Monta vuotta siinä ehti vierähtää, melkein kuusi kun viimeksi olen tippunut. pari vuotta jo odotellutkin:D Tällä viikolla otin sitten kosketusta tantereeseen.
Ratsastettiin tädin kanssa pellolla joka on tasaista pellon yläpäästä, hyväpohjainen. Toinen puoli pellosta on rinnettä jonka alreunassa on kulkuaukko pellolle. Rinteen yläpuolella tasaisella siis mentiin "koulua". Laukkasin isoa ympyrää ensin oikeaan kierrokseen ja vaihdoin suunnan. Vasemmalle ehdin laukata vain reilun ympyrän kun Timolta loppui taas huumori. Väsähti vähän hangessa ja meinasi pudottaa raville. En antanut pudottaa laukkaa niin herra sitten ottikin ritolat. Lähti kaartamaan oikealla, rinnettä alas ja vaihtoehtoina miulla oli yrittää ohjata sitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Jolloin vastaan olisi tullut pellon reuna ja kivikkoa tai kaartaa sitä rinnettä alas minne se halusikin. Hyvällä tuurilla kestää kaltevalla pinnalla pystyssä tai ei. No valitsin Timon haluaman suunnan ajatellen että saattaisin saada sen pysähtymään ennen kuin pelto loppuu kuin että väkisin ohjaan sen kivikkkoon kun pelto luultavasti siinä suunnassa olisi loppunut ennen aikojaan. Lopputuloksena rinteeseen kaatunut yhdistelmä. Mutta paljon tuuria matkassa sillä mitään ei ilmeisesti saatu hajalle. Lunta sen verran että pelasti varmaan paljon. Hevonen käveli neljällä jalalla, itse kahdella ja satulasta en löytänyt naarmuakaan. Sen verran kovalla vauhdilla mentiin että Timo valui jokusen metrin rinnettä alas siitä kohdasta mihin mie olin jäänyt. Muuta en ehtinyt ajatella kuin että jos jää jalka alle niin se ei ehjänä säily! Ähelsin itseni takaisin selkään ja käytiin vielä laukkaamassa muutama ympyrä samassa paikassa mistä lähti nostelemaan ja kyllä se sitten malttoi hyppysissä pysyä.
Monenlaisia hevosia on tullut nähtyä ja käsiteltyä mutta kyllä Timo on yksi erikoisimmista tapauksista. Se on yhtä kovapäinen kuin miekin ja kun kumpikaan ei anna periksi niin tulee näitä tilanteita. Sen verran herkästi menee tuo herne nenään kun komentaa tekemään jonkun asian loppuun että mielummin poistuu paikalta kuin tottelee käskyjä. Kun mie taas vaadin että joku asia tehdään loppuun asti niin se tehdään, ei auta jos siinä kohtaa ei nyt vaan "huvita". Samalla tavalla kuin toisilla koirilla niin ei Timollakaan ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Se vaan osoittaa sen aika rajusti ja siksi keskustellaankin toisinaan kentällä että mites tämä nyt tehdäänkään. Silloin taas kun on hyvä päivä ja siltä ei vaadi mielettömiä niin sehän toimii kuin miun ajatus, kentän lanaus esimerkiksi sujuu kuin itsestään. Juoksutustahan se ei ole koskaan ymmärtänyt ja lähes aina yrittääkin poistua paikalta. Huumori ei riitä mihinkään ympyrän tyhjänpäiväiseen kiertämiseen. Varmaan tullut siihen tulokseen että se kun ei johda mihinkään ja mitään iloa siitä ei ole niin mielummin yrittää lintsata. Se kun ei mitään anna ilmaiseksi, ratsastaessa se saa kyllä ratsastajalle yhtä lailla hien pintaan kuin itselleen. Helpolla ei päästä, tämä se on vastakohta automaatille:D
Saila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti