Niin kauan kuin valkoinen pysyy valkoisena on se ilo silmälle. Niin kauan kuin valkoinen näyttää lehmänkirjavalle on se harmaita hiuksia minulle! Timolla on ollut taas maha vähän löysänä ja tietysti häntä ja takajalat myös ottavat osumaa. Eilen pesin shampoolla rungon puolesta välistä taaksepäin kaiken. Kupeet ja reidetkin oli täynnä ruskeita läiskiä jotka paistoi silmään ja pahasti! Tänä aamuna ahdistus iski uudestaan. Illalla loimen alta kaivamani puhdas hevonen oli aamulla taas kirjava. Oli taas kylkeäkin yön aikana vaihdettu että läiskiä varmasti sai sopivasti molemmille puolille. On se kumma kun ei osaa edes 12neliöisessä karsinassa olla makaamatta miinojen päällä..? ARGH!!
Eilinen päivä ei muutenkaan ollut paras mahdollinen. Kävin ajamassa Timolla ja Veikko oli perähevosena. Lähtiessä jo näin ilmeestä että tästä ei taida tulla mitään. Kyllä se osaa näyttää milloin ketuttaa ja kaikki temput yritetään. Koko matkan sekoili aisojen välissä. Kipristeli ja teki sivuloikkia vähän väliä, mukamas jotain säikähtävinään. Yritti kääntyä kotiinkin ja kun otin vähän enemmän ohjasta niin meni herneet nenään kun ei kotio mentykään risteyksestä. Steppaili ja kerran lähti laukkaamaankin kun Lilja yllätti puskasta. Lilja kun joka lenkillä hyppää sen 10 kertaa jostain pusikosta, ettei ole mitään uutta. Normi hevonen lintsaa jos ei huvita mutta Timon tyylillä vedetään koko homma läskiksi kun ei muutakaan kettuilu konstia keksitä! Voi hohhoijaa...
Saila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti