Talviurheilua

Toisinaan kelit on koetelleet hermoa vesisateen muodossa mutta kyllä harrastaminen maistuu taas siltä kuin pitääkin vaikka lämmintä vettä saa kantaa tarhaan yllin kyllin ja loimia vatkata mutta se on pientä. Lunta on nyt kuitenkin maassa ja suurimmaksi osaksi pohjat jonkinlaisella polanteella. Kenttää kun jaksaisi käyttää aktiivisemmin niin siihen saisi myös hyvän pohjan. On tullut niin vähän mentyä kentällä että ei ole polkeentunut riittävästi-> pehmeä!

Joulun alla poikien elämä mullistui! Meillähän ei koskaan ole ollut tallissa vierasta hevosta samaan aikaan omien kanssa. Nyt on! Hain itselleni uuden kuntoiluvälineen joka onkin Timolle jo ennestään tuttu. Serkun 10v oripoika Niilo on meillä kuntoilemassa. Tarkoituksena siis karistaa kiloja niin Niilosta kuin minustakin. Tässä parin viikon aikana olenkin saanut jo monet hiet pintaan sen kanssa. poika kun ei ole mikään työmyyrä:D Ensimmäiset pari päivää meni kaikilla mulkoilemiseen ja epämääräiseen sekoiluun (Timo ja Veikko). Meni kyllä näiden meidän erakoituneiden landepierujen pasmat aivan sekaisin kun tallissa tönöttikin yksi ilta vieras hevonen. Veikolta jäi ensimmäisenä yönä heinätkin syömättä ja eipä tuo nukkunutkaan ollut kun purun purua ei karvoista löytynyt. Muutaman päivän päästä tilanne tasottui ja nyt eletään ihan sovussa. Niilo tietysti omassa tarhassa. Onhan ne Timon kanssa tarhanneet aiemmin yhdessäkin mutta näin hokkiaikaan en taida edes miettiä sen kokeilemista.

Rekikin tuli kaivettua vintiltä ja yhden kerran kävin ajamassa uudella reellä jonka isä on tehnyt. Kyllä oli vakaa ja hyvä peli, lunta vaan saisi olla enemmän. Uudestaankin olisin ajellut mutta tuli luokki ongelma, katkesi mokoma valjastaessa. Olenkohan mie liian vahva valjastaja:D Nyt on saatu kuitenkin uusi ja ajattelin lähipäivinä lähteä testaamaan sitä. Eilisen kovahko pakkanen sai ajohaaveet jäätymään mutta jospa huomenna?

Saila