maanantai 14. syyskuuta 2015

Tallin kokoonpano




Suru vieraanamme...

Eilen koitti päivä jota ei odottanut eikä olisi halunnut kokea. Vihreämmille laitumille laskettiin rakas Veikko. Mikään muu ei tässä lohduta kuin se että Veikko itse ei ehtinyt aavistaakaan mitään tapahtuvaksi kun makasikin jo maassa. Siitä suuri kiitos ammatti-ihmiselle joka osasi asiansa ja tuli hoitamaan toimenpiteen pulttipistoolilla. Nopeaa ja kivutonta eläimelle vaikka se pahalta tuntuukin vierestä katsella.

Alle viikko sitten tuotiin pihaan kaverin welsh part-bred ja amerikan miniatyyrihevonen jotka nyt toimittavat Timolle seuralaisten virkaa. Ovat omassa tarhassaan eli jotakin tässä pitäisi nyt keksiä että saataisiin Timolle ruuna-kaveri. Eilinen ilta sillä meni tarhassa kiljuessa ja yöllä ei ollut heiniinsä puuttunut, sotkenut vain ympäriinsä. Aamulla oli jo rauhallisempi mutta kyllähän se aika ihmeissään on:( Pahaa teki eilen kuunnella sen hirnumista kun ei ymmärrä mihin kaveri hävisi. Olivat Veikon kanssa kuitenkin 4v ja 4kk kuin paita ja perse!

Veikon alkukesästä alkanut jalkavaiva sai päätymään tähän ratkaisuun. Käyttöhevosta siitä ei olisi enää saanut ja tuon tyyppisen hevosen liikuttamatta jättäminenkään ei olisi hyväksi. Oli aina niin reipas ja tykkäsi lähteä lenkille. Omia juttuja Veikolla oli paljon ja omistaja-tätiä oli aina niin mukava koijata joka tilanteessa. Sellaiset metkut ja pilke silmäkulmasta hävisi kesän aikana ja tuntui että se huononi loppukesästä ihan silmissä. Nämä on niitä asioita jotka väistämättä tulee eteen ja joutuu tekemään ratkaisut hevosen parhaaksi. Uskoisin kuitenkin 22 vuoden elämän olleen sille mukavaa ja eipä edes joka toinen hevonen pääsekään samaan ikään asti.

Saila


perjantai 21. elokuuta 2015

Pelkkää lomailua

Tämä kesä on mennyt nyt hevosten osalta aika köykäisesti. Ilmat on olleet aika viileitä uittamiseen ja muuta liikuntaa ei ole harrastettu kun hevoset on niin romuna. Timo oli alkukesästä hyvä ja liikkui paremmin kuin ties milloin mutta muuttui taas huonoksi heinäkuun puoli välissä ja jätin sen suosiolla vain laiduntamaan. Tosin en olisi edes ehtinyt sitä liikuttamaan kovin kummoisesti muiden hommien vuoksi. Samoihin aikoihin Veikon vanha jalkavaiva alkoi parin vuoden jälkeen taas oireilla ja sekin jäi lomalle. Viimeinen kuukausi on mennyt siis laiduntaen, muutamaa uintikertaa lukuun ottamatta.

Tällä viikolla Laappaan Tuija kävi hoitamassa Timon ja oikeasta lavasta löytyi oikein kunnon jumi, joka on hyvin todennäköisesti jumittanut myös ristikkäisen takasen. Tämän vuoksi kompuroi oikealla etusella kun se jalka nyt vaan ei nouse. Tuija antoi venytys- ja liikutusohjeita. Mennään niillä eväillä nyt eteenpäin ja katsotaan mihin tilanne muuttuu. Ihan järkeen käypältä nuo asiat kyllä kuulostaa. Kun Timon liikutus on ollut viimeisen vajaan vuoden pääosin ajoa tasaisella pohjalla. Eli kaikki kiipeily ja kentällä taivuttelut, väistöt ym on jääneet ihan liian vähiin. Omaa laiskuutta siis varmastikin. Enemmän tykkään ajamisesta ja etenkin talvella vihaan talvikamppeissa ratsastusta niin ajaminen on tuntunut laiskalle aina helpommalta vaihtoehdolta. Palataan nyt siis samoihin kuvioihin mitä ollaan pari vuotta sitten tehty ja nähdään mihin se johtaa. Toivottavasti saadaan vähän paikkoja auki ja hevonen taas normaaliin toimintakuntoon.

Jalkoja kopeloimessa Tuija mainitsi ettei usko että siellä puolella on ongelmaa. Pelkkää lihaksistollista vaivaa siis. Timo kun ei oikein itsekään edesauta noita asioita kun ei juokse laitumella ja irrottele paikkoja. Niin onko tuo ihmekään jos menee jumiin kun ajetaan vain painavilla kärryillä ja pellolla ei liikuta itsekseen. No nyt asioista vähän viisastuneena yritetään parantaa tapoja.

Saila




maanantai 29. kesäkuuta 2015

Veden lämpiämistä odotellessa...

Ei voi kyllä helteillä kehua, tällä tahdilla hevosten kanssa päästään uimaan lähempänä heinäkuun loppua ja uintikausi jää lyhyeksi. Lähiviikkoina hevoset on liikkuneet jonkun verran. Kevyitä lenkkejä mutta vapaapäiviä ei hirveästi ole ollut. Veikko on juossut vähän tuntejakin. Kunhan helteet saapuu ja aloitetaan uiminen niin sitten saavat olla taas kevyemmällä.

Viime viikolla sain soiton naapurin tädiltä että Timo juoksee heidän laitumella tamman kanssa. Jestas että verenpaineet nousi kerrasta! Soitin paikalle iskän ja Sinin +yhden kaverin joka muutenkin oli menossa meille. Olivat hyvin antaneet kiinni mutta kyllä taas ärsyttää että pitää keksiä omaa aktiviteettiä. Olivat siis 0,5km päässä metsälaitumella jonka vieressä on naapurin laidun kun osaa yhdestä kulmasta katsoa puskan raosta. No Timo oli varmaan siellä nurkassa pyörinyt kun oli tajunnut että 30m päässähän seisoo nainen!! Sujuvasti oli siis menty läpi omasta laidunaidasta, maiden välisestä vanhasta piikkilanka/lauta-aidasta ja naapurin laidunaidasta. Kyllä pitää eunukin ajatusmaailman sitten olla sekaisin kun lähetään vaan naisiin! Veikko oli karannut vain omasta laidunaidasta ulos mutta ei ollut uskaltanut onneksi mennä sen pidemmälle.

Eilen ratsastin maastolenkin Timolla, edellinen on heitetty pääsiäisen tienoilla. Eli vähän on aikaa vierähtänyt. Kertaakaan ei kompuroinut lenkin aikana mitä teki jatkuvasti koko kevättalven. Loma ja kävelytys on siis mahdollisesti tehnyt tehtävänsä. Klinikalla käytiin huhtikuun puolessa välissä josta kolme viikko eteenpäin oli täysin lomalla. Äitienpäivänä aloitettiin narusta kävelyttäminen ja muutaman viikon jälkeen siirryyttiin myös ajamaan kävelyä painavilla kärryillä kaksi kertaa viikossa ja jatkettiin sen rinnalla myös narusta kävelyä. Meillähän narusta kävellään reippaasti ja tunnista puoleentoista. Rankempaa siis kuin monen ratsun puolen tunnin pyörittely kentällä:D Pari viikkoa on otettu pari kevyttä ravipätkää lenkin aikana että olen saanut tolkkua kuinka liikkuu ja onko puhdasta. Nyt vaikuttaisi siis taas hyvältä ja kunhan vedet tosiaan lämpiää että päästään uimaan niin avot! Käytiin eilisen lenkin yhteydessä rannassa kahlaamassa ja sekös olikin kivaa. Jonkun verran tuli vettä päälle kun pojat innostui kaivamaan ja Veikkohan olisi tapansa mukaan myös mielellään käynyt pötkälleen järveen:D

Saila

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Paarmoista ei tietoakaan!

