Routa-aika verottaa taas kotona liikumista tuttuun tapaan. Kävellä tietysti voi melkein missä vaan mutta aika tylsää touhua pidemmän päälle. Joten kävin hakemassa trailerin lainaan niin päästiin käymään radalla. Vajaa kaksi viikkoa oli lainassa ja joka toinen päivä käytiin raviksella. Sai mukavasti pestyäkin hevosia niin eivät ole niin tahmaisia. Nyt siirrytään sitten normaali arkeen ja kohta kotonakin pääsee menemään normaalisti. Kenttä on sulanut kokonaan mutta on vielä pehmo joten sinne ei ole asiaa vieläkään.
Kaikesta loimittamisesta huolimatta Timo kasvatti taas lopputalvesta ihan järkyttävän mammuttikarvan. Normaalit hevoset alkaa pudottaa karvaa tammikuussa. Timo poikapa alkaa vasta tammikuussa kasvattaa turkkia joka on sitten vielä maaliskuussakin tiukasti kiinni. Pääsiäisen jälkeen alkoi vasta pudottaa karvaa, eli sitä syleksitään vieläkin ihan urakalla. Ei oikein innosta ajohommat kun saa itselleen niin järkyttävän karvakuorrutteen että voisi eskimoksi luulla:D Ihme otus!!! Päätinpä siis että ensi talvena se klipataan ja sillä hyvä! Ihan tuskasta touhua, hienstä märän hevosen loimitus kevättalvella.
Nyt saisi kyllä tulla lämmintä keliä jotta lähtisi heinä kasvamaan. Kohta alkaa heinät loppua, jostakin sitä on varmasti vähän haettava lisää. Eipä laitumelle vielä muutamaan viikkoon ole asiaa. Sitä odotellessa siis... Aina sinne on jossain vaiheessa päästy.
Saila
Rocktimo ja Rödull frá Tuomela
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
torstai 18. huhtikuuta 2013
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Kuvia kolmen vuoden takaa
Saila
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Kolme vuotta takana
Kolme vuotta sitten olimme siskon kanssa tuoreita hevosen omistajia. Melko nopeasti on aika mennyt ja mitään ei olla opittu:D No ei, kai me nyt jotain ollaan vähän opittukin. Varmasti pieniä asioita mutta ylämäkeen kuitenkin. Tullessaan Timo osasi ratsastuksen ihan perus jutut ja ajaessa mennä eteenpäin. Kärryillä kääntyminen tien päässä oli mahdoton temppu ja yksinään oleminen erittäin hankalaa.
Tästä ollaan päästy hyvin etenemään. Ajohommat sujuu mukavasti kun Veikko vaan on seurana lenkillä, siellä jossain perällä vahtimassa selustaa. Kääntyminen onnistuu vaikka kolikon päällä, aisojen väliin peruutus sujuu ja paikoillaan/irrallaan seisominen valjastaessa on lasten leikkiä. Seisoo paikallaan kuormaa tehdessä/purkaessa, postilaatikkoa tyhjentäessä tai risteyksissä seisoessa. Kentän lanaaminen on myös onnistunut oikein mallikkaasti ja hyvin pienillä käskyillä meiltä sujuu homma kuin siivillä.
Ratsastuksessa koulukiemuroitakin on vähän opeteltu. On melko herkkä vaikkakin omalla tavallaan tahmea/raskas. Menee oikein nätissä muodossa ja ajoittain jopa takaosa hyvin allakin. Taipuu isoksi hevoseksi oikein hyvin. Väistöt menee hyvin kuin myös avot. Sulut on vähän hankalampia mutta niistäkin on selvitty. Laukannostot alustasta ja tilasta riippuen ok. Siirtymiset sujuu oikein mallikkasti kuin myös paikallaan seisominen. Kouluradalle siis, muusta ei pisteitä saataisikaan kuin kympin suorituksesta alku- ja lopputervehdyksessä:D Ihan kivastihan tuo varmasti raviluokan suorittaisi mutta ei nyt kuitenkaan ollut ihan suunnitelmissa kun ei tuo mikään kouluratsu ole.
Maastoilu sujuu kuin ikälopulta pystyyn kuolleelta ruunalta niin kauan kuin Veikko on mukana. Isot traktorit eikä pölliautotkaan pelota. Yksin maastoilu onkin sitten todella jännää. Kyttää vaan seuraako joku ja vetää kilareita ilman sen erikoisempaa syytä. Laukatessa yrittää viskata alas ja jarrutkin saattaa hävitä. Emme siis ihan hirveästi harrasta herran kanssa yksin maastoilua. Välillä kuitenkin siedätyshoidon vuoksi ja jos haluan siitä kaikki virrat pois niin käydään harrastamassa päätöntä säntäilyä.
Kolme vuotta sitten Timolle yksin oleminen oli aika tiukka paikka niin sisällä kuin ulkonakin. Nykyään töröttää tarhassa kiltisti aitoja potkimatta sen aikaa kun Veikko urheilee. Muutaman spurtin saattaa ottaa ja hirnua mutta ei sitä samanlaiseksi riehumiseksi voi sanoa kuin ennen. Karsinassa seisoo myös hyvin paikallaan siellä ympyrää pyörimättä kun tajuaa että siellä on vaan oltava yksin. Joskus liikutan alkuillasta toisen hevosen ja jätän sisälle. Toinen saa vartoa vielä ulkona sisälle otto aikaan asti, niin oppivat ettei aina olla samassa paikassa ja samaan aikaan kaverin kanssa.
Maastakäsin jutut menee oikein mukavasti ja seuraa hyvin irrallaan ollessa myös maastossa. Viime viikolla käytiin Veikon kanssa kärryilemässä Timon tullessa mukana irrallaan. Metsäteillä ei yleensä liiku ketään mutta nyt sattui metsästäjä vastaan ja kyllä se vähän ihmeissään katsoi kun meillä oli toinen hevonen vällöillään. Timo kävi morjestamassa miestä ja lähti sen jälkeen auton vierestä sellaista haipakkaa meidän perään että hyvä kun ei vieny auton sivupeiliä mennessään.
Kesäisin järvessä polskuttelu on muodostunut melko kivaksi touhuksi kun hevot on tajunneet sen viilentävän ja helpottavan ötöpuremien kutinaa. Timo tuskin oli uinut ennen meille tuloa, kun ensimmäistä kertaa järveen meno oli melkoista kädenvääntöä. Eipä ole enää, nyt se on kesän parhaita juttuja!
Saila
Tästä ollaan päästy hyvin etenemään. Ajohommat sujuu mukavasti kun Veikko vaan on seurana lenkillä, siellä jossain perällä vahtimassa selustaa. Kääntyminen onnistuu vaikka kolikon päällä, aisojen väliin peruutus sujuu ja paikoillaan/irrallaan seisominen valjastaessa on lasten leikkiä. Seisoo paikallaan kuormaa tehdessä/purkaessa, postilaatikkoa tyhjentäessä tai risteyksissä seisoessa. Kentän lanaaminen on myös onnistunut oikein mallikkaasti ja hyvin pienillä käskyillä meiltä sujuu homma kuin siivillä.
Ratsastuksessa koulukiemuroitakin on vähän opeteltu. On melko herkkä vaikkakin omalla tavallaan tahmea/raskas. Menee oikein nätissä muodossa ja ajoittain jopa takaosa hyvin allakin. Taipuu isoksi hevoseksi oikein hyvin. Väistöt menee hyvin kuin myös avot. Sulut on vähän hankalampia mutta niistäkin on selvitty. Laukannostot alustasta ja tilasta riippuen ok. Siirtymiset sujuu oikein mallikkasti kuin myös paikallaan seisominen. Kouluradalle siis, muusta ei pisteitä saataisikaan kuin kympin suorituksesta alku- ja lopputervehdyksessä:D Ihan kivastihan tuo varmasti raviluokan suorittaisi mutta ei nyt kuitenkaan ollut ihan suunnitelmissa kun ei tuo mikään kouluratsu ole.
Maastoilu sujuu kuin ikälopulta pystyyn kuolleelta ruunalta niin kauan kuin Veikko on mukana. Isot traktorit eikä pölliautotkaan pelota. Yksin maastoilu onkin sitten todella jännää. Kyttää vaan seuraako joku ja vetää kilareita ilman sen erikoisempaa syytä. Laukatessa yrittää viskata alas ja jarrutkin saattaa hävitä. Emme siis ihan hirveästi harrasta herran kanssa yksin maastoilua. Välillä kuitenkin siedätyshoidon vuoksi ja jos haluan siitä kaikki virrat pois niin käydään harrastamassa päätöntä säntäilyä.
Kolme vuotta sitten Timolle yksin oleminen oli aika tiukka paikka niin sisällä kuin ulkonakin. Nykyään töröttää tarhassa kiltisti aitoja potkimatta sen aikaa kun Veikko urheilee. Muutaman spurtin saattaa ottaa ja hirnua mutta ei sitä samanlaiseksi riehumiseksi voi sanoa kuin ennen. Karsinassa seisoo myös hyvin paikallaan siellä ympyrää pyörimättä kun tajuaa että siellä on vaan oltava yksin. Joskus liikutan alkuillasta toisen hevosen ja jätän sisälle. Toinen saa vartoa vielä ulkona sisälle otto aikaan asti, niin oppivat ettei aina olla samassa paikassa ja samaan aikaan kaverin kanssa.
Maastakäsin jutut menee oikein mukavasti ja seuraa hyvin irrallaan ollessa myös maastossa. Viime viikolla käytiin Veikon kanssa kärryilemässä Timon tullessa mukana irrallaan. Metsäteillä ei yleensä liiku ketään mutta nyt sattui metsästäjä vastaan ja kyllä se vähän ihmeissään katsoi kun meillä oli toinen hevonen vällöillään. Timo kävi morjestamassa miestä ja lähti sen jälkeen auton vierestä sellaista haipakkaa meidän perään että hyvä kun ei vieny auton sivupeiliä mennessään.
Kesäisin järvessä polskuttelu on muodostunut melko kivaksi touhuksi kun hevot on tajunneet sen viilentävän ja helpottavan ötöpuremien kutinaa. Timo tuskin oli uinut ennen meille tuloa, kun ensimmäistä kertaa järveen meno oli melkoista kädenvääntöä. Eipä ole enää, nyt se on kesän parhaita juttuja!
Saila
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Joskus onnistuukin
Melko tavallista arkea on hevoset eläneet muutaman viikon. Ei ole ollut kummoisempaa raportoitavaa. Mutta raaputan nyt jotakin uutta luettavaksi.
Timo oli toissa viikolla kehittänyt vasempaan takajalkaan impparin ja sitä hoidellessa meni muutama päivä. Ainahan se on rupea kehittänyt takasäärien pitkiin karvoihin, säären takasivulle. Valkoista epämääräistä "töhnää", ei ole samanlaista kuin normaali rivi. Silloin tällöin olen niitä yrittänyt hoidellakin mutta melko tuloksetta ja kun ei ne ole näyttänyt häiritsevän niin en niistä ole viitsinyt stressata. Nyt sitten kuitenkin oli iho ärtynyt liikaa, kuivunut hilseileväksi ja haljennut. Muutamanan yönä pidin siinä betadine haudetta ja sillä laski turvotus jo ensimmäisen yön jälkeen. Vähän hoitoöljyllä (tervaöljy) nyt pehmittänyt ihoa mutta en ole sen kummemmin rassannut.
Reelläkin kävin ajelemassa vaikka alkuvuodesta ajattelin kyseisen aktiviteetin jäävän kun menetin hermoni. Tuskasen hankalaa valjastaa tuon mallista hevosta mille ei mitkään vermeet istu ja kaikki kinnaa jostain kohtaa. Luokkikin on vanha ja päässyt vähän "suoristumaan" joka myös hankaloittaa valjastamista reen eteen. Aika työläs ja aikaa vievää toimintaa kun rekikin pitää tietysti aina kaivaa katon alta ja myös palauttaa sinne. Valjaat painaa paljon enemmän kuin satula ja hankalammat pukeakin. En malta odottaa että pääsen keväällä käyttämään valjakkovaljaita. Vaikka en nyt niin muuten kevättä vielä odotakaan.
