä ei miksikään mene tällä säällä ja viikon päästä voin sen sitten avata käyttöön.
Saila
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Talviurheilua
Toisinaan kelit on koetelleet hermoa vesisateen muodossa mutta kyllä harrastaminen maistuu taas siltä kuin pitääkin vaikka lämmintä vettä saa kantaa tarhaan yllin kyllin ja loimia vatkata mutta se on pientä. Lunta on nyt kuitenkin maassa ja suurimmaksi osaksi pohjat jonkinlaisella polanteella. Kenttää kun jaksaisi käyttää aktiivisemmin niin siihen saisi myös hyvän pohjan. On tullut niin vähän mentyä kentällä että ei ole polkeentunut riittävästi-> pehmeä!
Joulun alla poikien elämä mullistui! Meillähän ei koskaan ole ollut tallissa vierasta hevosta samaan aikaan omien kanssa. Nyt on! Hain itselleni uuden kuntoiluvälineen joka onkin Timolle jo ennestään tuttu. Serkun 10v oripoika Niilo on meillä kuntoilemassa. Tarkoituksena siis karistaa kiloja niin Niilosta kuin minustakin. Tässä parin viikon aikana olenkin saanut jo monet hiet pintaan sen kanssa. poika kun ei ole mikään työmyyrä:D Ensimmäiset pari päivää meni kaikilla mulkoilemiseen ja epämääräiseen sekoiluun (Timo ja Veikko). Meni kyllä näiden meidän erakoituneiden landepierujen pasmat aivan sekaisin kun tallissa tönöttikin yksi ilta vieras hevonen. Veikolta jäi ensimmäisenä yönä heinätkin syömättä ja eipä tuo nukkunutkaan ollut kun purun purua ei karvoista löytynyt. Muutaman päivän päästä tilanne tasottui ja nyt eletään ihan sovussa. Niilo tietysti omassa tarhassa. Onhan ne Timon kanssa tarhanneet aiemmin yhdessäkin mutta näin hokkiaikaan en taida edes miettiä sen kokeilemista.
Rekikin tuli kaivettua vintiltä ja yhden kerran kävin ajamassa uudella reellä jonka isä on tehnyt. Kyllä oli vakaa ja hyvä peli, lunta vaan saisi olla enemmän. Uudestaankin olisin ajellut mutta tuli luokki ongelma, katkesi mokoma valjastaessa. Olenkohan mie liian vahva valjastaja:D Nyt on saatu kuitenkin uusi ja ajattelin lähipäivinä lähteä testaamaan sitä. Eilisen kovahko pakkanen sai ajohaaveet jäätymään mutta jospa huomenna?
Saila
Joulun alla poikien elämä mullistui! Meillähän ei koskaan ole ollut tallissa vierasta hevosta samaan aikaan omien kanssa. Nyt on! Hain itselleni uuden kuntoiluvälineen joka onkin Timolle jo ennestään tuttu. Serkun 10v oripoika Niilo on meillä kuntoilemassa. Tarkoituksena siis karistaa kiloja niin Niilosta kuin minustakin. Tässä parin viikon aikana olenkin saanut jo monet hiet pintaan sen kanssa. poika kun ei ole mikään työmyyrä:D Ensimmäiset pari päivää meni kaikilla mulkoilemiseen ja epämääräiseen sekoiluun (Timo ja Veikko). Meni kyllä näiden meidän erakoituneiden landepierujen pasmat aivan sekaisin kun tallissa tönöttikin yksi ilta vieras hevonen. Veikolta jäi ensimmäisenä yönä heinätkin syömättä ja eipä tuo nukkunutkaan ollut kun purun purua ei karvoista löytynyt. Muutaman päivän päästä tilanne tasottui ja nyt eletään ihan sovussa. Niilo tietysti omassa tarhassa. Onhan ne Timon kanssa tarhanneet aiemmin yhdessäkin mutta näin hokkiaikaan en taida edes miettiä sen kokeilemista.
Rekikin tuli kaivettua vintiltä ja yhden kerran kävin ajamassa uudella reellä jonka isä on tehnyt. Kyllä oli vakaa ja hyvä peli, lunta vaan saisi olla enemmän. Uudestaankin olisin ajellut mutta tuli luokki ongelma, katkesi mokoma valjastaessa. Olenkohan mie liian vahva valjastaja:D Nyt on saatu kuitenkin uusi ja ajattelin lähipäivinä lähteä testaamaan sitä. Eilisen kovahko pakkanen sai ajohaaveet jäätymään mutta jospa huomenna?
Saila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)