Säätäessä ja vääntäessä koko helmikuu!

Vuoden lyhyin kuukausi meni jälleen yhtä nopeasti kuin aina ja meillä se meni täysin säätäessä. Kuun alussa meille saapui siis Rölli ja kolmen hevosen hoito rutiinit on kuitenkin eri asia kuin kahden. Omaa rutiiniani olen siis muuttanut kaikkine vesien kantamisineen ja Timon liikutuksen suhteen.

Olen aina "hyödyntänyt" tallitöissä kaikki askeleet, eli kädessä kannetaan ämpäriä, heinäkassia tai loimea aina tai kuljetetaan hevosta, jollei kahtakin. "Vie mennessäs, tuo tullessas" sanonta siis kuvaa varmasti miun toimintaa joka päivä. Näin olen oppinut säästämään aikaa päivän aikana ja käyttämään senkin hyödyksi johonkin muuhun. Nyt siis on oma aikataulu muodostunut sellaiseksi että kolmannen hevosen hoitoon ei mene päivässä kuin vartti enemmän mitä menisi kahden hoitamiseen.

Timo on aiheuttanut miulle viimeisen viikon aikana hampaiden kiristystä ja suunnatonta ärsytystä. Viime viikolla ruunat oli temunneet tarhassa siihen malliin että Röllin jalassa oli sen kokoinen haava että päätin erottaa ne erilleen. Käytännössä tämä tarkoitti että tarhaan tehtiin väliaita ja muutaman päivän kaikki olikin oikein mallikkaasti. Ruunat pystyy kuitenkin helposti taluttamaan samaan aikaan, laitoin vain toisen väliaidan toiselle puolelle ja vedet tietysti piti kantaa kahteen astiaan mutta muuten tämä ei elämää hankaloittanut. Riemua ei sitten kauaa kestänyt kun Timo päätti askarrella aidan omaan malliinsa! Eipä paljoa sähkö auttanut kun herra iso herra ottaa vauhtia ja juoksee aidasta läpi väkisin vaikka ei mitään asiaa toiselle puolelle edes ole. Eikä juossut läpi siksi että pääsisi Rölliä kiusaamaan vaan vain huvin vuoksi. Neljä kertaa aitaa fiksattiin ja lopputulos oli aina sama; ruunat seisoo vieretysten yhdessä nurkassa tarhaa. Miun puolesta vaikka seisoisivatkin mutta Timo on ollut kireä ja äsryttävä herja nyt pari viikkoa eikä Röllin huumorintaju siedätä yhtään että Timon tekarit on kiinni hänen loimessa tai riimussa. Meininki näytti siltä kuin laskisi 2 vuotiaat orivarsat samaan aitaan, ei tapella mutta jähistään silloin kun iskee tylsyys (siis Timo käy ärsyttämässä ja Rölli ei viitsi leikkiä apinan kanssa). Harmittaa vaan kun syömiset samasta kasasta ja oleminen niin kauan kun on tekemistä niin sujuu ilman mitään ongelmia.

Tilanne on nyt siis sellainen että tammalle on etsinnässä toinen tallipaikka jotta tarha vapautuisi, Rölli tarhaa kentällä ja onneksi on siinä ihan rauhallinen kun näkee kuitenkin toiseen tarhaan aika hyvin. pari kertaa päivässä käyn sille haastelemassa mukavia ja raapimassa koko hevosen läpi kun irtoaa tuota karvaakin jo aika lailla. Timo on muutamana iltana tullut aiemmin sisälle tai jäänyt lenkin jälkeen jotta Rölli on päässyt isompaan tarhaan halailemaan puita ja tsiigailemaan vieressä olevaa Minniä.

Ruunat on käyneet aika aktiivisesti lenkillä mutta rauhallisesti on menty ja paljon olen kävellyt niiden kanssa ihan narusta vain niin tulee itsekin liikutttua. Röllille löytyi onneksi satula ja se ei ole nyt enää rajottamassa liikutus vaihtoehtoja ja sen verran on mahaa että silojen mahavyökin käy sama kuin Timolle, ei tarvitse vaihdella eri vyötä vaikka ajaa samoilla siloilla.

Saila

Tutustumista

Näin innoissani en ole ratsastamisesta ollut aikoihin. Parina päivänä viikossa työt alkavat vasta kymmenen tietämillä niin ehdin hyvin aamusta tallille hieman puuhailemaan. Maanantaina kiipesin ensimmäistä kertaa Röllin selkään kotona. Kuolaimet ja ohjat sentään löytyy vaikkei suitsia taikka satulaa vielä olekaan. Kentällä tutustuttiin ja taivuteltiin auringon noustessa. Samalla tuli lenkitettyä koira joka uskollisesti seurasi toimintaa joko vieressä kävelleen tai takajalkojen tietämillä.

Sini

Uusi asukas tallissa

Tutustuin ensimmäisen kerran islanninhevosiin joskus 2000-luvun alussa. Siitä lähtien olen haaveillut omasta islanninhevosesta. Tätini kanssa olemme käyneet issikkavaelluksilla useamman kerran. Jo viime kesänä olimme menossa katsomaan issikkaa mutta vielä ei ollut oikea hetki kunnes nyt, Vävyn siirryttyä autuaammille laidunmaille tupsahti eteemme mahdollisuus omaan issikkaan.

Lauantaina 21.1. suuntasimme Tuomelan tilalle kahta issikkaa katsomaan. Ihastuimme niistä molempiin. Koeratsastimme molempia, niin Saila, minä kuin tätimme Jaana. Päädyimme pohtimaan Röllin ostoa. Muut kävivät vielä testaamassa miten Rölli toimii kärryjen edessä. Tarjouksemme hyväksyttiin ja nyt Rölli on ollut meillä kohta jo viikon.

Kuvat ovat viime torstailta kun pojat, Timo ja Rölli pääsivät ensimmäisen kerran tutustumaan toisiinsa kentällä. Nyt elo sujuu jo samassa tarhassa varsin hyvin ja Rölli on päässyt jo tutustumaan lähimaastoihin.

Sini

Surullista...

Vävy lokakuussa 2016

Vuosi alkoi merkeissä joita ei osannut odottaa. Loppiaisena kärvisteltiin kovassa pakkasessa, hevoset tarhaili lähes normaalisti mutta lenkillä ei käyty muutamaan päivään. Loppiaisen jälkeisenä viikonloppuna oli vitsit vähissä Vävyn kanssa joka oli kehittänyt itselleen ähkyn. Kyllä tuli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jokainen kentän lumipaakku tutuksi kun kävelytin vanhaa herraan ympäri ja ympäri kenttää, toivoen ja luovuttaenkin. Illalla päivystävän eläinlääkärin antama kipulääke ei enää aamuyöllä lähempänä neljää tuntunut vaikuttavan ja päätösiä oli tehtävä.

Soitto omistajalle ja hänen viimeisen toiveen mukaan lähdettiin ajamaan vielä Viikin eläinsairaalaan. Kyllähän se mahdollisuuden antaminen mukavalle hevoselle on vaihtoehto mutta rehellisesti sanottuna jos päätös olisi ollut minun niin ei olisi hevonen aamua enää nähnyt. Jalka suorana ajoin helsinkiin ja aamulla oltiin perillä, tutkimuksiin päästiin heti ja ennuste oli huono sillä aiheuttajaa ei löytynyt. Letkutuksessa refluksoi lähes kaiken ulos, rektaaliututkimuksessa ei löytynyt mitään ja ultraäänellä ei myöskään selviä löydöksiä. Hevonen oli kaasuuntunut ja mitään ei tullut ulos.

Niin siinä kävi että hyvästit täytyi jättää hyvin palvelleelle Vävy-Pojalle ja tyhjän kopin kanssa lähteä kotiin. Omistajan suru oli tietysti suuri, heillä yhteistä elämää koettuna yli 17 vuotta ja ensimmäinen hevonen. Kotimatka oli hiljainen, väsytti ja harmitti niin vietävästi. Myös kotiin yksin jäänyt Timo oli suuri huolen aihe. Sillä on kuitenkin aina ollut seuraa ja yksin oleminen hevoselle on aina kurjaa.

Maanatai päivänä käytin tunteja soitellen tutuille, josko jollakin olisi seurahevosta meille tai jotain järkevää ylläpitoon. Yksi tamma löytyi mutta se oli sen verran pitkässä matkassa että tamman haku jäi viikonlopulle. Viikon katselin masentunutta hevosta joka ei syönyt kunnolla ja oli ihan alamaissa. Talliin viedessä tuijotti tyhjää karsinaa ja ulos viedessä meni tarhan peränurkkaan tuijottamaan tyhjyyteen. Liikuttelin Timon joka päivä kyseisellä viikolla jotta sillä olisi edes jotain tekemistä ja liikkuisi edes vähän kun ei tuo tarhassa yksin ollessa muuta kuin patsastele. Pidin seuraa ja rapsuttelin joka mutkassa kun suinkin ehdin. Eipä siinä hevoselle selitys auta että kyllä sitä seuraa pian tulee...kun eihän se tietenkään ymmärrä.

