Lehmänkirjava

Niin kauan kuin valkoinen pysyy valkoisena on se ilo silmälle. Niin kauan kuin valkoinen näyttää lehmänkirjavalle on se harmaita hiuksia minulle! Timolla on ollut taas maha vähän löysänä ja tietysti häntä ja takajalat myös ottavat osumaa. Eilen pesin shampoolla rungon puolesta välistä taaksepäin kaiken. Kupeet ja reidetkin oli täynnä ruskeita läiskiä jotka paistoi silmään ja pahasti! Tänä aamuna ahdistus iski uudestaan. Illalla loimen alta kaivamani puhdas hevonen oli aamulla taas kirjava. Oli taas kylkeäkin yön aikana vaihdettu että läiskiä varmasti sai sopivasti molemmille puolille. On se kumma kun ei osaa edes 12neliöisessä karsinassa olla makaamatta miinojen päällä..? ARGH!!

Eilinen päivä ei muutenkaan ollut paras mahdollinen. Kävin ajamassa Timolla ja Veikko oli perähevosena. Lähtiessä jo näin ilmeestä että tästä ei taida tulla mitään. Kyllä se osaa näyttää milloin ketuttaa ja kaikki temput yritetään. Koko matkan sekoili aisojen välissä. Kipristeli ja teki sivuloikkia vähän väliä, mukamas jotain säikähtävinään. Yritti kääntyä kotiinkin ja kun otin vähän enemmän ohjasta niin meni herneet nenään kun ei kotio mentykään risteyksestä. Steppaili ja kerran lähti laukkaamaankin kun Lilja yllätti puskasta. Lilja kun joka lenkillä hyppää sen 10 kertaa jostain pusikosta, ettei ole mitään uutta. Normi hevonen lintsaa jos ei huvita mutta Timon tyylillä vedetään koko homma läskiksi kun ei muutakaan kettuilu konstia keksitä! Voi hohhoijaa...

Saila

virta ON - virta OFF

Viime viikko meni mukavasti kun tiet on olleet sulat ja päässyt hyvin menemään. Alkuviikosta liikuttelin itsekseni molempia ja sainkin aika kyydit. Tiistaina otin vetoja isoon ylämäkeen, en samaan johon normaalisti. Kyseisessä mäessä on erona että menosuunta on kotia kohti. Timolla kolmatta vetoa ottaessa mentiinkin sitten aika haipakkaa. Yritti ensin yhden kerran viskata miuta alas selästä, mäen puolessa välissä uusi rodeosarja ja kun en vieläkään lentänyt niin mäen päällä katosi jarrut. Muutaman sata metriä kiikutti kimblewikit suussa minua sen enempää noteeraamatta. Mutta kyllä sen sitten pienien ärräpäiden ja kikkaskonstien kanssa sain pysäytettyä. Sitten vaihdettiinkin muutamaksi vedoksi vanhaan tuttuun mäkeen jossa toinen menosuunta. Vielä yritti seuraavaan kahteen vetoon kipristellä ja persusta nostaa mutta jätti heittämättä kun vähän ärähti. Lopuksi otettiin vielä yksi veto mäkeen jossa lähti kiikuttamaan niin eipä enää meinannut virta riittää edes koko mäen päälle:D siitäpähän sai! Kävelytin lopuksi yli 30min ettei jää hapoille. Perjantaina ajoin Veikkoa ja Timo oli perähevosena ja taas piti riehua yli puolen matkaa ennen kuin rauhottui. Ihmettelen vain mistä moiseen riitti virta kun torstaina oltiin kuitenkin Jaanan kanssa maastoiltu ihan normilenkki. Kuten arvaa niin lauantaina ja sunnuntaina virtaahan ei ollut pätkääkään. Saatika eilen kun kävin narusta hölkkäilemässä niin sain raahata pronttoa koko matkan, tuli hiki!

Nyt sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kiillotin varusteita. Timon tamppivaljaat ja neljät suitset urakoin kiiltäviksi. Kyllä niistä valjaista ruskeaa vettä aika lailla tulikin. Kun olisi tuota aivokapasiteettiä niin rakentelisi jonkun härvelin johon vaan viskaisi likaiset kamat ja nostelisi sitten puhtaina pois. Valjaiden pesukone! Taitaa jäädä toiveajatteluksi moinen masiina:D Siinä olisi kyllä iso markkinarako, varmasti ainakin kaikille isoille ravitalleille pesukone hommattaisiin jos sellaisia vain olisi. Helpottaisi ja nopeuttaisi monen työkseen hevosia hoitavan työpäivää. Siinä jollukulle nerolle idean poikasta!

