Aivan mahtavat kelit on ollut touhuta hevosten kanssa, kyllä on mahtava treenailla hevosia tuolla hangessa. Onneksi ei ole ympäri vuoden talvi, miulla seisioisi muuten tallissa ylikuntoisia hevosia:D On vaan niin kiva liikuttaa niitä kun pohjat on kunnossa ja lumi pöllyää! Tänä talvena olen päässyt jo useasti toteuttamaan mainiota treenimuotoa joka jäi viime talvena todella vähäiseksi. Nimittäin Timon irrallaan juoksuttaminen lenkillä. Eilen viimeksi kävin ratsastamassa Veikolla niin että Timo oli mukana valloillaan. Saa valita vauhdin itse ja jäädä katselemaan maisemia vaikka jokaiselle mäen nyppylälle. Tosin kyllä sitä välillä tuntuu ärsyttävän jos otan Veikon kanssa reippaamman laukkapätkän niin eipä meinaa Timo perässä kestää. Kyllä pysyy poika notkeana kun vähän revittelee välillä!
Timo on nyt päätynyt reen eteen neljä kertaa ja huomenna olisi tarkoitus taas ajella. Paria kertaa viikossa enempää en sillä kyllä luokkivaljailla aja vaikka muuten voisikin. Länget kun ei ole sille mittojen mukaan tehty ja setolkka on normaali, eli ei kaarisetolkka niin en halua kipeyttää sitä turhaan vain siksi että olisi kiva ajaa vähän ja väliä. Meille on tekeillä länget mittojen mukaan mutta niiden valmistumisesta ei ole mitään tietoa. On nimittäin jonkun verran haastavamman mallinen kuin perinteinen suomenhevonen. Mutta niillä on mentävä mitä on saatavilla. Viime viikonloppuna saatiin mahdolliset ensi talven joulukorttikuvatkin otettua. Kuvaaja oli oikein tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaan reen kyytiin kuuntelemaan setolkkakellon kilinää. Kylmä tuuli oli mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Eijan nähdessään voisin veikata Timon ajattelevan että taasko se älytön veivaaminen alkaa... Mutta kyllä hyvän kuvan tähden joutuuu välillä vähän rullamaan samaa tien pätkää edes takaisin:D On se sen väärti.
Eilen illalla Timo oli keksinyt omaa kivaa ja pilkkonut hieman lankkuaitaa jotta sieltä voi vähin äänin poistua illan pimeyteen. Tulin illalla rannasta kotiin kävellen ja näin pimeydessä jotain mitä ei olisi kuulunut. Hevonen väärällä puolella aitaa syömässä muovitettua paalia vaikka vieressä oli avattukin. Ei kyllä aina pysty ymmärtämään tuota sen ajattelumaailmaa! Onneksi se heinä ei miksikään mene tällä säällä ja viikon päästä voin sen sitten avata käyttöön.
Saila
keskiviikko 14. tammikuuta 2015
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Talviurheilua
Toisinaan kelit on koetelleet hermoa vesisateen muodossa mutta kyllä harrastaminen maistuu taas siltä kuin pitääkin vaikka lämmintä vettä saa kantaa tarhaan yllin kyllin ja loimia vatkata mutta se on pientä. Lunta on nyt kuitenkin maassa ja suurimmaksi osaksi pohjat jonkinlaisella polanteella. Kenttää kun jaksaisi käyttää aktiivisemmin niin siihen saisi myös hyvän pohjan. On tullut niin vähän mentyä kentällä että ei ole polkeentunut riittävästi-> pehmeä!
Joulun alla poikien elämä mullistui! Meillähän ei koskaan ole ollut tallissa vierasta hevosta samaan aikaan omien kanssa. Nyt on! Hain itselleni uuden kuntoiluvälineen joka onkin Timolle jo ennestään tuttu. Serkun 10v oripoika Niilo on meillä kuntoilemassa. Tarkoituksena siis karistaa kiloja niin Niilosta kuin minustakin. Tässä parin viikon aikana olenkin saanut jo monet hiet pintaan sen kanssa. poika kun ei ole mikään työmyyrä:D Ensimmäiset pari päivää meni kaikilla mulkoilemiseen ja epämääräiseen sekoiluun (Timo ja Veikko). Meni kyllä näiden meidän erakoituneiden landepierujen pasmat aivan sekaisin kun tallissa tönöttikin yksi ilta vieras hevonen. Veikolta jäi ensimmäisenä yönä heinätkin syömättä ja eipä tuo nukkunutkaan ollut kun purun purua ei karvoista löytynyt. Muutaman päivän päästä tilanne tasottui ja nyt eletään ihan sovussa. Niilo tietysti omassa tarhassa. Onhan ne Timon kanssa tarhanneet aiemmin yhdessäkin mutta näin hokkiaikaan en taida edes miettiä sen kokeilemista.
Rekikin tuli kaivettua vintiltä ja yhden kerran kävin ajamassa uudella reellä jonka isä on tehnyt. Kyllä oli vakaa ja hyvä peli, lunta vaan saisi olla enemmän. Uudestaankin olisin ajellut mutta tuli luokki ongelma, katkesi mokoma valjastaessa. Olenkohan mie liian vahva valjastaja:D Nyt on saatu kuitenkin uusi ja ajattelin lähipäivinä lähteä testaamaan sitä. Eilisen kovahko pakkanen sai ajohaaveet jäätymään mutta jospa huomenna?
Saila
Joulun alla poikien elämä mullistui! Meillähän ei koskaan ole ollut tallissa vierasta hevosta samaan aikaan omien kanssa. Nyt on! Hain itselleni uuden kuntoiluvälineen joka onkin Timolle jo ennestään tuttu. Serkun 10v oripoika Niilo on meillä kuntoilemassa. Tarkoituksena siis karistaa kiloja niin Niilosta kuin minustakin. Tässä parin viikon aikana olenkin saanut jo monet hiet pintaan sen kanssa. poika kun ei ole mikään työmyyrä:D Ensimmäiset pari päivää meni kaikilla mulkoilemiseen ja epämääräiseen sekoiluun (Timo ja Veikko). Meni kyllä näiden meidän erakoituneiden landepierujen pasmat aivan sekaisin kun tallissa tönöttikin yksi ilta vieras hevonen. Veikolta jäi ensimmäisenä yönä heinätkin syömättä ja eipä tuo nukkunutkaan ollut kun purun purua ei karvoista löytynyt. Muutaman päivän päästä tilanne tasottui ja nyt eletään ihan sovussa. Niilo tietysti omassa tarhassa. Onhan ne Timon kanssa tarhanneet aiemmin yhdessäkin mutta näin hokkiaikaan en taida edes miettiä sen kokeilemista.
Rekikin tuli kaivettua vintiltä ja yhden kerran kävin ajamassa uudella reellä jonka isä on tehnyt. Kyllä oli vakaa ja hyvä peli, lunta vaan saisi olla enemmän. Uudestaankin olisin ajellut mutta tuli luokki ongelma, katkesi mokoma valjastaessa. Olenkohan mie liian vahva valjastaja:D Nyt on saatu kuitenkin uusi ja ajattelin lähipäivinä lähteä testaamaan sitä. Eilisen kovahko pakkanen sai ajohaaveet jäätymään mutta jospa huomenna?
Saila
lauantai 13. joulukuuta 2014
Valkoista
Nyt tulee sitä kauan odotettua lunta melko reippaasti, pysyisi vielä vaan maassakin! Aloin heti haaveille rekiajelusta mutta ehkä nyt en heti tänään lähde rekeä vintiltä kaivamaan.
Hevoset on liikkuneet nyt muutaman viikon. Timon oireet hävisi ja Veikko ei nyt tainnut kipeä ollakaan vaan lomaili varmuuden vuoksi. Pari viikkoa meni ihan vaan kävellessä ja viikon verran olen ajellu vähän hölkkääkin. Nyt pääseekin viikonloppuna ajamaan hankeen ja mikäs sen mukavampaa:)
Saila
tiistai 11. marraskuuta 2014
Timo kipeänä
Syksy on vallannut kaiken! Pimeää ja märkää, niin kuin aina syksyllä. Eli ei mitään uutta mutta kyllä tässä jo talvea odottaa. Timo on syksyisin aina vetämätön ja haluton tekemään mitään mutta nyt se on kaupan päälle vielä kipeäkin:/ Taisin tuoda taudin tuliaisina töistä. Tekisi mieli lopettaa lomitus touhut kokonaan kun tuppaa nuo taudit kulkemaan niin sujuvasti. Kuukausi sitten tein parin viikon lomituksen ja kyseisellä tallilla hevoset oli kipeinä. Vähän vetelän oloisia ja räkäisiä. Ärsyttää vaan niin vietävästi kun olen tarkka vaatteista, jalkineista ym. hanskoista, pipoista... En nimittäin käytä kotona laisinkaan samoja kuteita mitä tuolla kylillä juuri sen takia että virukset on niin pirun herkkiä tarttumaan hanskojen ym. kautta. Timollakin vielä tapana haistella kaikki miun taskut ja loimea laittaessa turpa on aina miun niskassa tai pipossa... Mutta tarttuipa kuiteskin!
Oireet on olleet lieviä mutta lomaa se tietää joka tapauksessa. Ruoka ei näytä maistuvan kunnolla ja on vähän poissaoleva, takajalat on hieman tukit ja lämpö on iltaisin normaalia lämpöä pari kymmenystä ylemäpänä. Eli ei kuumetta mutta rajoilla mennään. Että nyt sitten pelkkää lepoa ja rautakuuri kylkiäisiksi. Onneksi aavistelin jo tätä ja otin varman päälle. Timoa on liikutettu tosi köykäsesti lomituksen jälkeen kun pelkäsinkin sen tulevan kipeeksi. Toissa talvenahan oli tämä sama tilanne jonka puoleen en aiokaan kyseiselle tallille mennä enää syksy/talviaikaan lomittamaan kun siellä sairastetaan joka vuosi. Vähän törppöä mielestäni ettei kerrota ja voi paikan päällä itse todeta että jaahas!!
Veikkoa on myös liikutettu normaalia kevyemmin ja se saa nyt jäädä myös pienelle lomalle. Ei uskalla riskeerata vanhaa hevosta. Luultavasti pöpö on siinäkin kun ovat kuitenkin kosketuksissa toisiinsa koko ajan. Pappa taitaa vaan olla sen verran rautaisempi ettei oireile jos nyt on pientä lenssua:D
Lumia odotellessa...
Saila
Oireet on olleet lieviä mutta lomaa se tietää joka tapauksessa. Ruoka ei näytä maistuvan kunnolla ja on vähän poissaoleva, takajalat on hieman tukit ja lämpö on iltaisin normaalia lämpöä pari kymmenystä ylemäpänä. Eli ei kuumetta mutta rajoilla mennään. Että nyt sitten pelkkää lepoa ja rautakuuri kylkiäisiksi. Onneksi aavistelin jo tätä ja otin varman päälle. Timoa on liikutettu tosi köykäsesti lomituksen jälkeen kun pelkäsinkin sen tulevan kipeeksi. Toissa talvenahan oli tämä sama tilanne jonka puoleen en aiokaan kyseiselle tallille mennä enää syksy/talviaikaan lomittamaan kun siellä sairastetaan joka vuosi. Vähän törppöä mielestäni ettei kerrota ja voi paikan päällä itse todeta että jaahas!!
Veikkoa on myös liikutettu normaalia kevyemmin ja se saa nyt jäädä myös pienelle lomalle. Ei uskalla riskeerata vanhaa hevosta. Luultavasti pöpö on siinäkin kun ovat kuitenkin kosketuksissa toisiinsa koko ajan. Pappa taitaa vaan olla sen verran rautaisempi ettei oireile jos nyt on pientä lenssua:D
Lumia odotellessa...
Saila
maanantai 29. syyskuuta 2014
Vielä tuoretta...
Pian ollaan lokakuussa mutta vielä on kelit sallineet "laiduntamisen". Hevoset on olleet nyt yöt sisällä kun vettä on tullut harvasen yö, aamupäivän tarhassa ja puolen päivän tietämillä olen vielä laskenut ne tuoreelle kun on ollut sen verran lämmintä että uskaltaa sitä syöttää. Poikkeuksena viikko sitten maanantaina kun lämpöä oli pari astetta, hurrr! Eihän siellä nyt hirveästi ole enää mitään kummosta syötävää mutta onpahan touhuamista kun nikertävät kesän jämiä. Timo ainakin on paljon kivempi käsitellä kun on touhunnut koko päivän, sillä keittää niin herkästi pelkkä tarhassa nököttäminen kun ei pääse kaluamaan mitään.
Melko reilusti on kumpainenkin liikkunut. Timoa olen ajanut lähiaikoina paljon ja Veikkoa lähinnä ratsastaen ja perähevosena. Timolla olen kesän aikana ratsastanut aika vähän koska varsinainen kesä on mennyt uidessa ja ajaessa on kivempi pitää Veikkoa mukana. Syksyn aikana mennyt muutaman kerran kentällä maastoilun lisäksi ja eilen otettiin laukannostoja pitkästä aikaa. Nehän meni malko hyvin, oikean laukan nostossa on ollut ongelmia mutta se nousi nyt melko asiallisesti ravista. Vasen laukka nousi muutaman kerran käynnistäkin aika hyvin. Sille kun tuo kentällä laukkaaminen on hieman haasteellista, meinaa tila loppua kesken. Näin lievästi sanottuna:D Siihen nähden tuli parhaat nostot never!
Nyt alkoi myös emännän kuntokuuri. Kesällä sitä aina laiskistuu kun hevoset on pellossa mutta syksyllä saa taas mukavasti rytmin päälle kun aamulla on herättävä hyvissä ajoin laittamaan hevoset ulos. Tällöin on myös aamuisin aikaa lenkkeillä ja eipä kohta enää illalla mitään näkisikään. Aloitan siis saman systeemin kuin viime syksynäkin, eli pari kertaa viikossa otan hevoset mukaan kanssani aamulenkille. Oikein sopivaa liikuntaa kaikille heti aamusta, saa päivän käyntiin kun käy tunnin verran reippailemassa. Se kun on sama kävelenkö vain koiran kanssa vai otanko kumpaankin käteen yhden riimunnarun riesakseni. Ne hevoset kun ei siellä narun päässä juurikaan häiritse:D Veikko-papan hyvän kunnon salaisuus varmaan onkin erittäin säännöllinen liikunta josta 1/3 on pelkkää kävelyä narussa tai perähevosena 1/3 kevyttä ratsastusta ja 1/3 kunnon ajolenkkejä tai räväkkää maastoilua. Sen jalat on nyt kestänee hyvin vuoden verran kun jaksettiin siloin kuntouttaa hyvin hankkari ongelmien jälkeen toissa keväänä.
Pitkän miettimiseni jälkeen ilmoitin Timon mätsäriin Hubsille. En aikonut sinne mennä mutta hoksasinpa että pakko se on kuitenkin pastä ja puunata kunnolla ennen kylmiä kelejä niin miksipä sitä ei nyt samoilla pesuilla veisi näytillekin kun kerta on niin lähellä. Ihan kiva on välillä käydä jossain kun ei missään käydä niin ei pääse ihan unohtumaan ulkomaailma ja käytöstavat kuljetuksessa. Meillä kun ei ketään tule oikein koskaan vastaan maastossakaan niin tuntuu että hevoset on ihan erakoitunut eikä tiedä muita olevankaan.
Tallin vintillekin syntyi ajosilta jota pitkin kelpaa nyt ajella. Kivempi peruuttaa peräkärryä vintille kun ei tarvitse sihdata. Edellinen "silta" oli pölleistä tehdyt luiskat vain pyörien kohdalla, nyt on sitten ihan oikea betonista valettu leveä luiska. Kohta se olisi lähdettävä kuivike ostoksille, hakemaan olkipellettiä talveksi, pääsee sitten testaamaan. Säkki on viety aina vintille niin se ei ole tiellä ja sen voi lapioida samasta luukusta suoraan karsinaan kuin heinätkin.
Saila
maanantai 15. syyskuuta 2014
lauantai 30. elokuuta 2014
Kunnon kohotus alkaa
Kesä vierähti kyllä jälleen kerran vähän liian nopeasti. Mutta onneksi on loimet pesty, talli siivottu ja kalkittu, vähän uutta lattiaakin valettu oviaukkoon ja uusi tarha tehty mistä taisin jo aiemmin mainitakin. Jotain on siis saatu aikeiseksi mutta olisin halunnut uittokauden jatkuvan vähän pidempään.
Liikutusten osalta hevoset on päässeet melko helpolla. Helteiden aikaan käytin niitä vain uimassa 4-6krt viikossa. Ovat olleet nyt 1½ kk metsälaitumella niin sieltä ei niitä ehdi joka välissä kiikuttaa kotiin liikutusta varten. Kyllähän ne kävelee ja liikkuu noin isolla pellolla jonkun verran itsestäänkin. Kumpikaan ei ainakaan ole turvonnut ihan syöttöporsaan näköiseksi. Onhan Veikko nyt paljon pyöreämmässä kunnossa kuin keväällä mutta kyllä se maha siitä talven aikana taas sulaa:D
Pariin viikkoon ei olla enää käyty uimassa mutta kevyesti olen liikutellut 3-4krt viikossa ajaen ja ratsastaen. Veikko on juossut vähän kevyitä tuntejakin kentällä.
