Karkulaisia

Hevoset keksi viikonloppuna omatoimista actionia elämään. Sunnuntaina naapuri soitti että missä päin mahdan olla kun hevoset on heidän takapihallaan harventamassa viinimarjapuskia. Olivat kovin huolissaan ettei ponit lähde asvalttitielle hortoilemaan. En ollut kotona joten hälytin isukin paikalle pyydystämään hevosia. Onneksi olin juuri pari päivää sitten viritellyt langat laitumelle joka on pihapiirissä. Ovat siis nyt majailleet yhdellä metsälaitumella jonne on n. ½km. Mikä päähänpisto on nyt sitten ollut sieltä lähteä kotiin niin on mysteeri. Viime kesänä pysyivät hyvin siellä, riittää tilaa, syömistä ja vettä, sekä varjoakin.

Tuntia myöhemmin tuli soitto, hevoset omassa pihassa "uudella laitumella". Kotipihalla ne olivat syömässä leikattua nurmikkoa kun iskä oli päässyt paikalle. Tänään kävin aamulla hakemassa metsästä riimut ja totesin aidan olevan matalana yhdestä kohtaa. Joko siitä on vain ryysitty läpi ja yksi tolppa on kaatunut tai Timo on hampaineen sen maasta repinyt ja kaatanut. Sitä on nimittäin satunnaisesti harrastanut. Siksi meillä ei muovitolppia ole kuin etupihalla jossa ovat koko ajan tarkkailun alaisena. Varsinaisilla laitumilla on vain puutolppia mutta jos on joku lahompi yksilö niin se katkeaa maanrajasta kun sitä aikansa hampaineen yläpäästä repii. No, eipä ne nyt suurta vahinkoa saaneet aikaiseksi. Muutaman tassunjäljen naapurin nurmeen ja parista marjapuskasta revitty suulliset jonka jälkeen on todettu että liian happamia puskia syötäviksi.

Suurta ärsytystä minulle on nyt aiheuttanut Timon etukenkien irtoaminen. Muutaman viikon sisään irtosi nyt karkureissulla neljäs etukenkä. Aavistuksen ne on kannalta pitkät mutta ihmettelen vain miksi ne nyt karisee kun ei ole karissut aikaisemminkaan, eikä talvellakaan vaikka on tilsakumitkin. Toista etukenkää vähän lyhennettiin niin täytyy nyt uusikin siihen toiseen jalkaan lyhentää. Jospa alkaisi kestämään?

Viime viikolla oli niin mahtavat kelit että päästiin aloittamaan uintikausikin, vesi oli jo +22astetta. Jipii! Veikko ui tapansa mukaan veneen perässä. Rauhallisesti aloitettin, ettei veteraanilla vaan leikkaa pumppu kiinni. Pari kertaa ollaan käyty ja kummallakin kerralla ui kaksi n. 4min. lenkkiä. Pikkuhiljaa lisätään lenkkejä ja vähän sen pituuttakin. Timon kanssa puljattu niin syvällä kuin jalat vain pohjaan yltää, kyllähän se kävelykin syvässä vedessä on jonkinlaista liikuntaa ja etenkin kun siellä yritetään lähteä lapasesta:D Viereiseen lahukkaan oli jätetty vene parkkiin mikä ei koskaan aikaisemmin ole siellä ollut ja sekös olikin sitten pelottava kapistus, kun ei mokoma edes liikkunut mihinkään! Onneksi oli rinnuksiaan myöten vedessä kun kääntyi ympäri ja lähti. En olisi sitä kuivalla maalla saanut nivelkuolaimella pysähtymään. Jatketaan harjoituksia...

Saila