keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Viikot vierii ja vuosi loppuu!

Nyt on kyllä saanut viikot kyytiä ja joulukuukin vain hävisi. Hevostelu on lähiaikoina ollut niin normaalia kuin voi. Rauhallista maastoilua ja vähän vielä lisää:D Ei mitään uutta siis rintamalla. Mutta katsotaan mitä uusia asioita tuo seuraava vuosi tullessaan...

Yritetään ainakin saada kuvia tallin tämän hetkisistä asukeista, ne kun on vaihtunut viime talvesta:D

Iloista Uutta Vuotta kaikille ja onnea vuodelle 2016:)

Saila

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Rauha maassa!

Nyt olisi reilu viikko ruunilla yhdessä tarhailua ja koko ajan homma paranee. Timo alkoi lopulta sulattaa Vävyä ja homma alkaa toimia. Illalla hevoset saa jopa talutettua samaan aikaan sisälle kun Timo kävelee ovelta itse omaan karsinaan. Ulos vienti täytyy vielä suorittaa yksitellen ettei oven suussa tule tungosta:D Kumpaakin olen liikuttanut ja portista saa hyvin yhden hevosen kerrallaan joten kyllä tämä nyt alkaa tästä sujua.

Talliin saapui viime viikonloppuna myös toinen uusi hevonen. Kyseessä 7 vuotias lämminverinen tamma. Typy on pyöräyttänyt kesällä komian varsan ja nyt alkaisi uusi ura harrasteratsuna. Hilma on ollut kimppahevonen mutta ravirata on sen osalta nyt nähty ja tarkoituksena tehdä siitä kaveri kimpan yhdelle osakkaalle. Saa Viivi tyttö oman hevosen minkä kanssa puuhastella. Hilma on kiltti ja hyvä käsitellä ja näyttipä toimivan liinassakin moitteettomasti. Helppo aloittaa sen kanssa työskentely kun ei kaahaa liinan päässä leian lailla! Huomenna meinasin kavuta selkään ja katsotaan kuinka ymmärretään toisiamme:D

Saila


maanantai 26. lokakuuta 2015

Käytöshäiriöitä ja kettuilua!

Eilen illalla ajttelin taas että onpa ihmisen pitänyt keksiä itselleen mokoma elämäntapa, hevoset! Miksi!?

Viime viikon loppupuolella meille saapui suomenhevosruuna josta kaavailtiin Timolle tarhakaveria sillä kyseinen ruuna on hyvin samanlainen kuin Veikko ja epäilin että niistä saisi hyvät kaverit. Hevonen on ystäväni ja tuli meille ylläpitoon. Ponit jotka meillä oli lainassa niin lähtivät samalla kertaa tehden talliin tilaa. Pari päivää uusi tulokas tarhasi omineen ja lauantaina siirsin sen Timon viereiseen karsinaan. Kalterin läpi haistelivat ja minkäänlaista pullistelua ei ollut suuntaan saatika toiseen.

Eilen illalla laitettiin sitten ruunat ratsastuskentälle tutustumaan. Siinä on hyvä pohja riehua, ettei käy tarhassa vahinkoja. Meidän isompi tarha on jonkun verran kivikkoinen ja toinen tarha jää pieneksi jos vauhti kiihtyy kovaksi ja otetaan yhteen. Kentällä meno sujui mukavasti, vähän piti itse käydä niitä patistelemassakin että sai räpsittyä muutaman juoksukuvan. Meno oli siis hyvin rauhallista ja söivät tyytyväisinä kentän reunassa kasvavaa ruohoa. Muutamia kertoja haistelivat toisiaan vähän tarkemmin mutta tappelun elkeitä ei ollut. Vietiin hevoset tarhaan ja lähdettiin lenkittämään koiria. lenkin jälkeen käytiin vielä morjestamassa hevosia ja siellähän ne nökötti.

