Käytöshäiriöitä ja kettuilua!

Eilen illalla ajttelin taas että onpa ihmisen pitänyt keksiä itselleen mokoma elämäntapa, hevoset! Miksi!?

Viime viikon loppupuolella meille saapui suomenhevosruuna josta kaavailtiin Timolle tarhakaveria sillä kyseinen ruuna on hyvin samanlainen kuin Veikko ja epäilin että niistä saisi hyvät kaverit. Hevonen on ystäväni ja tuli meille ylläpitoon. Ponit jotka meillä oli lainassa niin lähtivät samalla kertaa tehden talliin tilaa. Pari päivää uusi tulokas tarhasi omineen ja lauantaina siirsin sen Timon viereiseen karsinaan. Kalterin läpi haistelivat ja minkäänlaista pullistelua ei ollut suuntaan saatika toiseen.

Eilen illalla laitettiin sitten ruunat ratsastuskentälle tutustumaan. Siinä on hyvä pohja riehua, ettei käy tarhassa vahinkoja. Meidän isompi tarha on jonkun verran kivikkoinen ja toinen tarha jää pieneksi jos vauhti kiihtyy kovaksi ja otetaan yhteen. Kentällä meno sujui mukavasti, vähän piti itse käydä niitä patistelemassakin että sai räpsittyä muutaman juoksukuvan. Meno oli siis hyvin rauhallista ja söivät tyytyväisinä kentän reunassa kasvavaa ruohoa. Muutamia kertoja haistelivat toisiaan vähän tarkemmin mutta tappelun elkeitä ei ollut. Vietiin hevoset tarhaan ja lähdettiin lenkittämään koiria. lenkin jälkeen käytiin vielä morjestamassa hevosia ja siellähän ne nökötti.

No, tilannehan olikin sitten illalla kuitenkin muuttunut kun menin  hakemaan poikia sisään. Uusi tulokas juoksi Timoa karkuun tarhassa ja heti tajusin että siellä on otettu yhteen koska meininki oli todella jännittynyt. Sisälle päästyä tarkistettiin vauriot ja pieni karvaton läiskä löytyi selästä. Voi että mikä ketutus valtasi miun korvien välin ja Timo muuttui punaiseksi vaatteeksi taas kerran miun silmissä! Oli onneksi itsekin ottanut tennaria, koska poskessa oli kuraiset kavionjäljet mutta valitettavasti tiedän ettei se paljon vastaiskuista piittaa jos on päättänyt ruveta toista pompottamaan:(

Aamulla päätin kuitenkin kokeille mikä on meininki ja valoisan aikaan niitä on helppo seurata, joten vein ne samaan tarhaan. Mitään tappeluita ei syntynyt mutta selkeästi Vävy pelkäsi Timoa ja yritti olla tarhassa koko ajan mahdollisimman kaukana Timosta ja ei laskenut sitä lähellekään. Sellaista kissa ja hiirileikkiä siis ja heinäkasalta toiselle sinkoilua. Töihin lähtiessä siirsin omaan tarhaan koska en uskaltanut jättää keskenään ilman valvontaa ja onhan se nyt todella ankeaa juosta tarhassa koko päivä toista karkuun. Kyllä harmittaa kun näkee vaivaa sopivan kaverin etsintään ja ajattelee hevosen parasta ettei sen tarvitsisi olla yksin niin tässä kiitos! Tammanhan se seurakseen haluaisi mutta sitä iloa ei sille suoda että pääsee naisen kanssa tekemisiin, tai sitten sen naikkosen pitäisi olla isompi kuin Timo. Että osaakin olla hankalaa...

Illalla pitää tuumailla omistajan kanssa mitä tehdään sillä lauantaina tulee talliin uusi hevonen ja sepä on tamma. Eli tulisiko Vävy sen kanssa sitten toimeen vai joudutaanko viemään takaisin kotiin. Tamma on tarhannut muiden hevosten kanssa joten teoriassa voisi olla mahdollista mutta täytyy tätä nyt pohtia.

Saila

Syksyn tunnelmia

Tänä syksynä on ollut oikein kivat kelit ja nyt olenkin Timoa liikuttanut ratsastaen viisi viikkoa hyvin säännöllisesti. Laappaan Tuija kävi viime viikolla uudestaan hoitamassa Timon ja kehotti jatkamaan samoilla ohjeilla kun ollaan nyt menty. Hevonen on tuntunut liikkeiltään hyvältä mutta ollut laiskahko. Tosin on se niin allapäin ollutkin ja väkirehut kesän jäljiltä vielä määrällisesti niin pieniä että ihmekös tuo. Väkirehut nostan normaaliin heti kun ei syö enää tuoretta. Nyt olen vielä antanut jyrsiä pihanurmikkoa aina kun vain olen kotona ollut, olisi edes jotain iloa elämässä. Ei nimittäin oikein heinä maistu ja muutenkin on todella vaisu, kuin koiranpentu mikä kävelee pihalla miun perässä. Että kyllä sillä vaan Veikkoa ikävä on!

Uusia suunnitelmia kuitenkin tallin asukkaiden suhteen on vireillä mutta niistä tarkemmin sitten kun asiat varmistuu...

Saila

Tallin kokoonpano

Suru vieraanamme...

Eilen koitti päivä jota ei odottanut eikä olisi halunnut kokea. Vihreämmille laitumille laskettiin rakas Veikko. Mikään muu ei tässä lohduta kuin se että Veikko itse ei ehtinyt aavistaakaan mitään tapahtuvaksi kun makasikin jo maassa. Siitä suuri kiitos ammatti-ihmiselle joka osasi asiansa ja tuli hoitamaan toimenpiteen pulttipistoolilla. Nopeaa ja kivutonta eläimelle vaikka se pahalta tuntuukin vierestä katsella.

Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!

Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.

Saila

Pelkkää lomailua

Tämä kesä on mennyt nyt hevosten osalta aika köykäisesti. Ilmat on olleet aika viileitä uittamiseen ja muuta liikuntaa ei ole harrastettu kun hevoset on niin romuna. Timo oli alkukesästä hyvä ja liikkui paremmin kuin ties milloin mutta muuttui taas huonoksi heinäkuun puoli välissä ja jätin sen suosiolla vain laiduntamaan. Tosin en olisi edes ehtinyt sitä liikuttamaan kovin kummoisesti muiden hommien vuoksi. Samoihin aikoihin Veikon vanha jalkavaiva alkoi parin vuoden jälkeen taas oireilla ja sekin jäi lomalle. Viimeinen kuukausi on mennyt siis laiduntaen, muutamaa uintikertaa lukuun ottamatta.

Tällä viikolla Laappaan Tuija kävi hoitamassa Timon ja oikeasta lavasta löytyi oikein kunnon jumi, joka on hyvin todennäköisesti jumittanut myös ristikkäisen takasen. Tämän vuoksi kompuroi oikealla etusella kun se jalka nyt vaan ei nouse. Tuija antoi venytys- ja liikutusohjeita. Mennään niillä eväillä nyt eteenpäin ja katsotaan mihin tilanne muuttuu. Ihan järkeen käypältä nuo asiat kyllä kuulostaa. Kun Timon liikutus on ollut viimeisen vajaan vuoden pääosin ajoa tasaisella pohjalla. Eli kaikki kiipeily ja kentällä taivuttelut, väistöt ym on jääneet ihan liian vähiin. Omaa laiskuutta siis varmastikin. Enemmän tykkään ajamisesta ja etenkin talvella vihaan talvikamppeissa ratsastusta niin ajaminen on tuntunut laiskalle aina helpommalta vaihtoehdolta. Palataan nyt siis samoihin kuvioihin mitä ollaan pari vuotta sitten tehty ja nähdään mihin se johtaa. Toivottavasti saadaan vähän paikkoja auki ja hevonen taas normaaliin toimintakuntoon.

Jalkoja kopeloimessa Tuija mainitsi ettei usko että siellä puolella on ongelmaa. Pelkkää lihaksistollista vaivaa siis. Timo kun ei oikein itsekään edesauta noita asioita kun ei juokse laitumella ja irrottele paikkoja. Niin onko tuo ihmekään jos menee jumiin kun ajetaan vain painavilla kärryillä ja pellolla ei liikuta itsekseen. No nyt asioista vähän viisastuneena yritetään parantaa tapoja.

