Joskus onnistuukin

Melko tavallista arkea on hevoset eläneet muutaman viikon. Ei ole ollut kummoisempaa raportoitavaa. Mutta raaputan nyt jotakin uutta luettavaksi.

Timo oli toissa viikolla kehittänyt vasempaan takajalkaan impparin ja sitä hoidellessa meni muutama päivä. Ainahan se on rupea kehittänyt takasäärien pitkiin karvoihin, säären takasivulle. Valkoista epämääräistä "töhnää", ei ole samanlaista kuin normaali rivi. Silloin tällöin olen niitä yrittänyt hoidellakin mutta melko tuloksetta ja kun ei ne ole näyttänyt häiritsevän niin en niistä ole viitsinyt stressata. Nyt sitten kuitenkin oli iho ärtynyt liikaa, kuivunut hilseileväksi ja haljennut. Muutamanan yönä pidin siinä betadine haudetta ja sillä laski turvotus jo ensimmäisen yön jälkeen. Vähän hoitoöljyllä (tervaöljy) nyt pehmittänyt ihoa mutta en ole sen kummemmin rassannut.

Reelläkin kävin ajelemassa vaikka alkuvuodesta ajattelin kyseisen aktiviteetin jäävän kun menetin hermoni. Tuskasen hankalaa valjastaa tuon mallista hevosta mille ei mitkään vermeet istu ja kaikki kinnaa jostain kohtaa. Luokkikin on vanha ja päässyt vähän "suoristumaan" joka myös hankaloittaa valjastamista reen eteen. Aika työläs ja aikaa vievää toimintaa kun rekikin pitää tietysti aina kaivaa katon alta ja myös palauttaa sinne. Valjaat painaa paljon enemmän kuin satula ja hankalammat pukeakin. En malta odottaa että pääsen keväällä käyttämään valjakkovaljaita. Vaikka en nyt niin muuten kevättä vielä odotakaan.

Ratsastinpa ihan itse Timolla koulua pitkästä aikaa. Se oli oikein hyvän tuntuinen. Notkea ja sopivasti tuntumalla. Välillä on ollut tosi herkkä edestä, tuntuu kuin menisi käsijarru päällä. Heti kun ottaa yhtään ohjasta niin haluaisi siirtyä käyntiin. Tehtiin väistöjä ja avoa ravissa. Niin hyvältä tuntui että oli pakko kokeilla laukannostoa joita ei olla kentällä tehty yli kahteen vuoteen. Timohan saapui meille melkein kolme vuotta sitten. Laukannostot on olleet aina vaikeita ja edellisessä paikassa sanoivatkin ettei niitä juurikaan ole vielä opetettu. Muutaman kerran niitä kentällä serkkumme luona kokeilin  mutta eihän siitä mitään tullut, vaatii niin paljon tilaa. Raviradalla käydessämme ollaan kyllä keskusviheriöllä laukannostoja tehty. Ne on mennyt ihan ok jos keskittyminen on ollut kohdallaan. Nyt oli sitten pakko kokeilla kuinka käy ja kappas sepäs nosti laukan oikein hyvin ja laukattiin sitten pari pääty-ympärää. Kokeilin uudestaan ja taas nousi, jes! Molemmat nostot tuli vasempaan kierrokseen koska se on selkeästi helpompi suunta. Oikealle en siis edes kokeillut ettei mene hyvä fiilis. Ilmeiseti siellä lihaksistossa on jotain saatu aikaan ja oikeaan suuntaan kun homma nyt näytti onnistuvan pienellä kentällä. Kyllä huomaa eron "normihevoseen" jolla laukka on luonnollista kuin kyntökoneeseen joka vaatii sitä tilaa ja vähän vauhtiakin että pystyy ylläpitämään laukan. Saman huomasin eilen kun kävin elukoiden kanssa kävelyllä. Veikko oli narussa mutta Timo tuli mukana irrallaan. Muutaman kerran jäi jumittamaan johonkin risteykseen ja meidän jatkaessa matkaa Timo sitten otti kiinni ennen kuin ehdittiin seuraavan mutkan taakse.  Niin ravillahan se pääasiassa sieltä kopsutteli tulemaan ja samaa tekee kesäisin myös laitumella, vaikka Veikko tulisi laukalla portille. Laukka ei vaan ole sille helppoa taikka mieleisin liikkumismuoto.

Saila