Vielä olisi rahkeiden vaihto uudempiin länkiin niin sitten odottelemaan rekikelejä. Pääsisi pöllyttämään lunta ja koiran lenkityskin olisi paljon kivempaa kun ei aina olisi kurakeli. Mutta ei hyvältä näytä, pihalla kun sataa vettä parasta aikaa...

Saila

Kuvat kertoo enemmän kuin miljoona sanaa...

Pyhitettiin Kaisan kanssa kaunis lokakuinen maanantai aamu ensilumineen valokuvaukseen. Saatiin käsiimme Sinin kamera ja Kaisa innostui ihan tosissaan kun sai hommaan vähän uusia ulottuvuuksia ja aurinko oli mitä parhaimmalla korkeudella sopivan utuisena. Kaunis ilma, hyvä kamera ja asioista jotain tietävä kuvaaja. Muutamaan otteeseen meinasi kuvaaja repiä pelihousunsa kun koirakaksikko pyyhälsi leikin lomassa suoraan tulilinjalle. Kyllähän niitä sitten tuli räpsittyäkin reilu 300 ja koirista vielä vähän päälle. Tässä nyt muutamia otoksia jotka omasta mielestäni onnistuneita. Monen kuvaajan mieleen tietysti voi olla jotain muuta mutta nämä eniten miun mieleen. Hevonen kun vain olisi vielä ollut puhdas niin avot! Se kun tuli pestyä tämän operaation jälkeen ja jopa pysynytkin hyvin valkoisena.

Saila

Pesua ja puunausta

Otettiin eilen pieneksi urakaksi hevosten pesu. Se kun nyt ei ole mikään ihan simppeli juttu ilman pesukarsinaa. Letkulla tulee kyllä lämmintä vettä, mutta pesu on kuiteskin suoritettava ulkona. Käytiin ensin maastoilemassa heposet hikeen ja sitten lotraamaan. Vaikka Timo tapansa mukaan näytti likaisemmalta niin kyllä se oli Veikko josta valui hirmuinen kuravesi. Kyllä tuli puhdasta ja jopa kiiltävää. Kuorrutin sitten Timon vielä karvankiillokkeella niin ei sitten lika taas niin tarttuisi. Jos oikein reippaaksi rupeaisi niin ottaisi urakaksi myös valjaiden pesun. Voisi vaikka tänä iltana yrittää tarttua tuumasta toimeen. Alkaa taas olemaan kaikki vehkeet niin tahmeita että ärsyttää pyöritellä niitä näpeissä.

Viime viikolla hevoset liikkui vähän kevyemmin ja sen huomasi. Timolle kertyi taas aivan liikaa possuiluvirtaa. Alkuviikosta oli kova yritys saada miut alas kyydistä kun ratsastettiin Jaanan kanssa pellolla jo hämärän yllättäessä. Ei se nyt kuitenkaan aikeissaan onnistunut vaikka yritys olikin hyvä. Kotia päin mentiin kuitenkin oikeinkin nätisti vaikka matkalla piti hillua.

Nyt alkaisi talvikin olla jo tevetullutta. Pieni pakkanen ja sopivasti lunta että pääsisi menemään kunnolla. Talvella tiet on niin paljon parempia kun on kunnon polanne. Ei häiritse kovat tai pehmeät kohdat, kivet tai kannot. Meno paljon mukavampaa kun vaan on nastat alla. Jossain vaiheessa pääsisi sitten kaivamaan taas reen esille, jihuu!

Saila

Kärryttelyä

Tässä muutama otos hauskasta kärryttelylenkistä Kaisan kanssa reilun viikon takaa. Ei ollut vielä lumesta tietoakaan... Käytiin vähän kiviä siirtelemässä, niiden lastausta siis ensimmäisessä kuvassa. Videossa Kaisa testasi vähän tasapainoaan hyvin tuloksin, kesti matkassa putoamatta ja vallan helpostikin. Veikkoa näköjään ei jaksanut meidän pienet päähänpistot ahistaa, että kai se on perähevosenakin sama onko sielä matkustajaa vai ei. Pappa ei turhista stressaa.

