Jännää kuinka tuo teini-ikäisen hevosen mieli ja käyttäytyminen muuttuu joka toinen päivä. Niin se taitaa mennä eläimillä kuin ihmislapsillakin. Viikonloppuna käytiin Timon kanssa kärryttelemässä metsässä. Hyvä että jalkojaan jaksoi eteenpäin raahata. Moneen otteeseen myös kyseli että vedätkö ite loppumatkan mie jään tähän ylämäkeen seisomaan. Korvaansa viitsinyt lotkauttaa koko lenkin aikana. Alkuviikosta puolestaan oltiin kentällä lähdössä lentoon kun setäni touhusi pimeässä pihassa niin raivaussahan kuin tikkaiden kanssa. Vallan järkyttävää kun joku seisoo kentän laidalla epämääräisen hökötyksen päällä ja vaihtaa kentän lamppua. Heiluu valon edessä niin että varjot juoksevat maassa mahdotonta kyytiä ja hyökkäävät hetkenä minä hyvänsä. On se niin hassun ihana hevonen mutta mihinkään en vaihtaisi!
Saila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti