Melko reilusti on kumpainenkin liikkunut. Timoa olen ajanut lähiaikoina paljon ja Veikkoa lähinnä ratsastaen ja perähevosena. Timolla olen kesän aikana ratsastanut aika vähän koska varsinainen kesä on mennyt uidessa ja ajaessa on kivempi pitää Veikkoa mukana. Syksyn aikana mennyt muutaman kerran kentällä maastoilun lisäksi ja eilen otettiin laukannostoja pitkästä aikaa. Nehän meni malko hyvin, oikean laukan nostossa on ollut ongelmia mutta se nousi nyt melko asiallisesti ravista. Vasen laukka nousi muutaman kerran käynnistäkin aika hyvin. Sille kun tuo kentällä laukkaaminen on hieman haasteellista, meinaa tila loppua kesken. Näin lievästi sanottuna:D Siihen nähden tuli parhaat nostot never!
Nyt alkoi myös emännän kuntokuuri. Kesällä sitä aina laiskistuu kun hevoset on pellossa mutta syksyllä saa taas mukavasti rytmin päälle kun aamulla on herättävä hyvissä ajoin laittamaan hevoset ulos. Tällöin on myös aamuisin aikaa lenkkeillä ja eipä kohta enää illalla mitään näkisikään. Aloitan siis saman systeemin kuin viime syksynäkin, eli pari kertaa viikossa otan hevoset mukaan kanssani aamulenkille. Oikein sopivaa liikuntaa kaikille heti aamusta, saa päivän käyntiin kun käy tunnin verran reippailemassa. Se kun on sama kävelenkö vain koiran kanssa vai otanko kumpaankin käteen yhden riimunnarun riesakseni. Ne hevoset kun ei siellä narun päässä juurikaan häiritse:D Veikko-papan hyvän kunnon salaisuus varmaan onkin erittäin säännöllinen liikunta josta 1/3 on pelkkää kävelyä narussa tai perähevosena 1/3 kevyttä ratsastusta ja 1/3 kunnon ajolenkkejä tai räväkkää maastoilua. Sen jalat on nyt kestänee hyvin vuoden verran kun jaksettiin siloin kuntouttaa hyvin hankkari ongelmien jälkeen toissa keväänä.
Pitkän miettimiseni jälkeen ilmoitin Timon mätsäriin Hubsille. En aikonut sinne mennä mutta hoksasinpa että pakko se on kuitenkin pastä ja puunata kunnolla ennen kylmiä kelejä niin miksipä sitä ei nyt samoilla pesuilla veisi näytillekin kun kerta on niin lähellä. Ihan kiva on välillä käydä jossain kun ei missään käydä niin ei pääse ihan unohtumaan ulkomaailma ja käytöstavat kuljetuksessa. Meillä kun ei ketään tule oikein koskaan vastaan maastossakaan niin tuntuu että hevoset on ihan erakoitunut eikä tiedä muita olevankaan.
Tallin vintillekin syntyi ajosilta jota pitkin kelpaa nyt ajella. Kivempi peruuttaa peräkärryä vintille kun ei tarvitse sihdata. Edellinen "silta" oli pölleistä tehdyt luiskat vain pyörien kohdalla, nyt on sitten ihan oikea betonista valettu leveä luiska. Kohta se olisi lähdettävä kuivike ostoksille, hakemaan olkipellettiä talveksi, pääsee sitten testaamaan. Säkki on viety aina vintille niin se ei ole tiellä ja sen voi lapioida samasta luukusta suoraan karsinaan kuin heinätkin.
Saila
