Karvaa...

Alkaa karvaa pöllytä joka kopukasta. Niilo aloitti kaljuuntumisen helmikuun alussa mutta nyt irtoaa ruunistakin jo aika tavalla. Timolle ja Veikolle on varattu perinteinen hampaiden raspaus Mikkelin klinikalle ja samalla tutkitaan löytyykö Timosta sitä vikaa mikä nyt aiheuttaa tuota satunnaista epäpuhtautta.

Tiepohjat on aikas huonossa kunnossa ja nyt ollaankin menty vain kävelyä ja kävelyä... Kenttä on onneksi sula että siinä on päässyt menemään ja juoksuttamaan. Yöpakkasten vuoksi se on tietysti aamulla kova mutta iltapäivällä on ihan huippukunnossa.

Syksyllä unohtui laittaa kuvat Veikon hienosta klippauksesta. Vanhus ei hikoa mielettömästi joten on hyvin pärjännyt tällaisellä. Nyt sain aikaiseksi kaivettua ne kovalevyn syövereistä ja tässä otokset. Samalta päivältä Timo töissä, lanaamassa kenttää (kuvat otettu 7.10.)

Saila

Niitä kaikenlaisia vaivoja joista kaikki puhuu!

Kaikkihan puhuu että hevosten pito ei ole huoletonta ja aina joku hevonen prakaa jostakin. No nyt sitten vaihteeksi meilläkin. Timo on ollut vähän huono ravinen ajaessa ja sitä on pidetty nyt helpommalla. Jalat ei ole lämpöillyt eikä turvotellut mistään. Selkää painelin ja aavistuksen aristaa mutta samalla lailla se on reagoinut aina sen paineluun. Viime viikolla kengittäjän kanssa taivuteltiin sitä mutta ei saatu selkeää reaktiota mistään nivelestä. Vasenta takasta kengittäessä nyki normaalia enemmän ja repäisi pari kertaa jalan pois varottamatta. "Diagnoosina" siis sen jalan kinner, polvi tai ylempänä ristiselässä nyt jotain häikkää. Nyt sen kanssa on käyty vain kävelemässä, tosin eipä tuolla kyllä nyt pääse muuta tekemäänkään. Mietin nyt tilaanko jonkun expertin tutkimaan missä vika ja mitä tehdään..vaiko odotanko muutaman viikon ja tutkitaan Mikkelissä. Perinteinen hampaiden raspaus keikka klinikalle tehdään kuitenkin huhtikuun aikana joten samalla sitä voisi siellä kuvata jos Leena löytää taivuttaessa jotain.

Timohan kääntyi  nyt 10-vuotiaaksi ja onhan sitä paljon liikuteltu mutta yleensä noilla raskailla roduilla kulumat ym. kinnervaivat alkaa vaivata vasta 15-vuotiaana. Nyt se syö Criollon gluco-mix Ha+MSM:ää että kyllä se nyt jotain pientä tulehdusta voi siellä jeesata mutta katsotaan... Ei tuo nyt niin akuuttia ole että jaksaisin yöuniani menettää ja nyt mennään kelienkin puoleen pelkkää kävelyä.

Veikon kanssa on ollutkin vähän erikoisempi ongelma. Reilu viikko sitten havaitsin aamupäivällä muutama tunti hevosten ulosviennin jälkeen verta tarhassa. Sitä oli jonkun verran hangella, parin metrin matkalla isot laikut. Pieni paniikki iski. Tutkin molempien jalat ja kaviot, Timon jalat on helppo silmäillä. Pienikin ruhje näkyy hyvin valkoisessa jalassa. Eipä löytynyt ruhjeita kunnes tajusin Veikon suupielessä verta. Tempasin kielen käteen että näen suuhun ja tuntui kuin olisi koko kieli jäänyt käteen. Kielen päässä oli n.3cm halkaisijaltaan oleva lärpäke mutta kielen alla oli iso viiltohaavan näköinen n. 8-10cm pitkä haava joka oli myös syvä. Todella rajun näköinen haava ja olisi mahdoton ommella pelkän rauhotuksen avulla. Joten päätettiin yrittää hoitaa se avohaavana. Noin  vanhan hevosen nukutus on riski ja olisiko siinä muutenkaan järkeä? Vaikka muuten terve onkin ja soiva peli niin ikää kuitenkin 22v. Sain heti haettua kipulääkkeen ja sulfan jotta sain ne naamariin heti. Kyllä se heinää turpaansa tunki ja yöheinät oli karsinasta hävinneet mutta olihan tuo pari päivää todella apaattinen. Huuhdeltiin suu muutamana ensimmäisenä päivänä aamuin illoin letkun kanssa ja nyt kerta päivään. Jonkun verran keräsi heinämujua mutta nyt haava näyttää melko hyvältä. Kielen päällä oleva pieni lärpäke lähti irti muutaman päivän päästä ja siihen on kasvanut jo hyvin uutta nahkaa. Isompi haava näyttää vielä avonaiselta mutta ei punerra, eli ilmeisesti säästyttiin tulehdukselta ja jää kopukka henkiin. On jo ihan normaali pirteäkin ja käynyt pari kertaa kävelylenkillä narun jatkona. Kuolaimia tuskin uskaltaa suuhun laittaa vielä pitkään aikaan mutta mennään muilla vehkeillä, täytyy vaan ratsastella. Ajamaan sillä ei kyllä ole mitään asiaa ilman kuolaimia...sen verran pirteä papparainen:D

Arvoituksena on vielä kuitenkin missä on kielensä telonut!? Muuta ei keksitä kuin että on imeskellyt aitalankoja mutta sitäkin ihmettelen koska en ole sen koskaan nähnyt pelaavan lankojen kanssa niin kuin eräs toinen apina samaisessa tarhassa!! Kielen päässä oleva reikä näyttäisi siltä että olisi purrut omaan kieleensä mutta kielen alla oleva on niin syvällä kielen jänteen kohdalla että ei se kohta voi omien hampaiden väliin jäädä. Sulfa loppui eilen ja kipulääke muutama päivä sitten että nyt seuraillaan alkaako parantua vai haetaanko lisää sulfaa. Seurailua...

Saila

Prrrkl:een leutoa!

Alan kohta harkita vaihtoa jonkinlaiseen sisäharrastukseen! Täällä ollaan kyllä niin kelien armoilla ja nyt saadaan jo helmikuussa rämpiä loskassa. Ei ole mistään kotoisin nämä nykytalvet. Nihkeän kosteaa ja pohjat sulana. Helpolla ei pääse taas liikutusten suhteen. Kenttä oli jo pariin otteeseen superhyvä mutta nyt sinne ei edes uskalla mennä kun se ohut jääkerros siinä pettää.

Rennosti ollaan siis menty ja liikkuivat vain kolmesti viime viikolla. Ei nyt ole töiden puoleen ehtinyt ja ilta seitsemältä vaihtoehdot on vähissä kun kenttää ei uskalla käyttää:/

Saila

Hämäriä kuvia aamuhämärässä!

Kyllähän asia vaan niin on että talvella tuo kuvaaminen on meidän pimeässä Suomessa ihan eri juttu kuin kesällä. Niilosta muutama räpsy aamutreeneistä. Sen verran kuvista kuitenkin näkee että "huippuratsastajan" kantapää on lähtenyt lentoon:D

Saila

Valkoisesta hevosesta lehmänkirjavaksi

Koko alkutalven Timo on pysynyt todella siistinä. Maha on ollut aika hyvä ja löysää lantaa on tullut vain todella satunnaisesti mutta nyt tulee sitten senkin edestä:( takamus on aivan järkyttävän näköinen, hännästä puhumattakaan. Kasoja on karsina täynnä ja kaupan päälle niissä on makoiltu. Kyllä on näköinen, voi kura! Täytyy taas antaa kuuri TuffRock foal plus nestettä. Se on havaittu nyt ainoaksi josta on ollut apua. eräs asiakkaani sitä minulle suositteli, vaikka onkin suunniteltu varsoille niin väliäkö tuolla, kunhan toimii! Kyllähän sitä saikin taas pari kuukautta pitää hevosen kuuraus lomaa, ehti jo tottua kuinka helppoa on kun ei tarvitse pestä paikkoja eikä juuri harjatakaan.

Kentälläkin on hiulattu menemään pitkästä aikaa. Alkutalven aikana en ratsastanut siinä kuin muutaman kerran. Tammikuun alkupuolella siinä oli niin paljon lunta ettei siinä mitään voinut tehdä mutta nyt se on lingottu viikko sitten. Olen nyt mennyt siinä sitten melkein joka päivä jollain hevosella, harvinaista minulta. Timo ja Niilo on kyllä joutuneet siinä aika koville tarlviturkkeinensa. Selässä oloa voisi kuvailla höyrysaunassa istumiseen:D

Reellä olen ajellut kerta viikkoon ja Timo on nyt saanut kulkea paljon lenkillä vapaana, tiepohjat on nyt ihan huippu hyvät! Seuraavat kolme kuukautta saisi olla nyt tälläasta ja tekisi sitten kerralla uintikelit. No eipä se ole mahdollista mutta pitäisi nyt talvea vappuun asti. Tein kyllä jo Timon liikutus suunnitelman kevääksi. Täytyy vaan rakennella sille vähän uudenlainen valjaspaketti, mutta tarkoituksena ajaa pitkää lenkkiä kävelyä painavilla kärryillä ja välillä lisäpainoilla. Mielestäni poitsu oli paremman näköinen 1½v sitten kun ajettiin painojen kanssa. Nyt on viimeinen vuosi ajettu normi koppakärryillä niin kyllähän sen eron huomaa. Näyttää normaalilta eikä bodarilta niin kuin haluan sen näyttävän. Niin kuin sen kuuluu näyttää!

Täytyy yrittää nakittaa joku kuvailemaan niin saisi jotain kuviakin laitettua... Edes siitä uudesta reestä!

Saila

Pöllyävää lunta ja kellon kilinää

Aivan mahtavat kelit on ollut touhuta hevosten kanssa, kyllä on mahtava treenailla hevosia tuolla hangessa. Onneksi ei ole ympäri vuoden talvi, miulla seisioisi muuten tallissa ylikuntoisia hevosia:D On vaan niin kiva liikuttaa niitä kun pohjat on kunnossa ja lumi pöllyää! Tänä talvena olen päässyt jo useasti toteuttamaan mainiota treenimuotoa joka jäi viime talvena todella vähäiseksi. Nimittäin Timon irrallaan juoksuttaminen lenkillä. Eilen viimeksi kävin ratsastamassa Veikolla niin että Timo oli mukana valloillaan. Saa valita vauhdin itse ja jäädä katselemaan maisemia vaikka jokaiselle mäen nyppylälle. Tosin kyllä sitä välillä tuntuu ärsyttävän jos otan Veikon kanssa reippaamman laukkapätkän niin eipä meinaa Timo perässä kestää. Kyllä pysyy poika notkeana kun vähän revittelee välillä!

Timo on nyt päätynyt reen eteen neljä kertaa ja huomenna olisi tarkoitus taas ajella. Paria kertaa viikossa enempää en sillä kyllä luokkivaljailla aja vaikka muuten voisikin. Länget kun ei ole sille mittojen mukaan tehty ja setolkka on normaali, eli ei kaarisetolkka niin en halua kipeyttää sitä turhaan vain siksi että olisi kiva ajaa vähän ja väliä. Meille on tekeillä länget mittojen mukaan mutta niiden valmistumisesta ei ole mitään tietoa. On nimittäin jonkun verran haastavamman mallinen kuin perinteinen suomenhevonen. Mutta niillä on mentävä mitä on saatavilla. Viime viikonloppuna saatiin mahdolliset ensi talven joulukorttikuvatkin otettua. Kuvaaja oli oikein tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaan reen kyytiin kuuntelemaan setolkkakellon kilinää. Kylmä tuuli oli mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Eijan nähdessään voisin veikata Timon ajattelevan että taasko se älytön veivaaminen alkaa... Mutta kyllä hyvän kuvan tähden joutuuu välillä vähän rullamaan samaa tien pätkää edes takaisin:D On se sen väärti.

Eilen illalla Timo oli keksinyt omaa kivaa ja pilkkonut hieman lankkuaitaa jotta sieltä voi vähin äänin poistua illan pimeyteen. Tulin illalla rannasta kotiin kävellen ja näin pimeydessä jotain mitä ei olisi kuulunut. Hevonen väärällä puolella aitaa syömässä muovitettua paalia vaikka vieressä oli avattukin. Ei kyllä aina pysty ymmärtämään tuota sen ajattelumaailmaa! Onneksi se heinä ei miksikään mene tällä säällä ja viikon päästä voin sen sitten avata käyttöön.

Saila

Talviurheilua

Toisinaan kelit on koetelleet hermoa vesisateen muodossa mutta kyllä harrastaminen maistuu taas siltä kuin pitääkin vaikka lämmintä vettä saa kantaa tarhaan yllin kyllin ja loimia vatkata mutta se on pientä. Lunta on nyt kuitenkin maassa ja suurimmaksi osaksi pohjat jonkinlaisella polanteella. Kenttää kun jaksaisi käyttää aktiivisemmin niin siihen saisi myös hyvän pohjan. On tullut niin vähän mentyä kentällä että ei ole polkeentunut riittävästi-> pehmeä!

Joulun alla poikien elämä mullistui! Meillähän ei koskaan ole ollut tallissa vierasta hevosta samaan aikaan omien kanssa. Nyt on! Hain itselleni uuden kuntoiluvälineen joka onkin Timolle jo ennestään tuttu. Serkun 10v oripoika Niilo on meillä kuntoilemassa. Tarkoituksena siis karistaa kiloja niin Niilosta kuin minustakin. Tässä parin viikon aikana olenkin saanut jo monet hiet pintaan sen kanssa. poika kun ei ole mikään työmyyrä:D Ensimmäiset pari päivää meni kaikilla mulkoilemiseen ja epämääräiseen sekoiluun (Timo ja Veikko). Meni kyllä näiden meidän erakoituneiden landepierujen pasmat aivan sekaisin kun tallissa tönöttikin yksi ilta vieras hevonen. Veikolta jäi ensimmäisenä yönä heinätkin syömättä ja eipä tuo nukkunutkaan ollut kun purun purua ei karvoista löytynyt. Muutaman päivän päästä tilanne tasottui ja nyt eletään ihan sovussa. Niilo tietysti omassa tarhassa. Onhan ne Timon kanssa tarhanneet aiemmin yhdessäkin mutta näin hokkiaikaan en taida edes miettiä sen kokeilemista.

Rekikin tuli kaivettua vintiltä ja yhden kerran kävin ajamassa uudella reellä jonka isä on tehnyt. Kyllä oli vakaa ja hyvä peli, lunta vaan saisi olla enemmän. Uudestaankin olisin ajellut mutta tuli luokki ongelma, katkesi mokoma valjastaessa. Olenkohan mie liian vahva valjastaja:D Nyt on saatu kuitenkin uusi ja ajattelin lähipäivinä lähteä testaamaan sitä. Eilisen kovahko pakkanen sai ajohaaveet jäätymään mutta jospa huomenna?

Saila