Karvapölyä

Timo joutui luultavimmin ensimmäistä kertaa elämänsä aikana luopumaan talviturkistaan kesken talven. Turkki alkoi olla taas niin järkyttävän pitkä että nyt loppui miun mielihalut loimittaa sitä kuivaksi. Jos hevonen ei lenkin jälkeen kuivu edes kahdeksassa tunnissa niin kyllä sitä karvaa vaan on aivan liikaa! Nyt herra sitten heiluu nakupellenä, karvat jäi siis vain jalkoihin ja päähän. Mielummin loimitan kuivaa, karvatonta hevosta kuin yritän kuivattaa hevosta lukemattoman monella loimella ja kuivatan sen jälkeen myös ne märät loimetkin. Ensimmäisiä tupsuja ajellessa Timo ei tainnut olla varma tuleeko loppu vai selviääkö tästäkin hengissä. Nopeasti tajusi kuitenkin ettei huriseva laite pure ja ongelmia ei sen koommin ollut. En tiedä kuvittelenko vai onko virtaa nyt tosiaan ilman karvoja enemmän. Eilen kun ratsastin kentällä niin virtaa oli oikein kivasti. Todella kiva oli tehdä väistöjä kun ei tarvitse koko ajan pyytää eteenpäin. Opeteltiin myös vähän sulkuväistöä ja sekin on paljon helpompaa kun hevonen liikkuu riittävästi eteen omin avuin.
Tässä pari kuvaa jotka otettu samaan aikaan kuin marraskuussa 2012 laittamani kuvat, kun ei ole juurikaan uusia julkaisukelpoisia otettu.

Saila