Mystistä ontumista

Huomenna olisi reissu Kouvolan klinikalle ohjelmistossa. Timo alkoi ontua sunnuntaina kesken lenkin kävellessämme hangessa. Oltiin sitä ennen ravattu ja laukattu hyvä pohjaisella tiellä ja kävelty reilun kilometrin verran kun huomasin että kaikki ei ole ok. Käveli epäpuhtaasti ja kun pääsimme takaisin auratulle tielle niin otin ravin nähdäkseni kuinka pahasti arkoo ja kyllähän se aika tavalla loikki, ontui siis ihan selkeästi. Lenkiltä tullessa myös leputti oikeaa etujalkaa katoksessa. Kopeloin koko jalan ja mitään hälyttävää en löytänyt. Jalka ei turvota mistään ja on ihan kylmä.

Maanantaina aamulla juoksutin pätkän pihalla ja oli edelleen ep. Soitin Kouvolaan ja mennään nyt sinne katsomaan mikä siinä voisi olla. Vähän epäilivät kavioluun murtumaa kun ontuminen alkoi kesken lenkin. Paisekin on mahdollinen mutta tuskin alkaa noin äkkinäisesti sillä meni alkulenkistä parempaa ravia kuin aikoihin ja meninpä sitä oikein ääneen kehumaankin että katsos kuinka kulkee kivasti. No ei kulkenu kauaa, juu:(

Eilen ihmeteltiin siinä pihalla jalkaa ja vähän tiellä pyrähdeltiin, näytti ihan hyvältä mutta myöhemmin illalla menin kentälle vielä kokeilemaan sen selästä ihmetellen että mites se nyt yhtäkkiä hävisi koko ontuminen. Eihän se ollutkaan, ontui ihan selkeästi ravissa ja käyntikin oli ep. Ehkäpä se päivällä oli ok kun oli ollut periaatteessa 2vrk levossa. Tiedä nyt noista sitten kun ei tässä mikään lääkäri itse ole. Jalka siis edelleen kylmä ja ylempääkin kopeloin löytämättä mitään erikoista.

Huomenna siis matkaan ja miun tuurilla mitään selitystä ei taas löydy ja tuliaisina tyhjä lompakko.

Saila

Kups keikkaa ja nuri!

Monta vuotta siinä ehti vierähtää, melkein kuusi kun viimeksi olen tippunut. pari vuotta jo odotellutkin:D Tällä viikolla otin sitten kosketusta tantereeseen.

Ratsastettiin tädin kanssa pellolla joka on tasaista pellon yläpäästä, hyväpohjainen. Toinen puoli pellosta on rinnettä jonka alreunassa on kulkuaukko pellolle. Rinteen yläpuolella tasaisella siis mentiin "koulua". Laukkasin isoa ympyrää ensin oikeaan kierrokseen ja vaihdoin suunnan. Vasemmalle ehdin laukata vain reilun ympyrän kun Timolta loppui taas huumori. Väsähti vähän hangessa ja meinasi pudottaa raville. En antanut pudottaa laukkaa niin herra sitten ottikin ritolat. Lähti kaartamaan oikealla, rinnettä alas ja vaihtoehtoina miulla oli yrittää ohjata sitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Jolloin vastaan olisi tullut pellon reuna ja kivikkoa tai kaartaa sitä rinnettä alas minne se halusikin. Hyvällä tuurilla kestää kaltevalla pinnalla pystyssä tai ei. No valitsin Timon haluaman suunnan ajatellen että saattaisin saada sen pysähtymään ennen kuin pelto loppuu kuin että väkisin ohjaan sen kivikkkoon kun pelto luultavasti siinä suunnassa olisi loppunut ennen aikojaan. Lopputuloksena rinteeseen kaatunut yhdistelmä. Mutta paljon tuuria matkassa sillä mitään ei ilmeisesti saatu hajalle. Lunta sen verran että pelasti varmaan paljon. Hevonen käveli neljällä jalalla, itse kahdella ja satulasta en löytänyt naarmuakaan. Sen verran kovalla vauhdilla mentiin että Timo valui jokusen metrin rinnettä alas siitä kohdasta mihin mie olin jäänyt. Muuta en ehtinyt ajatella kuin että jos jää jalka alle niin se ei ehjänä säily! Ähelsin itseni takaisin selkään ja käytiin vielä laukkaamassa muutama ympyrä samassa paikassa mistä lähti nostelemaan ja kyllä se sitten malttoi hyppysissä pysyä.