Nyt meillä on ollut kohta pari viikkoa seurana Minni tamma. Minni on ollut aiemmin laumassa ja nyt yksin tarhaaminen on aika jännää, etenkin kun Timo vähän huonosti pitää seuraa aidan vieressä. Ei siis tunnu seura ihan hirveästi miellyttävän kun ei päivystä tammaa lähimmässä aidan nurkassa:/ Osat on toisin päin. Ensimmäistä kertaa kun lähdin Timon kanssa lenkille niin typy oli askarrellut tarhan portin uuteen uskoon mutta kyllä se kiltisti tarhassa seisoi vaikka portista oli ylin lankku poikki. Ilmeisesti kuitenkin tajusi että takasin se tulee kun ei ongelmaa ole sen jälkeen ollut. Kovasti liikuttaa itseään tarhassa ja heinä ei tämän hevosen mielestä ole mitenkään tärkeä asia. Heinää on nyt levällään tarhassa ja jonkun verran sitä löytyy aamulla myös karsinasta. Ihan uutta miulle, meillä on aina kaikki syöneet joka korren mikä oven sisäpuolelle on jäänyt:D

Saila

Kovvoo ajoo!

Rekiajelut on tältä talvelta korkattu, vaikka ei jouluna päästykään hurjastelemaan kellon kilkkeessä. Pari viikkoa ennen joulua tuumasin että lunta ja polannetta on riittävästi jotta reen kehtaa työntää vintiltä alas. Yhden lenkin ehdin siis ajella ennen loskakeliä joka taas kerran osasi osua jouluksi:@

No nyt reki on tallin käytävää tukkimassa ja odottamassa uutta lunta, kulkemaan mahtuu mutta kyllä se ärsyttääkin kun ei nyt sitten pääse luistelemaan sen kanssa!

Tapaninpäivän ajo kuitenkin suoritettiin, tosin eri hevosella kuin se olisi reen kanssa tehty. Vävy pääsi aisojen väliin missä ei varmaan toviin ole ollut. Viime syksynä omistaja vähän varoitteli että ei ole mikään tasaisin ja helpoin ajettava ja hereillä kannattaa olla, siksi ei siis olla ajettu kun on aina ollut liian vähän porukkaa ja aikataulut ristissä. Ensin ajettiin pellolla lenkki joka meni ihan mallikkaasti ja eihän siinä muuta kuin lenkille. Serkku-poika oli tädin mukana hevostelemassa niin hän ajoi ja täti oli kyydissä, Sini ratsasti Timolla ja mie olin jalkamiehenä koirien kanssa. Hienosti meni lenkki ja pari pätkää oli tasaisella jääpolanteella että pääsi hölkkäämäänkin. Kotiin päin tullessa Vävy vähän kiemurteli ja viskoi kuuppaa kun ei päässyt vissiin omiin tarpeisiinsa riittävästi hölkkäämään. Odotellaan siis seuraavia polanteita niin päästään sitten kunnon lenkille kärryttelemään. Ratsastellaan siihen asti.

Saila

Onnistui kerta yrityksellä!

Vuosi on mennyt äkkiä ja Vävy on asettunut taloon kyllä hyvin Timon kaveriksi. Nykyään voidaan jopa syödä tarhassa samasta häkistä ja kesällä laiduntaminenkin onnistui mainiosti.

Eilen repäsin ja lähdin kokeilemaan mitä siitä nyt sitten tulee kun hyppään Vävyn kyytiin ja otan Timon käsihevoseksi. Toisin päin tämä homma siis pelaa ongelmitta mutta entäpä näin? Vuosi sitten siis asiasta varoiteltiin että Vävyn kanssa siis ei onnistu kentän lanaus, saatika hiihtoratsastus. Perus kärryttely voi onnistua mutta varauksella! No, aloitetaan nyt helpoimmasta kun on saatu tuo hevosen luottopuoli mutkattomaksi miuta kohtaan niin päästään jo pitkälle. Asiaa auttoi nyt paljon että Timo oli todella kiltisti, ei yrittänyt uukkareita eikä purrut toista kintereistä. Sain siis keskittyä vain ratsastamiseen ja täytyihän siihen vähän keskittyäkin:D Vävy ei nimittäin ymmärtänyt alkuunkaan mitä se heiluva naru meinaa siellä takamuksen vierellä! Yritti poikittaa ja juosta alta pois useampaan otteeseen mutta pikkuhiljaa lenkin edetessä rentoutui vaikka välillä mulkoilikin sivulle epäluuloisesti "milloin se lävähtää persuksille?!". Pitkät pätkät porhalleettiin ravillakin, mitä nyt vauhti meinasi kiihtyä kun seniorin kilpailupää lähti vetämään mutta hengissä selvittiin ja meinasin mennä kokeilemaan uudemmankin kerran. Itselle olisi mukavampi liikuttaa näin päin ja Vävy olisi enempi vailla extra painoa kyydissä kuin Timo. Timon liikutus ilman mitään ylimääräisiä varusteita/valjaita olisi aina eduksi sen helposti jumiintuvalle lavalle.

