Oho, kesä katosi jo jonnekin!

Viikot menee niin älyttömällä vauhdilla ja hommaa on koko ajan että ei ehdi edes tajuta että kohta joulu jo kolkuttaa ovelle:D

Kesäpoika Niilo kävi vierailemassa meillä kuukauden verran kun olin hieman ruohonleikkuria vailla. Ruunat kun on asustelleet pääosin metsälaitumella niin yläpihan pieni laidun kasvaa viidakkoa aina keskikesän aikaan. Tekisi mieli muokata koko yläpiha ihan uuteen uskoon mutta vaatisi joko koneen lainaan tai koneen sekä kuskin ja jostain syystä niihin ei nyt ole varallisuutta! Sillä iskä on ahkeroinut tallissa taas aika lailla. Tallin maapohjalla ollut katos on nyt parin vuoden haaveilun jälkeen valettu. Kyllä nyt on kiva lakasta ja kävellä uudella lattialla:) Huippua, siihen pölyävään maapohjaan verraten johon märän loimen pudotettuasi mietit vetäisikö ranteet auki vai jättäisikö koko loimen siihen paikkaan:D :D Pesin ja puunasin koko tallin, levittelin uudet kalkit seinille ja maalipurkin pohjatkin tuli sipaistua karsinan oviin. Uusi betoni luiska tallista katoksen puolelle sai karkean pinnan (jotain töfnää ja hiekkaa sekoitettuna...), eipä ole liukas ja kuitesnkin helposti lakastavissa vanhaan puiseen ritilään verraten.

Heinäkuussa jouduttiin käymään aamuyöstä hevosjahdissa kun koko porukka oli poistunut tontilta. Heräsin siis aamulla 5.30 soittoon että hevoset on rannassa kilometrin päässä. Siitä lähtivät jolkottamaan kaupungin suuntaan. saatiin onneksi hyvin kiinni ja liikennettä kylätiellä ei ollut. Mutta eipä naurattanut yhtään talutella hevosia kotiin 2,5km päästä kotoa. Mitään ei onneksi sattunut, pari olematonta naarmua lukuun ottamatta. Olivat käyneet naapurien pihalla teputtelemassa mutta onneksi menivät rantaan ja iskä heräsi kuuntelemaan että joku isompi kävelee pihassa. Yhdelläkään ei ollut edes riimuja päässä:/ Tapahtumaketju oli ilmeisesti alkanut Niilon poistuttua omasta aidastaan ja jäljet johtivat suoraan parin sadan metrin päähän ruunien laitumen reunaan, josta oli katkottu langat ja sitten tultu porukalla temuamaan pihalle. Nurtsia oli vähän muokattu:D

Elokuussa ei ole kummoisia tapahtunut ja ruunat ovatkin olleet pääosin metsälaitumella, jonka tosin tänään kävin purkamassa. Pihapiirin laitumilla on vielä syömistä niin enpä kehtaa enää niitä tuonne lähemmäs kiometrin päähän raahata kun ovat siellä jo 3kk aikaansa viettäneet. Naapurikin oli laittanut nyt omat tammansa siihen lähi pellolle niin pelataan varman päälle, ettei vaan Timo lähtisi naisiin. Molemmat on liikkuneet säännöllisesti, tosin uinnit on jo lähiviikoilta jääneet kun jotenkin itseä on paleltanut, vaikka keli onkin nyt taas mitä mainioin vuoden aikaan nähden.

Pahoittelen ettei ole kuvia tullut, Sinillä oli käynyt monen kuukauden kuvien osalta hävitys. Kovalevy oli vissiinkin sanonut itsensä irti ja sisältöä ei saatu pelastettua. Kamerakaan ei ole ollut lainassa ja miulla on puhelinkin niin huonosti hollilla että ei ole tullut mitään kuvailtua koko kesänä.

Saila

Sateessa ja tuulessa laiduntamista

Kesä kesti taas toukokuun ajan, vietetään nyt sitten ainakin heinäkuun puoleen väliin asti toppatakki kelejä:D Kyllä vähän huvitti itseä viime viikolla loimittaa hevosia laitumella. Muutenhan olisin tuonut ne talliin kun oli se hirveä "myrsky" mutta kun ei sinne nyt pääse. Operaationa on lattian valu tallikatokseen joka on siis aina ollut maapohjalla. Nyt siellä odottaa raudoitetut pohjat täyttöä varten ja huomiseksi on tilattu pihaan betoniauto. Hienoa..toivelistalla ollut kuitenkin jo muutaman vuoden.

Tamma projekti lähti meiltä muihin maisemiin kuun vaihteessa ja on ilmeisesti viihtynyt uudessa paikassa hyvin. En ottanut riskiä ja kokeillut pysyykö Timo aidassa jos tamma olisi viereisellä lohkolla joten helpompi näin ja asia olikin sovittu jo Hilman tullessa meille, että laitumelle ei voi jäädä. Nyt on aika rentoa kun ratsastelee justiinsa silloin kun siltä tuntuu ja huvittaa. Tietysti ne lämpimät kelit olisi kivoja sen puoleen jotta tarkenisi mennä uittohommiin mutta viimeinen viikko on kyllä mennyt ilman ötököitä ja jo ilmaantuneita paarmoja. On siitä tuulesta ja kylmästäkin siis jotain iloa!