Saila

Voimaa

No nyt ne sitten saapui, valjakkovaljaat nääs! Päävehkeet on auttamatta liian pienet, sila ja rintaremmi oli oikeinkin sopivat, mäkivyöt vähän naftit mutta lisäreikien kanssa voisi olla ok. MUTTA vetoliinat oli aivan liian lyhyet. Sanoisinko että mittasuhteet koko kompletissa ei täsmänneet. Nyt siis joudun tuunaamaan vetoliinoja ja mäkivöitä että saadaan ajokuntoon. Sila tosiaan oli perfekt! Mahtuu säkä eikä ahista. Niiden kanssa ajo jää siis kevääseen kun en varmasti ehdi tehdä vetoliinoihin jatkoja ennen lumia. Timo on nyt sitten viimeisen viikon aikana joutunut kolme kertaa oikeisiin vetohommiin. Vanhojen valjeiden kera tietysti, eihän noilla valjakkovaljailla olisi tarkoitus mitään painoja vetääkään. Kivien kanssa on taas ajeltu ja parina päivänä ystäväiseni Kaisakin oli painona koirineen päivineen. Nyt kuitenkin riittää tämän syksyn painoilla ajot. Kärryt vietiin katon alle vinttiin talviteloille ja valjaat sisälle odottamaan puunausta. Sitten niistä saa taas riisua ylimääräiset pois ja vaihtaa rahkeet uusiin kirppislöytö-länkiin ja odottelemaan rekikelejä:) Eilen ajellessa kiinnitettiin huomiota Timon työskentelyyn. Ei muutes paikat hylly yhtään kun ylämäkeenkin vetää ja tekee tosissaan hommia. Kyllä on kesän aikana timmiytynyt mukavasti, eikä vaan läskistynyt niin kun normi harrastehepat laitumella:D

Saila

Melkein pakkasta

Alkaa pakkanenkin hiippailla öisin pihalla. Tänä aamuna tarhan vesiastiassa oli hienon-hieno riitekerros. Sieltä se talvi tekee tuloaan.

Teinpä löydön kirpputorilta. Joskus ostanut länget kirppikseltä jotka itse asiassa olleet Timon käytössä viimeiset 1½v. Sen jälkeen käynyt silloin tällöin katsastamassa josko löytyisi lisää. No nytpä löytyikin. Pitkään mietin ostanko vai en kun silmäpelillä on kovin vaikea arvioida kuinka isot on. Ostinpa sitten kuitenkin ja kyllä kannatti. Mallailin kotona vanhoihin ja uudet olikin 3-4cm pidemmät. JES! Timoselle en niitä vielä kokeillut mutta kyllähän muutama sentti antaa aina vähän lisää tilaa. Edelliset kun oli pienehköt. Kyllähän iskäkin koko ajan etsii sopivia puita joista pääsisi tekemään. Mutta eipä tuon kokoluokan luonnonkäyrää puuta ihan tuosta vaan löydykään. Näillä on siis mentävä mitä on. Toisaalta, eihän myö ihan hirveästi ajella, joskus pari kertaa viikossa mutta toisinaan on pari viikkoa taukoakin. Että ei tuo nyt ole näyttänyt koskaan kipeytyvän vaikka ei ihan herran oman malliset olekaan...

Vettähän on satanut tänä syksynä taas ihan kiitettävästi ja pimeääkin on ollut. Töiden jälkeen ei enää maastoon pääse mutta olen sitten maastoillut aamupäivisin ja viikonloppuna. Kumpainenkin polle on myös toiminut miun lenkkikaverina. Kentällä en kovien sateiden aikaan ole kehdannut mennä kun on aika kyntämistä. Tuplahomma lanata se taas siliäksi sen jälkeen. Että kyllähän tässä taitaa jo vähän telvea odottaa kun on näin surkea syksy! Eilen oli pitkästä aikaa "kuivaa" joten painelin oikopäätä pellolle kerimään laidunlankoja talviteloille. Niitän on vaan niin paljon kivempi keräillä kuivina ja melkein on ruvennut jo ketuttamaan joka päiväinen vesisade kun ei saa syksyn pihahommia tehtyä.

Nyt kun hevoset on olleet tarhassa niin olen päässyt seuraamaan kuinka uusi heinähäkki systeemi toimii.
Sehän myöskin TOIMII. Katoksen seinässä on siis verkkoa ja itse heinälaari on katoksen ulkopuolella. Heinät saapi kipata kaukaloon menemättä tarhaan. Ei tarvitse aina tennareita kurata kun käy heiniä antamassa. Sitten pojat kökkii katoksessa ja repii heinää verkon läpi naamariin. Melko tiukassa heinät onkin ja hyvä niin koska aikaa menee syömiseen aina kauemmin. Toimii siis täydellisesti. Saa täyttää ulkopuolelta, hevoset seisoo katoksessa kastumatta, heiniä ei varise maahan (hävikki aika olematon) ja syömiseen menee kauemmin aikaa niin on tekemistä. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla katos tarhan portin vieressä eikä tarhan perällä. Ei voisi kätevämpää olla! Kyllä isä osaa:)

Saila