Rocktimo ja Rödull frá Tuomela
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Rauha maassa!
Nyt olisi reilu viikko ruunilla yhdessä tarhailua ja koko ajan homma paranee. Timo alkoi lopulta sulattaa Vävyä ja homma alkaa toimia. Illalla hevoset saa jopa talutettua samaan aikaan sisälle kun Timo kävelee ovelta itse omaan karsinaan. Ulos vienti täytyy vielä suorittaa yksitellen ettei oven suussa tule tungosta:D Kumpaakin olen liikuttanut ja portista saa hyvin yhden hevosen kerrallaan joten kyllä tämä nyt alkaa tästä sujua.
Talliin saapui viime viikonloppuna myös toinen uusi hevonen. Kyseessä 7 vuotias lämminverinen tamma. Typy on pyöräyttänyt kesällä komian varsan ja nyt alkaisi uusi ura harrasteratsuna. Hilma on ollut kimppahevonen mutta ravirata on sen osalta nyt nähty ja tarkoituksena tehdä siitä kaveri kimpan yhdelle osakkaalle. Saa Viivi tyttö oman hevosen minkä kanssa puuhastella. Hilma on kiltti ja hyvä käsitellä ja näyttipä toimivan liinassakin moitteettomasti. Helppo aloittaa sen kanssa työskentely kun ei kaahaa liinan päässä leian lailla! Huomenna meinasin kavuta selkään ja katsotaan kuinka ymmärretään toisiamme:D
Saila
Talliin saapui viime viikonloppuna myös toinen uusi hevonen. Kyseessä 7 vuotias lämminverinen tamma. Typy on pyöräyttänyt kesällä komian varsan ja nyt alkaisi uusi ura harrasteratsuna. Hilma on ollut kimppahevonen mutta ravirata on sen osalta nyt nähty ja tarkoituksena tehdä siitä kaveri kimpan yhdelle osakkaalle. Saa Viivi tyttö oman hevosen minkä kanssa puuhastella. Hilma on kiltti ja hyvä käsitellä ja näyttipä toimivan liinassakin moitteettomasti. Helppo aloittaa sen kanssa työskentely kun ei kaahaa liinan päässä leian lailla! Huomenna meinasin kavuta selkään ja katsotaan kuinka ymmärretään toisiamme:D
Saila
maanantai 26. lokakuuta 2015
Käytöshäiriöitä ja kettuilua!
Eilen illalla ajttelin taas että onpa ihmisen pitänyt keksiä itselleen mokoma elämäntapa, hevoset! Miksi!?
Viime viikon loppupuolella meille saapui suomenhevosruuna josta kaavailtiin Timolle tarhakaveria sillä kyseinen ruuna on hyvin samanlainen kuin Veikko ja epäilin että niistä saisi hyvät kaverit. Hevonen on ystäväni ja tuli meille ylläpitoon. Ponit jotka meillä oli lainassa niin lähtivät samalla kertaa tehden talliin tilaa. Pari päivää uusi tulokas tarhasi omineen ja lauantaina siirsin sen Timon viereiseen karsinaan. Kalterin läpi haistelivat ja minkäänlaista pullistelua ei ollut suuntaan saatika toiseen.
Eilen illalla laitettiin sitten ruunat ratsastuskentälle tutustumaan. Siinä on hyvä pohja riehua, ettei käy tarhassa vahinkoja. Meidän isompi tarha on jonkun verran kivikkoinen ja toinen tarha jää pieneksi jos vauhti kiihtyy kovaksi ja otetaan yhteen. Kentällä meno sujui mukavasti, vähän piti itse käydä niitä patistelemassakin että sai räpsittyä muutaman juoksukuvan. Meno oli siis hyvin rauhallista ja söivät tyytyväisinä kentän reunassa kasvavaa ruohoa. Muutamia kertoja haistelivat toisiaan vähän tarkemmin mutta tappelun elkeitä ei ollut. Vietiin hevoset tarhaan ja lähdettiin lenkittämään koiria. lenkin jälkeen käytiin vielä morjestamassa hevosia ja siellähän ne nökötti.
No, tilannehan olikin sitten illalla kuitenkin muuttunut kun menin hakemaan poikia sisään. Uusi tulokas juoksi Timoa karkuun tarhassa ja heti tajusin että siellä on otettu yhteen koska meininki oli todella jännittynyt. Sisälle päästyä tarkistettiin vauriot ja pieni karvaton läiskä löytyi selästä. Voi että mikä ketutus valtasi miun korvien välin ja Timo muuttui punaiseksi vaatteeksi taas kerran miun silmissä! Oli onneksi itsekin ottanut tennaria, koska poskessa oli kuraiset kavionjäljet mutta valitettavasti tiedän ettei se paljon vastaiskuista piittaa jos on päättänyt ruveta toista pompottamaan:(
Aamulla päätin kuitenkin kokeille mikä on meininki ja valoisan aikaan niitä on helppo seurata, joten vein ne samaan tarhaan. Mitään tappeluita ei syntynyt mutta selkeästi Vävy pelkäsi Timoa ja yritti olla tarhassa koko ajan mahdollisimman kaukana Timosta ja ei laskenut sitä lähellekään. Sellaista kissa ja hiirileikkiä siis ja heinäkasalta toiselle sinkoilua. Töihin lähtiessä siirsin omaan tarhaan koska en uskaltanut jättää keskenään ilman valvontaa ja onhan se nyt todella ankeaa juosta tarhassa koko päivä toista karkuun. Kyllä harmittaa kun näkee vaivaa sopivan kaverin etsintään ja ajattelee hevosen parasta ettei sen tarvitsisi olla yksin niin tässä kiitos! Tammanhan se seurakseen haluaisi mutta sitä iloa ei sille suoda että pääsee naisen kanssa tekemisiin, tai sitten sen naikkosen pitäisi olla isompi kuin Timo. Että osaakin olla hankalaa...
Illalla pitää tuumailla omistajan kanssa mitä tehdään sillä lauantaina tulee talliin uusi hevonen ja sepä on tamma. Eli tulisiko Vävy sen kanssa sitten toimeen vai joudutaanko viemään takaisin kotiin. Tamma on tarhannut muiden hevosten kanssa joten teoriassa voisi olla mahdollista mutta täytyy tätä nyt pohtia.
Saila
Viime viikon loppupuolella meille saapui suomenhevosruuna josta kaavailtiin Timolle tarhakaveria sillä kyseinen ruuna on hyvin samanlainen kuin Veikko ja epäilin että niistä saisi hyvät kaverit. Hevonen on ystäväni ja tuli meille ylläpitoon. Ponit jotka meillä oli lainassa niin lähtivät samalla kertaa tehden talliin tilaa. Pari päivää uusi tulokas tarhasi omineen ja lauantaina siirsin sen Timon viereiseen karsinaan. Kalterin läpi haistelivat ja minkäänlaista pullistelua ei ollut suuntaan saatika toiseen.
Eilen illalla laitettiin sitten ruunat ratsastuskentälle tutustumaan. Siinä on hyvä pohja riehua, ettei käy tarhassa vahinkoja. Meidän isompi tarha on jonkun verran kivikkoinen ja toinen tarha jää pieneksi jos vauhti kiihtyy kovaksi ja otetaan yhteen. Kentällä meno sujui mukavasti, vähän piti itse käydä niitä patistelemassakin että sai räpsittyä muutaman juoksukuvan. Meno oli siis hyvin rauhallista ja söivät tyytyväisinä kentän reunassa kasvavaa ruohoa. Muutamia kertoja haistelivat toisiaan vähän tarkemmin mutta tappelun elkeitä ei ollut. Vietiin hevoset tarhaan ja lähdettiin lenkittämään koiria. lenkin jälkeen käytiin vielä morjestamassa hevosia ja siellähän ne nökötti.