Saila

Veden lämpiämistä odotellessa...

Ei voi kyllä helteillä kehua, tällä tahdilla hevosten kanssa päästään uimaan lähempänä heinäkuun loppua ja uintikausi jää lyhyeksi. Lähiviikkoina hevoset on liikkuneet jonkun verran. Kevyitä lenkkejä mutta vapaapäiviä ei hirveästi ole ollut. Veikko on juossut vähän tuntejakin. Kunhan helteet saapuu ja aloitetaan uiminen niin sitten saavat olla taas kevyemmällä.

Viime viikolla sain soiton naapurin tädiltä että Timo juoksee heidän laitumella tamman kanssa. Jestas että verenpaineet nousi kerrasta! Soitin paikalle iskän ja Sinin +yhden kaverin joka muutenkin oli menossa meille. Olivat hyvin antaneet kiinni mutta kyllä taas ärsyttää että pitää keksiä omaa aktiviteettiä. Olivat siis 0,5km päässä metsälaitumella jonka vieressä on naapurin laidun kun osaa yhdestä kulmasta katsoa puskan raosta. No Timo oli varmaan siellä nurkassa pyörinyt kun oli tajunnut että 30m päässähän seisoo nainen!! Sujuvasti oli siis menty läpi omasta laidunaidasta, maiden välisestä vanhasta piikkilanka/lauta-aidasta ja naapurin laidunaidasta. Kyllä pitää eunukin ajatusmaailman sitten olla sekaisin kun lähetään vaan naisiin! Veikko oli karannut vain omasta laidunaidasta ulos mutta ei ollut uskaltanut onneksi mennä sen pidemmälle.

Eilen ratsastin maastolenkin Timolla, edellinen on heitetty pääsiäisen tienoilla. Eli vähän on aikaa vierähtänyt. Kertaakaan ei kompuroinut lenkin aikana mitä teki jatkuvasti koko kevättalven. Loma ja kävelytys on siis mahdollisesti tehnyt tehtävänsä. Klinikalla käytiin huhtikuun puolessa välissä josta kolme viikko eteenpäin oli täysin lomalla. Äitienpäivänä aloitettiin narusta kävelyttäminen ja muutaman viikon jälkeen siirryyttiin myös ajamaan kävelyä painavilla kärryillä kaksi kertaa viikossa ja jatkettiin sen rinnalla myös narusta kävelyä. Meillähän narusta kävellään reippaasti ja tunnista puoleentoista. Rankempaa siis kuin monen ratsun puolen tunnin pyörittely kentällä:D Pari viikkoa on otettu pari kevyttä ravipätkää lenkin aikana että olen saanut tolkkua kuinka liikkuu ja onko puhdasta. Nyt vaikuttaisi siis taas hyvältä ja kunhan vedet tosiaan lämpiää että päästään uimaan niin avot! Käytiin eilisen lenkin yhteydessä rannassa kahlaamassa ja sekös olikin kivaa. Jonkun verran tuli vettä päälle kun pojat innostui kaivamaan ja Veikkohan olisi tapansa mukaan myös mielellään käynyt pötkälleen järveen:D

Saila

Paarmoista ei tietoakaan!

Mikäli näistä kylmistä kesäkeleistä pitää nyt jotakin hyvää keksiä niin se on kyllä olematon hyönteiskanta! Itikoita on satunnaisesti ollut paljon mutta nämä tuuliset päivät on vieneet ne aika hyvin mennessään. Hevoset on varmaan aika mielissään vaikka viileää onkin. Siitä huolimatta toivoisi kuitenkin sitä lämmintä! Vesi saisi vielä vähän lämmetä että päästäisiin polskimaan kun se kuitenkin olisi olennainen asia kesässä. Meillä kun on nuo teiden pohjat niin kivisiä ja kovia kesäisin niin tuo hevosten liikutus järvessä olisi paras vaihtoehto. Odotellaan...

Kävin Ruotsin maalla katsomassa vähän isompaa hevostallia ja hienoja puitteita, onhan siellä aika..erilaista:D Mutta mennään me näillä mitä on! Hevoset vietti siis myös pienen loman metsässä syöden. Haen tänään ne pihaan ja liikutellaan taas loppuviikko aktiivisemmmin.

Saila