No, tilannehan olikin sitten illalla kuitenkin muuttunut kun menin  hakemaan poikia sisään. Uusi tulokas juoksi Timoa karkuun tarhassa ja heti tajusin että siellä on otettu yhteen koska meininki oli todella jännittynyt. Sisälle päästyä tarkistettiin vauriot ja pieni karvaton läiskä löytyi selästä. Voi että mikä ketutus valtasi miun korvien välin ja Timo muuttui punaiseksi vaatteeksi taas kerran miun silmissä! Oli onneksi itsekin ottanut tennaria, koska poskessa oli kuraiset kavionjäljet mutta valitettavasti tiedän ettei se paljon vastaiskuista piittaa jos on päättänyt ruveta toista pompottamaan:(

Aamulla päätin kuitenkin kokeille mikä on meininki ja valoisan aikaan niitä on helppo seurata, joten vein ne samaan tarhaan. Mitään tappeluita ei syntynyt mutta selkeästi Vävy pelkäsi Timoa ja yritti olla tarhassa koko ajan mahdollisimman kaukana Timosta ja ei laskenut sitä lähellekään. Sellaista kissa ja hiirileikkiä siis ja heinäkasalta toiselle sinkoilua. Töihin lähtiessä siirsin omaan tarhaan koska en uskaltanut jättää keskenään ilman valvontaa ja onhan se nyt todella ankeaa juosta tarhassa koko päivä toista karkuun. Kyllä harmittaa kun näkee vaivaa sopivan kaverin etsintään ja ajattelee hevosen parasta ettei sen tarvitsisi olla yksin niin tässä kiitos! Tammanhan se seurakseen haluaisi mutta sitä iloa ei sille suoda että pääsee naisen kanssa tekemisiin, tai sitten sen naikkosen pitäisi olla isompi kuin Timo. Että osaakin olla hankalaa...

Illalla pitää tuumailla omistajan kanssa mitä tehdään sillä lauantaina tulee talliin uusi hevonen ja sepä on tamma. Eli tulisiko Vävy sen kanssa sitten toimeen vai joudutaanko viemään takaisin kotiin. Tamma on tarhannut muiden hevosten kanssa joten teoriassa voisi olla mahdollista mutta täytyy tätä nyt pohtia.

Saila

maanantai 28. syyskuuta 2015

Syksyn tunnelmia

Tänä syksynä on ollut oikein kivat kelit ja nyt olenkin Timoa liikuttanut ratsastaen viisi viikkoa hyvin säännöllisesti. Laappaan Tuija kävi viime viikolla uudestaan hoitamassa Timon ja kehotti jatkamaan samoilla ohjeilla kun ollaan nyt menty. Hevonen on tuntunut liikkeiltään hyvältä mutta ollut laiskahko. Tosin on se niin allapäin ollutkin ja väkirehut kesän jäljiltä vielä määrällisesti niin pieniä että ihmekös tuo. Väkirehut nostan normaaliin heti kun ei syö enää tuoretta. Nyt olen vielä antanut jyrsiä pihanurmikkoa aina kun vain olen kotona ollut, olisi edes jotain iloa elämässä. Ei nimittäin oikein heinä maistu ja muutenkin on todella vaisu, kuin koiranpentu mikä kävelee pihalla miun perässä. Että kyllä sillä vaan Veikkoa ikävä on!

Uusia suunnitelmia kuitenkin tallin asukkaiden suhteen on vireillä mutta niistä tarkemmin sitten kun asiat varmistuu...

Saila

maanantai 14. syyskuuta 2015

Tallin kokoonpano




Suru vieraanamme...

Eilen koitti päivä jota ei odottanut eikä olisi halunnut kokea. Vihreämmille laitumille laskettiin rakas Veikko. Mikään muu ei tässä lohduta kuin se että Veikko itse ei ehtinyt aavistaakaan mitään tapahtuvaksi kun makasikin jo maassa. Siitä suuri kiitos ammatti-ihmiselle joka osasi asiansa ja tuli hoitamaan toimenpiteen pulttipistoolilla. Nopeaa ja kivutonta eläimelle vaikka se pahalta tuntuukin vierestä katsella.

Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!

Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.

Saila