Niin lupaavalta näyttää talvi että reki on kaivettu vintin periltä oven pieleen, ei muuta kuin tönäsee ulos ja etsii aisat! Valokuvaa on varattu ja nyt odottamaan sopivaa valoista ajankohtaa niin saadaan räpssätyä ensi joulun korttikuvat:D Nämä asiat kun pitää miettiä todella ennakkoon, voi tulla taas talvi kun jää kokonaan ajamatta!

Saila

Valkoista!

Nyt alkaa näyttää lupaavalta tämä keli ja reen ajostahan tässä alkoi heti haaveilla kun valkeaa tuli maahan jo ihan kiitettävästi näin aikaisin. Sitten pidetään vaan peukut pystyssä että ei muutu enää vesisateeksi ja saataisiin tapanina ajella setolkkakello kilisten, poron taljat takamuksen alla lämmittäen ja hangen narskeesta nauttien! Sitä ei muutamaan vuoteen ole päästy toteuttamaan, mutta jospa nyt olisi sellainen joulu..?

Koko syksyn mietin suunnitelmaa tämän talven hevosteluun ja lopulta päädyin ratkaisuun joka tekee varmaan ihan hyvää hevosille kuin omalle jaksamisellekin. Itse pidän hevosten säännöllisestä liikutuksesta ja hyvistä pohjista, siististä mahdollisesti klipatusta hevosesta ja talvi treeneistä mutta... Useampi talvi on nyt mennyt kelien puoleen penkin alle ja Veikon pois laittaminen aiheutti miun hevosten liikutukselle omat haasteensa joten päätin nyt pitää helpomman talven kaikkien kannalta. Timo jäi siis klippaamatta ja saa nakuilla aina hyvällä kelillä. Aivan järkyttävän villanhan se tulee kasvattamaan ja siten reippaampi liikuttaminen tai lähinnä sen jälkeinen loimittaminen on aika raskasta. Tähän päädyin kuitenkin sen puoleen että hevosten liikutus jää varmaankin puoleen siitä mitä se on joskus ollut. Viime talvena oli jo viitteitä siitä että kukaan ei ehdi miun kanssa valosan aikaan hevosia liikuttaa ja mukavuudenhalukin taitaa osalla porukasta näytellä jonkinlaista osaa..!

Tällä Timo-Vävy yhdistelmällä onnistuu vain käsihevosen pito kun taas Timo-Veikko yhdistelmällä kävi myös molempien pito perähevosena ja jopa Timon juokseminen irrallaan mukana lenkillä kun itse liikutin Veikkoa. Nyt niistä mahdollisuuksista ei ole tietoakaan koska Vävy on paljon arempi ja aivotoimimattomampi kuin Veikko joka pelasi miun kanssa lenkillä kuin ajatus. Hyvin Vävykin on vuoden aikana oppinut talon tavoille mutta on sillä karvan verran yksinkertainen korvien väli ja liikaa omia ajatuksia ja ideoita miten lenkin voi toteuttaa. Molempien erikseen liikuttaminen ei taas sovi miun päivän kellotauluun mitenkään useamman kerran viikossa.

Mennään siis tämä talvi niin että liikutan silloin kun huvittaa. Maastoillaan tai ajetaan pari kertaa viikossa ja kentällä voi pyörähtää silloin kun se on ratsastuskunnossa. Vävyllä käy ratsastaja kerran viikossa joka sitten hoitaa vanhan herran taivuttelut kentällä kerta viikkoon ja Sini+ Jaana maastoilee kerta viikkoon. Tietysti voihan se mieli muuttuakin jos näyttää että saadaan teille hyvät polanteet ja iskee joku liikutusinto niin sitten kaivan klipperin kaapista ja ajan jääkarjun nakuksi:D Kaapit on onneksi toinen toistaan hifimpää loimea niin on sille vaatteet ennestään valmiina!

Saila