Tänä syksynä on ollut oikein kivat kelit ja nyt olenkin Timoa liikuttanut ratsastaen viisi viikkoa hyvin säännöllisesti. Laappaan Tuija kävi viime viikolla uudestaan hoitamassa Timon ja kehotti jatkamaan samoilla ohjeilla kun ollaan nyt menty. Hevonen on tuntunut liikkeiltään hyvältä mutta ollut laiskahko. Tosin on se niin allapäin ollutkin ja väkirehut kesän jäljiltä vielä määrällisesti niin pieniä että ihmekös tuo. Väkirehut nostan normaaliin heti kun ei syö enää tuoretta. Nyt olen vielä antanut jyrsiä pihanurmikkoa aina kun vain olen kotona ollut, olisi edes jotain iloa elämässä. Ei nimittäin oikein heinä maistu ja muutenkin on todella vaisu, kuin koiranpentu mikä kävelee pihalla miun perässä. Että kyllä sillä vaan Veikkoa ikävä on!
Uusia suunnitelmia kuitenkin tallin asukkaiden suhteen on vireillä mutta niistä tarkemmin sitten kun asiat varmistuu...
Saila
Rocktimo ja Rödull frá Tuomela
maanantai 28. syyskuuta 2015
maanantai 14. syyskuuta 2015
Suru vieraanamme...
Eilen koitti päivä jota ei odottanut eikä olisi halunnut kokea. Vihreämmille laitumille laskettiin rakas Veikko. Mikään muu ei tässä lohduta kuin se että Veikko itse ei ehtinyt aavistaakaan mitään tapahtuvaksi kun makasikin jo maassa. Siitä suuri kiitos ammatti-ihmiselle joka osasi asiansa ja tuli hoitamaan toimenpiteen pulttipistoolilla. Nopeaa ja kivutonta eläimelle vaikka se pahalta tuntuukin vierestä katsella.
Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!
Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.
Saila
Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!
Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.
Saila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)