Ratsastinpa ihan itse Timolla koulua pitkästä aikaa. Se oli oikein hyvän tuntuinen. Notkea ja sopivasti tuntumalla. Välillä on ollut tosi herkkä edestä, tuntuu kuin menisi käsijarru päällä. Heti kun ottaa yhtään ohjasta niin haluaisi siirtyä käyntiin. Tehtiin väistöjä ja avoa ravissa. Niin hyvältä tuntui että oli pakko kokeilla laukannostoa joita ei olla kentällä tehty yli kahteen vuoteen. Timohan saapui meille melkein kolme vuotta sitten. Laukannostot on olleet aina vaikeita ja edellisessä paikassa sanoivatkin ettei niitä juurikaan ole vielä opetettu. Muutaman kerran niitä kentällä serkkumme luona kokeilin mutta eihän siitä mitään tullut, vaatii niin paljon tilaa. Raviradalla käydessämme ollaan kyllä keskusviheriöllä laukannostoja tehty. Ne on mennyt ihan ok jos keskittyminen on ollut kohdallaan. Nyt oli sitten pakko kokeilla kuinka käy ja kappas sepäs nosti laukan oikein hyvin ja laukattiin sitten pari pääty-ympärää. Kokeilin uudestaan ja taas nousi, jes! Molemmat nostot tuli vasempaan kierrokseen koska se on selkeästi helpompi suunta. Oikealle en siis edes kokeillut ettei mene hyvä fiilis. Ilmeiseti siellä lihaksistossa on jotain saatu aikaan ja oikeaan suuntaan kun homma nyt näytti onnistuvan pienellä kentällä. Kyllä huomaa eron "normihevoseen" jolla laukka on luonnollista kuin kyntökoneeseen joka vaatii sitä tilaa ja vähän vauhtiakin että pystyy ylläpitämään laukan. Saman huomasin eilen kun kävin elukoiden kanssa kävelyllä. Veikko oli narussa mutta Timo tuli mukana irrallaan. Muutaman kerran jäi jumittamaan johonkin risteykseen ja meidän jatkaessa matkaa Timo sitten otti kiinni ennen kuin ehdittiin seuraavan mutkan taakse. Niin ravillahan se pääasiassa sieltä kopsutteli tulemaan ja samaa tekee kesäisin myös laitumella, vaikka Veikko tulisi laukalla portille. Laukka ei vaan ole sille helppoa taikka mieleisin liikkumismuoto.
Saila
Timo oli toissa viikolla kehittänyt vasempaan takajalkaan impparin ja sitä hoidellessa meni muutama päivä. Ainahan se on rupea kehittänyt takasäärien pitkiin karvoihin, säären takasivulle. Valkoista epämääräistä "töhnää", ei ole samanlaista kuin normaali rivi. Silloin tällöin olen niitä yrittänyt hoidellakin mutta melko tuloksetta ja kun ei ne ole näyttänyt häiritsevän niin en niistä ole viitsinyt stressata. Nyt sitten kuitenkin oli iho ärtynyt liikaa, kuivunut hilseileväksi ja haljennut. Muutamanan yönä pidin siinä betadine haudetta ja sillä laski turvotus jo ensimmäisen yön jälkeen. Vähän hoitoöljyllä (tervaöljy) nyt pehmittänyt ihoa mutta en ole sen kummemmin rassannut.
Reelläkin kävin ajelemassa vaikka alkuvuodesta ajattelin kyseisen aktiviteetin jäävän kun menetin hermoni. Tuskasen hankalaa valjastaa tuon mallista hevosta mille ei mitkään vermeet istu ja kaikki kinnaa jostain kohtaa. Luokkikin on vanha ja päässyt vähän "suoristumaan" joka myös hankaloittaa valjastamista reen eteen. Aika työläs ja aikaa vievää toimintaa kun rekikin pitää tietysti aina kaivaa katon alta ja myös palauttaa sinne. Valjaat painaa paljon enemmän kuin satula ja hankalammat pukeakin. En malta odottaa että pääsen keväällä käyttämään valjakkovaljaita. Vaikka en nyt niin muuten kevättä vielä odotakaan.
Ratsastinpa ihan itse Timolla koulua pitkästä aikaa. Se oli oikein hyvän tuntuinen. Notkea ja sopivasti tuntumalla. Välillä on ollut tosi herkkä edestä, tuntuu kuin menisi käsijarru päällä. Heti kun ottaa yhtään ohjasta niin haluaisi siirtyä käyntiin. Tehtiin väistöjä ja avoa ravissa. Niin hyvältä tuntui että oli pakko kokeilla laukannostoa joita ei olla kentällä tehty yli kahteen vuoteen. Timohan saapui meille melkein kolme vuotta sitten. Laukannostot on olleet aina vaikeita ja edellisessä paikassa sanoivatkin ettei niitä juurikaan ole vielä opetettu. Muutaman kerran niitä kentällä serkkumme luona kokeilin mutta eihän siitä mitään tullut, vaatii niin paljon tilaa. Raviradalla käydessämme ollaan kyllä keskusviheriöllä laukannostoja tehty. Ne on mennyt ihan ok jos keskittyminen on ollut kohdallaan. Nyt oli sitten pakko kokeilla kuinka käy ja kappas sepäs nosti laukan oikein hyvin ja laukattiin sitten pari pääty-ympärää. Kokeilin uudestaan ja taas nousi, jes! Molemmat nostot tuli vasempaan kierrokseen koska se on selkeästi helpompi suunta. Oikealle en siis edes kokeillut ettei mene hyvä fiilis. Ilmeiseti siellä lihaksistossa on jotain saatu aikaan ja oikeaan suuntaan kun homma nyt näytti onnistuvan pienellä kentällä. Kyllä huomaa eron "normihevoseen" jolla laukka on luonnollista kuin kyntökoneeseen joka vaatii sitä tilaa ja vähän vauhtiakin että pystyy ylläpitämään laukan. Saman huomasin eilen kun kävin elukoiden kanssa kävelyllä. Veikko oli narussa mutta Timo tuli mukana irrallaan. Muutaman kerran jäi jumittamaan johonkin risteykseen ja meidän jatkaessa matkaa Timo sitten otti kiinni ennen kuin ehdittiin seuraavan mutkan taakse. Niin ravillahan se pääasiassa sieltä kopsutteli tulemaan ja samaa tekee kesäisin myös laitumella, vaikka Veikko tulisi laukalla portille. Laukka ei vaan ole sille helppoa taikka mieleisin liikkumismuoto.