Mikäli näistä kylmistä kesäkeleistä pitää nyt jotakin hyvää keksiä niin se on kyllä olematon hyönteiskanta! Itikoita on satunnaisesti ollut paljon mutta nämä tuuliset päivät on vieneet ne aika hyvin mennessään. Hevoset on varmaan aika mielissään vaikka viileää onkin. Siitä huolimatta toivoisi kuitenkin sitä lämmintä! Vesi saisi vielä vähän lämmetä että päästäisiin polskimaan kun se kuitenkin olisi olennainen asia kesässä. Meillä kun on nuo teiden pohjat niin kivisiä ja kovia kesäisin niin tuo hevosten liikutus järvessä olisi paras vaihtoehto. Odotellaan...

Kävin Ruotsin maalla katsomassa vähän isompaa hevostallia ja hienoja puitteita, onhan siellä aika..erilaista:D Mutta mennään me näillä mitä on! Hevoset vietti siis myös pienen loman metsässä syöden. Haen tänään ne pihaan ja liikutellaan taas loppuviikko aktiivisemmmin.

Saila

maanantai 25. toukokuuta 2015

Niilo palasi kotikylille

Viime viikolla vein Niilon takaisin kotiin. Laitumien sijainnit on nyt sellaisia että en olisi saanut tehtyä sille omaa lohkoa niin että olisi edes näköyhteyttä muihin niin ei ole reilua eristää sitä. On kuitenkin sen verran seurallinen tapaus. En kehdannut mistään lähteä metsästämään traileria vähän turhan takia niin ratsastin sen, matka ei kuitenkaan ole este. Kierreltiin ensin 6km mökkiteitä ja sen jälkeen pätkä asvalttitien reunaa Lappeen koulun ohi munterontielle. Vanhan mikkelintien reunaa käveltiin jalkakäytävää pitkin ja sitten päästiin taas metsän puolelle hyväpohjaiselle tielle. Matkaa kertyi sports tracker mittarin mukaan 13,94km ja aikaa meni 1h. 37min. Hyvin meni matka, mitä nyt Ruoholammen kohdalla kaivonkannet meinasi hyökätä pienen eläimen kimppuun:D Vettä tuli ja kastuttiin ihan totaal!

Ruunat menivät laitumelle lauantaina, ovat nyt siis laiduntaneet päivät ja tarhailleet lähes joka yö. Pari yötä sisällä kun tuota vettä on ripsinyt taas luvattoman paljon tähän kohtaan! Nyt ollaan ninn tyytyväisen oloisia kun masut on täynnä vihreää.

Saila

maanantai 18. toukokuuta 2015

Maukasta vihreää, mikä sen parempaa?

Kevääseen ollaan päästy ja kohta vietetään jo juhannusta. Kevään olennaisin juttu on varmasti laitumien teko ja vihreään totuttelu. Pojat on syöneet pihanurmikkoa jo pari viikkoa ja siinä ohessa lennelleet myös vähän pitkin pihaa ilmapallon lailla. Kova tuuli, äkäinen/nälkäinen hevonen ja yksi väärä sana sille oli huono yhdistelmä jonka lopputuloksena Timo juoksi pihalla kuin päätön kana. Syöttelin ruunia narusta viikko sitten illalla ja kokemuksena se vastasi ilmapallon pitelemistä mikä sinkoilee tuulen mukana aivan holtittomasti:D siis Timo, Veikkoa taisi enemmän mietityttää "miksi hillua kun on ruokaakin tarjolla?"

Eilen rakenneltiin ensimmäinen laidunlohko ja toiseenkiin saatiin tolpat paikoilleen. Myöhemmäksi jää vielä pahin, iso metsälaidun kaikkine nokkosineen ja rehottavine pajupuskineen:/ Tulisi nyt vain lämmintä niin saisi työntää hevoset kokonaan peltoon. Timo on aina tähän aikaan mielettömän kärttyinen kun tuota vihreän syömistä rajotetaan vaikka sitä jo reilusti kasvaisikin. Ihan kuin eläisi 4v lapsen kanssa joka vetää itku-potkuraivarit joka asiasta joka ei mene oman mielen mukaan!

Timon liikutus on on vieläkin ollut pelkkää narusta kävelyttämistä 7-11km lenkkejä. Kärryttelyyn siirryn kun sattuu eksymään joku kyytiin. Laiska ei jaksa valjastaa itseään varten kun omatkin jalat alta löytyy:D Tarhassa se irrottelee jonkun verran ja ei kyllä kipeältä näytä. Katsellaan...

Saila