Pitkän harkintani jäljeen olen ajatellut sortua uusimpaan muoti-ilmiöön-> chian siemeniin! Niitä hehkutetaan nyt joka paikassa ja kyllä ihmisten puheet antavat ymmärtää tuotteen toimivan. Otin sitä myyntiinkin niin nyt on mahdollisuus myös itse kokeilla sitä. Koira on sitä nyt kaksi viikkoa syönyt ja itse aloitin tänään. Koiran huimaa karvankasvua siis odotellessa, katsotaan mikä karvapehko siitä kasvaa. Ajatuksena nyt siis syöttää sitä Timolle koko syksy/talvi, sillä kun on ollut niitä maha ongelmia niin olisiko tämä nyt oikea apu siihen. Viime talvena teki pitkiäkin jaksoja hyvää lantaa mutta kun meni sekaisin niin kuraa tuli useamman päivän. Haluaisin päästä eroon siitä "valkoisen" hännän pesusta talvipakkasilla kun se on jäätynyt ruskeille jääpuikoille! Siinä kun ei ole minusta mitään hauskaa, saatika Timon mielestä. Toivotaan että siitä olisi nyt edes vähän apua jottei menisi tyyriit siemenet ihan hukkaan..? Aloitan syötön kun tulevat takaisin kotipihaan niin ei kylvä niitä pitkin laidunmaata, siellä niistä tuskin on hyötyä. Pihapiirin laitumet on kasvaneet aika hyvin ja ajatuksena on tuoda hevoset syömään niitä ihan lähipäivinä. Sitten toivotaan vain lämmintä alkusyksyä niin saisivat olla laitumella syyskuun loppuun asti.
Saila
Liikutusten osalta hevoset on päässeet melko helpolla. Helteiden aikaan käytin niitä vain uimassa 4-6krt viikossa. Ovat olleet nyt 1½ kk metsälaitumella niin sieltä ei niitä ehdi joka välissä kiikuttaa kotiin liikutusta varten. Kyllähän ne kävelee ja liikkuu noin isolla pellolla jonkun verran itsestäänkin. Kumpikaan ei ainakaan ole turvonnut ihan syöttöporsaan näköiseksi. Onhan Veikko nyt paljon pyöreämmässä kunnossa kuin keväällä mutta kyllä se maha siitä talven aikana taas sulaa:D
Pariin viikkoon ei olla enää käyty uimassa mutta kevyesti olen liikutellut 3-4krt viikossa ajaen ja ratsastaen. Veikko on juossut vähän kevyitä tuntejakin kentällä.
Pitkän harkintani jäljeen olen ajatellut sortua uusimpaan muoti-ilmiöön-> chian siemeniin! Niitä hehkutetaan nyt joka paikassa ja kyllä ihmisten puheet antavat ymmärtää tuotteen toimivan. Otin sitä myyntiinkin niin nyt on mahdollisuus myös itse kokeilla sitä. Koira on sitä nyt kaksi viikkoa syönyt ja itse aloitin tänään. Koiran huimaa karvankasvua siis odotellessa, katsotaan mikä karvapehko siitä kasvaa. Ajatuksena nyt siis syöttää sitä Timolle koko syksy/talvi, sillä kun on ollut niitä maha ongelmia niin olisiko tämä nyt oikea apu siihen. Viime talvena teki pitkiäkin jaksoja hyvää lantaa mutta kun meni sekaisin niin kuraa tuli useamman päivän. Haluaisin päästä eroon siitä "valkoisen" hännän pesusta talvipakkasilla kun se on jäätynyt ruskeille jääpuikoille! Siinä kun ei ole minusta mitään hauskaa, saatika Timon mielestä. Toivotaan että siitä olisi nyt edes vähän apua jottei menisi tyyriit siemenet ihan hukkaan..? Aloitan syötön kun tulevat takaisin kotipihaan niin ei kylvä niitä pitkin laidunmaata, siellä niistä tuskin on hyötyä. Pihapiirin laitumet on kasvaneet aika hyvin ja ajatuksena on tuoda hevoset syömään niitä ihan lähipäivinä. Sitten toivotaan vain lämmintä alkusyksyä niin saisivat olla laitumella syyskuun loppuun asti.
Saila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)