Saila
torstai 7. helmikuuta 2013
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Kivat treenikelit
Nyt on ollut melko mainiot treenikelit viime viikon pe-la kovia pakkasia lukuun ottamatta. Hankea on pelloilla aikas sopivasti ja on vielä sen verran pehmeääkin että pystyy hyvin menemään. Maanantaina pojilla alkoi uusi "harrastus", tuntiponin virka:D Pari kylän emäntää olivat kiinnostuneita ratsastustunneista ja sovittiin että käyvät tunneille epäsäännöllisen säännöllisesti. Kelien ja menojen mukaan. Veikkohan on vanha tekijä kyseisessä hommassa mutta Timo ei ole koskaan moiseen hommaan joutunut ja olikin vähän järkyttynyt tilanteesta. Homma sujui oikein hyvin mutta Timo vain ei ymmärtänyt joka kohdassa kuunnelle ratsastajaa vaan töllötti miun tekemisiä. Olen tehny sen kanssa melko paljon maastakäsin juttuja ja eihän sillä kukaan muu oikein ole ratsastanut niin seuraa kovin tarkkaan vain mitä minä teen eikä keskity olennaiseen. Saa Timokin opetella vieraitten ihmisten kanssa touhuamista, kun aina vaan nysvätään keskenään. Tuntilaiset oli ensi kertaa hevosen selässä 1-2vuoteen joten voi olla paikat kipeinä, mutta siitähän se taas lähtee.
Itse olen lähiaikoina lähinnä ajellut. Jotenkin toppavaatteissa on helpompi ajella kuin könytä hevon selkään ja yrittää siellä sitten vielä ratsastaa. Koirakin kulkee paremmin mukana jos heittää lenkin jossa täytyy mennä pätkä asvalttitien reunaa niin piskin saa siksi aikaa kyytiin. Timon kanssa on myös ahkerasti lanattu kenttää ja se onkin nyt hyvässä kynnossa.
Timo on nyt taas todennut elämän tylsäksi ja alkanut repiä Veikon loimea. Loimi jota on nyt sabotoinut on onneksi vanha ja ennestään uupui toinen mahavyö. Takajalka lenkkien lukot on nyt hajotettu useampaan otteeseen ja häntäläppä revitty lähes kokonaan irti. Onneksi Veikko antaa jonkun verran takatennaria ja poistuu paikalta. Mikäli Veikko vain seisoisi tilanteessa paikoillaan niin Timo luultavasti riisuisi sen kokonaan. Ärsyttävä otus!
Saila
Itse olen lähiaikoina lähinnä ajellut. Jotenkin toppavaatteissa on helpompi ajella kuin könytä hevon selkään ja yrittää siellä sitten vielä ratsastaa. Koirakin kulkee paremmin mukana jos heittää lenkin jossa täytyy mennä pätkä asvalttitien reunaa niin piskin saa siksi aikaa kyytiin. Timon kanssa on myös ahkerasti lanattu kenttää ja se onkin nyt hyvässä kynnossa.
Timo on nyt taas todennut elämän tylsäksi ja alkanut repiä Veikon loimea. Loimi jota on nyt sabotoinut on onneksi vanha ja ennestään uupui toinen mahavyö. Takajalka lenkkien lukot on nyt hajotettu useampaan otteeseen ja häntäläppä revitty lähes kokonaan irti. Onneksi Veikko antaa jonkun verran takatennaria ja poistuu paikalta. Mikäli Veikko vain seisoisi tilanteessa paikoillaan niin Timo luultavasti riisuisi sen kokonaan. Ärsyttävä otus!
Saila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)