Vävy on toiminut ahkerasti "tuntihevosena" ja mie olen liikutellut Timoa itsekseni, että ei ne nyt ihan ole päässeet minkään loman makuun vaikka mahat on molemmilla turvonnu aika lailla. Mutta sehän nyt kuuluu laiduntamiseen ja hevosen elämään!

Saila

Aikaista laiduntamista

Tänä keväänä hevoset on saaneet varmaan ennätysaikaisin laitumelle. Ison metsälaitumen kävin virittämässä 17.5. ja jo samana päivänä vein hevoset sinne. Viikon siitä eteenpäin tulivat vielä yöksi tarhaan syömään viimeistä paalin jämää mutta nyt se on hoideltu ja ovat olleet laitumella jo muutaman yönkin.

Eilen saatiin sitten kiitettävästi sitä vettä mitä oli jo odotettukin kun  alkoi tuntua että kentän hiekat katoaa taivaan tuuliin:D Hiekkamyrkytys meinaa iskeä tuntia pitäessä ja hiekkaa löytyy silmistä vielä saunomisen jälkeenkin! Hevoset pääsi eilen kaatosateen vuoksi sisälle päiväunille ja kuuluipa tallista oikein kuorsauskin kun taisi olla niin makiat unet.

Timoa olen kerran viikossa jumppaillut kentällä mutta muuten on keskitytty vain maastoiluun ja kohta kyllä päästään uintihommiinkin. Niin lämmintä on ollut että vesi on kyllä harvemmin ollut moisissa lukemissa toukokuun puolella.

Saila

Vihreän himo

Nyt alkoi vihreän syönti ja sitä varmasti on odotettukin. Timon ilme ainakin taluttaessa on aika velmu ja koko ajan on sellainen jännä narun päässä että millon poistuu paikalta:D No vielä on onneksi pysynyt hyppysissä. Pihanurmikkoa pojat on jo leikanneet ja tammalle tein ihan "laitumenkin", muutaman aarin kokoisen lämpäreen. Ruunille suunnittelin ensimmäiseksi lohkoksi peltoa joka on syksyllä syöty viimeisenä, siellä näyttää puskevan heinää aika vauhdilla. Maanantaina jos alottaisi sen urakan niin tiistaina saisi ne jo muutamaksi tunniksi sinne ahmimaan.

Järvessä ollaan käyty jo vähän kahlaamassa ja tämmöisiä keliä jos pitelee niin juhannukseen mennessä päästäisi uimaankin. Mutta se jää nähtäväksi. Kentällä ollaan säännöllisesti menty ja maastoiltu ihan normaalisti kun viimeiset routakuopatkin on onneksi kadonneet, jes!

Saila

Kesäkengät alle ja menoksi!

Kevät on saapunut ja Timo sai viime viikolla alleen kesäkengät. Parissa erässä jouduin taas kengityksen suorittamaan kun tuo selkä poloiseni tuppaa kärsimään kyseisistä toimista. Tällä kertaa kengitin takapään reilu 30cm korkean pöllin päällä. Tämä systeemi toimi mainiosti ja piti jalkaa paikallaan todella hyvin. Joskus aiemmin olen käyttänyt yhtä toista "penkkiä" mutta se on hieman liian korkea, jolloin yrittää nyhtää jalkaa pois.

Kentällä ollaan päästy nyt menemään pari viikkoa ja on kyllä pitkästä aikaa kiva vähän koulukiemuroita pyöräytellä kun talvella taisi tulla lähemmäs parin kuukauden tauko. Timo vaatii mataline etusten liikkeineen todella tasaisen pohjan niin silloin ei möykkyisellä lumi/jääpohjalla juuri kummosia tehdä. Maastossa ollaan lisäksi käyty ihan normaalisti, tosin nyt pääsee jo vähän menemäänkin kun tiet alkaa olla ihan ok. Paikoin vielä on routakuoppia mutta pitää vaan  muistaa missä niitä on. Pari vähän vauhdikkaampaakin lenkkiä ollaan päästy menemään, sen verran rapiasti mentiin viime viikonloppuna että laukkapätkän jälkeen tädin naama olikin vaihtanut väriä punertavasta täysin valkoiseksi. taisi olla turhan kylmää kyytiä. Kevättä rinnassa vanhallakin ruunalla:D

Tallin tammalle etsin satulan ja nyt on paljon miellyttävämpi mennä kuin on oma sopiva penkki, Satunnaisesti sillä on käytetty Vävyn satulaa ja pääosin menty terapiavyöllä. Nyt ei tarvitse enää, kivvoo!

Huomisen ohjelmassa olisi tarkoitus aloittaa tarhojen siivous. Hilma on kivasti tehnyt kaikki yhteen vuoren kokoiseen kasaan mutta ruunat onkin sitten levitelleet kaikki pitkin tarhaa. Elämäni mieluisimpia asioita onkin hyöty/pakkoliikunta ja nyt toiveissa huomiselle siis poutakeliä ja olematonta tuulta!

Saila

Kelirikko tekee uhkaavasti tuloaan!

Mitä uutta ei siis tiedossa, jälleen kerran on menty vuoristorataa tämän hevostelun kanssa. Pakko on vaan todeta että jos nämä talvet on jatkossa näin surkeita niin on tasan varmaa että meillä loppuu hevosten pito siihen paikkaan kun Timosta luovutaan. En haluaisi kyllä olla kenenkään kisaavan ihmisen saappaissa kun jo harrastehevosen säännöllinen liikuttaminen asiallisilla pohjilla on todella haastavaa. Tosin onhan toisilla todella hyvät paikat ja puitteet mennäkin, jolloin asia on eri. Näin normimaastoilla joiden pohjat kesäisin on liian kovat ja kiviset, keväällä routii ja suorista laukkabaanoista ei ole tietoakaan niin asettaa aikamoiset rajat liikutukselle. Harmittaa taas kuinka vähän aikaa pääsi lumipolanteilla menemään ja rekikin pysyi tänä talvena vintin peränurkassa:(

Timo vietti klinikan jälkeen tasan kolme viikkoa lomaa ja osittain nekin oli juuri niitä talven parhaita kelejä. Viikko klinikkareissun jälkeen alkoi rallittamaan tarhassa ja meno oli välillä jäykän näköistä mutta en huomannut ontumista. Kipulääkekuurinhan se sieltä sai mikä kesti reilun viikon. Nyt on käynyt kahdesti lenkillä ja meno on ollut puhdasta mutta on vino. Samalla tavalla on kyllä kulkenut vinossa aiemminkin kun ei ole kentällä käynyt aikoihin, eikä ole nytkään. Sinnekään kun ei ole mitään asiaa kun suojalumi on jäätynyt niin epätasaisesti. sitä kun ei missään vaiheessa talven aikana ole lingottu. Pitää yrittää pyörittää sitä vähän maasta ja tehdä maastossa vähän avoja niin mahdollisesti siitä taas suoristuu.

Nyt pitää taas alkaa varomaan pohjia, meillä on monin paikoin sellaisia petollisia paikkoja joista polanne menee puhki ihan hetkessä. Parista paikast on jo mennytkin. Seuraavana murheena siis routakuopat ja kävelyttäessä voi taas miettiä ihan itsekseen mikä järki tässä on:D

Saila

Jälleen sairaslomalla

Käytiin taas ottamassa röntgen säteilyä ja mitään kummoista ei löytynyt. Ei siis selkeää selitystä ontumiselle. Oikean etusen kavioluun sisähaarassa on kohta joka ei ole symmetrinen ulkohaaran kanssa ja ell ei osannut sanoa siitä kuin että voi olla kyseisellä yksilöllä vaikka synnynnäinenkin mutta vaikea sanoa aiheuttaisiko se noin äkillistä ontumaa.

Paisettakaan ei siis kaviosta löytynyt mutta sanoi että on aika irtoseinämäinen. Se kyllä oli tiedossa ja on oikein rasite noilla raskailla roduilla. Ilman kenkiähän ei voi pitää juuri lainkaan. Tämäkin vaiva voi aiheuttaa selkeää ontumista ajoittain joka häviää taas jäljettömiin kuin itsestään. Mutta en minä nyt ihan sitäkään selitykseksi tälle niele, sillä onhan ne kaviot olleet tuollaiset aina. Kavion muoto ja kulma on kuulemma hyvä ja ei voi johtua sen hoitamattomuudesta, siistit on kaviot.

Viime keväänähän käytiin samaa jalkaa kuvaamassa Mikkelissä sen epämääräisen jatkuvan epäpuhtauden ja kompuroimisen takia. Nyt ontui todella selkeästi ja oli käynnissäkin ep, siis melko erilaista kuin aiempi vaiva joka selittyi jumittavalla lavalla. En vaan jaksa uskoa että kyse on nyt samasta ongelmasta kun kesken lenkin heittäytyi kolme jalkaiseksi ja kompurointia ei juurikaan ole ollut, etenkään verraten viime kevät-talveen. Tänään soitin Mikkeliin ja sieltä saa ne vanhemmat kuvat vertailtaviksi mikäli ne vielä heidän koneelta löytyy.

Hoitona nyt siis lomaa pari viikkoa ja kipulääkettä. Kahden viikon päästä aloitetaan kevyt liikutus ja jos on edelleenkin huono niin suositteli uutta kuvaamista. Nämä kavioluun murtumathan ei ole ihan helposti löydettävissä sillä ne ei aina näy heti tapaturman jälkeen, Voi mennä kuulemma kaksikin viikkoa ennen kuin kuvissa näkyy selvä murtuma ja siksi niitä usein joudutaan kuvaamaan useammin. Mutta eihän se nyt sitten tässä auta kuin katsoa pari viikkoa eteenpäin ja ihmetellä. Tai sitten joku fiksu voisi tulla kertomaan mikä siihen iski!

Saila