No, tilannehan olikin sitten illalla kuitenkin muuttunut kun menin hakemaan poikia sisään. Uusi tulokas juoksi Timoa karkuun tarhassa ja heti tajusin että siellä on otettu yhteen koska meininki oli todella jännittynyt. Sisälle päästyä tarkistettiin vauriot ja pieni karvaton läiskä löytyi selästä. Voi että mikä ketutus valtasi miun korvien välin ja Timo muuttui punaiseksi vaatteeksi taas kerran miun silmissä! Oli onneksi itsekin ottanut tennaria, koska poskessa oli kuraiset kavionjäljet mutta valitettavasti tiedän ettei se paljon vastaiskuista piittaa jos on päättänyt ruveta toista pompottamaan:(
Aamulla päätin kuitenkin kokeille mikä on meininki ja valoisan aikaan niitä on helppo seurata, joten vein ne samaan tarhaan. Mitään tappeluita ei syntynyt mutta selkeästi Vävy pelkäsi Timoa ja yritti olla tarhassa koko ajan mahdollisimman kaukana Timosta ja ei laskenut sitä lähellekään. Sellaista kissa ja hiirileikkiä siis ja heinäkasalta toiselle sinkoilua. Töihin lähtiessä siirsin omaan tarhaan koska en uskaltanut jättää keskenään ilman valvontaa ja onhan se nyt todella ankeaa juosta tarhassa koko päivä toista karkuun. Kyllä harmittaa kun näkee vaivaa sopivan kaverin etsintään ja ajattelee hevosen parasta ettei sen tarvitsisi olla yksin niin tässä kiitos! Tammanhan se seurakseen haluaisi mutta sitä iloa ei sille suoda että pääsee naisen kanssa tekemisiin, tai sitten sen naikkosen pitäisi olla isompi kuin Timo. Että osaakin olla hankalaa...
Illalla pitää tuumailla omistajan kanssa mitä tehdään sillä lauantaina tulee talliin uusi hevonen ja sepä on tamma. Eli tulisiko Vävy sen kanssa sitten toimeen vai joudutaanko viemään takaisin kotiin. Tamma on tarhannut muiden hevosten kanssa joten teoriassa voisi olla mahdollista mutta täytyy tätä nyt pohtia.
Saila
maanantai 28. syyskuuta 2015
Syksyn tunnelmia
Tänä syksynä on ollut oikein kivat kelit ja nyt olenkin Timoa liikuttanut ratsastaen viisi viikkoa hyvin säännöllisesti. Laappaan Tuija kävi viime viikolla uudestaan hoitamassa Timon ja kehotti jatkamaan samoilla ohjeilla kun ollaan nyt menty. Hevonen on tuntunut liikkeiltään hyvältä mutta ollut laiskahko. Tosin on se niin allapäin ollutkin ja väkirehut kesän jäljiltä vielä määrällisesti niin pieniä että ihmekös tuo. Väkirehut nostan normaaliin heti kun ei syö enää tuoretta. Nyt olen vielä antanut jyrsiä pihanurmikkoa aina kun vain olen kotona ollut, olisi edes jotain iloa elämässä. Ei nimittäin oikein heinä maistu ja muutenkin on todella vaisu, kuin koiranpentu mikä kävelee pihalla miun perässä. Että kyllä sillä vaan Veikkoa ikävä on!
Uusia suunnitelmia kuitenkin tallin asukkaiden suhteen on vireillä mutta niistä tarkemmin sitten kun asiat varmistuu...
Saila
Uusia suunnitelmia kuitenkin tallin asukkaiden suhteen on vireillä mutta niistä tarkemmin sitten kun asiat varmistuu...
Saila
maanantai 14. syyskuuta 2015
Suru vieraanamme...
Eilen koitti päivä jota ei odottanut eikä olisi halunnut kokea. Vihreämmille laitumille laskettiin rakas Veikko. Mikään muu ei tässä lohduta kuin se että Veikko itse ei ehtinyt aavistaakaan mitään tapahtuvaksi kun makasikin jo maassa. Siitä suuri kiitos ammatti-ihmiselle joka osasi asiansa ja tuli hoitamaan toimenpiteen pulttipistoolilla. Nopeaa ja kivutonta eläimelle vaikka se pahalta tuntuukin vierestä katsella.
Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!
Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.
Saila
Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!
Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.
Saila
perjantai 21. elokuuta 2015
Pelkkää lomailua
Tämä kesä on mennyt nyt hevosten osalta aika köykäisesti. Ilmat on olleet aika viileitä uittamiseen ja muuta liikuntaa ei ole harrastettu kun hevoset on niin romuna. Timo oli alkukesästä hyvä ja liikkui paremmin kuin ties milloin mutta muuttui taas huonoksi heinäkuun puoli välissä ja jätin sen suosiolla vain laiduntamaan. Tosin en olisi edes ehtinyt sitä liikuttamaan kovin kummoisesti muiden hommien vuoksi. Samoihin aikoihin Veikon vanha jalkavaiva alkoi parin vuoden jälkeen taas oireilla ja sekin jäi lomalle. Viimeinen kuukausi on mennyt siis laiduntaen, muutamaa uintikertaa lukuun ottamatta.
Tällä viikolla Laappaan Tuija kävi hoitamassa Timon ja oikeasta lavasta löytyi oikein kunnon jumi, joka on hyvin todennäköisesti jumittanut myös ristikkäisen takasen. Tämän vuoksi kompuroi oikealla etusella kun se jalka nyt vaan ei nouse. Tuija antoi venytys- ja liikutusohjeita. Mennään niillä eväillä nyt eteenpäin ja katsotaan mihin tilanne muuttuu. Ihan järkeen käypältä nuo asiat kyllä kuulostaa. Kun Timon liikutus on ollut viimeisen vajaan vuoden pääosin ajoa tasaisella pohjalla. Eli kaikki kiipeily ja kentällä taivuttelut, väistöt ym on jääneet ihan liian vähiin. Omaa laiskuutta siis varmastikin. Enemmän tykkään ajamisesta ja etenkin talvella vihaan talvikamppeissa ratsastusta niin ajaminen on tuntunut laiskalle aina helpommalta vaihtoehdolta. Palataan nyt siis samoihin kuvioihin mitä ollaan pari vuotta sitten tehty ja nähdään mihin se johtaa. Toivottavasti saadaan vähän paikkoja auki ja hevonen taas normaaliin toimintakuntoon.
Jalkoja kopeloimessa Tuija mainitsi ettei usko että siellä puolella on ongelmaa. Pelkkää lihaksistollista vaivaa siis. Timo kun ei oikein itsekään edesauta noita asioita kun ei juokse laitumella ja irrottele paikkoja. Niin onko tuo ihmekään jos menee jumiin kun ajetaan vain painavilla kärryillä ja pellolla ei liikuta itsekseen. No nyt asioista vähän viisastuneena yritetään parantaa tapoja.
Saila
Tällä viikolla Laappaan Tuija kävi hoitamassa Timon ja oikeasta lavasta löytyi oikein kunnon jumi, joka on hyvin todennäköisesti jumittanut myös ristikkäisen takasen. Tämän vuoksi kompuroi oikealla etusella kun se jalka nyt vaan ei nouse. Tuija antoi venytys- ja liikutusohjeita. Mennään niillä eväillä nyt eteenpäin ja katsotaan mihin tilanne muuttuu. Ihan järkeen käypältä nuo asiat kyllä kuulostaa. Kun Timon liikutus on ollut viimeisen vajaan vuoden pääosin ajoa tasaisella pohjalla. Eli kaikki kiipeily ja kentällä taivuttelut, väistöt ym on jääneet ihan liian vähiin. Omaa laiskuutta siis varmastikin. Enemmän tykkään ajamisesta ja etenkin talvella vihaan talvikamppeissa ratsastusta niin ajaminen on tuntunut laiskalle aina helpommalta vaihtoehdolta. Palataan nyt siis samoihin kuvioihin mitä ollaan pari vuotta sitten tehty ja nähdään mihin se johtaa. Toivottavasti saadaan vähän paikkoja auki ja hevonen taas normaaliin toimintakuntoon.
Jalkoja kopeloimessa Tuija mainitsi ettei usko että siellä puolella on ongelmaa. Pelkkää lihaksistollista vaivaa siis. Timo kun ei oikein itsekään edesauta noita asioita kun ei juokse laitumella ja irrottele paikkoja. Niin onko tuo ihmekään jos menee jumiin kun ajetaan vain painavilla kärryillä ja pellolla ei liikuta itsekseen. No nyt asioista vähän viisastuneena yritetään parantaa tapoja.
Saila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)