Monenlaisia hevosia on tullut nähtyä ja käsiteltyä mutta kyllä Timo on yksi erikoisimmista tapauksista. Se on yhtä kovapäinen kuin miekin ja kun kumpikaan ei anna periksi niin tulee näitä tilanteita. Sen verran herkästi menee tuo herne nenään kun komentaa tekemään jonkun asian loppuun että mielummin poistuu paikalta kuin tottelee käskyjä. Kun mie taas vaadin että joku asia tehdään loppuun asti niin se tehdään, ei auta jos siinä kohtaa ei nyt vaan "huvita". Samalla tavalla kuin toisilla koirilla niin ei Timollakaan ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Se vaan osoittaa sen aika rajusti ja siksi keskustellaankin toisinaan kentällä että mites tämä nyt tehdäänkään. Silloin taas kun on hyvä päivä ja siltä ei vaadi mielettömiä niin sehän toimii kuin miun ajatus, kentän lanaus esimerkiksi sujuu kuin itsestään. Juoksutustahan se ei ole koskaan ymmärtänyt ja lähes aina yrittääkin poistua paikalta. Huumori ei riitä mihinkään ympyrän tyhjänpäiväiseen kiertämiseen. Varmaan tullut siihen tulokseen että se kun ei johda mihinkään ja mitään iloa siitä ei ole niin mielummin yrittää lintsata. Se kun ei mitään anna ilmaiseksi, ratsastaessa se saa kyllä ratsastajalle yhtä lailla hien pintaan kuin itselleen. Helpolla ei päästä, tämä se on vastakohta automaatille:D

Saila

Polanteista haaveillen!

Pakkaset loppui ja kivoja liikutuskelejä oli viikon verran. Nyt tuntuu että mennään taas sohjossa tai jäätiköllä. Ei kyllä mitään tolkkua tällaisessa talvessa kun lämpötila heittelee laidasta laitaan. Alan vakavissani miettimään harrastuksen vaihtoa johonkin mikä ei ole näin keli riippuvainen. Asiahan olisi toinen jos olisi maneesi tai traktori ja omat ajopaikat, mutta kun ei ole kumpaakaan niin ollaan täysin kelien armoilla ja kesällä verottaa kovat ja kiviset pohjat. Niin mikä tässä hommassa piti olla sitä kivaa? Tuntuu että en tee muuta kuin valita huonoja säitä ja niistä johtuvaa puutteellista hevosten liikutusta. Ärsyttää vain kun on ne hevoset siinä pihassa sitä varten että pääsisi ratsastamaan ja liikuttamaan näin myös itseään mutta lopputuloksena saa vain siivota karsinoita ja kävelyttää hevosia. Tuo tallihommien teko kun ei ole fyysisesti miulle mikään rasite niin siksi pitäisi päästä muutaman kerran viikossa ratsastamaan oikeasti, eikä matkustamaan matovauhtia maastoon!

No jos nyt jotain positiivista pitää tässä taas kaivaa jostain niin eipähän hevoset hajoa kun aina vaan kävellään!!!

Saila

Paukkupakkasia

Vuosi on alkanut kyllä niin kylmästi että kovin kummoisia ei ole päässyt tekemään. Onneksi lunta sateli aika kivasti reilu viikko sitten ja nyt odotellaan vielä vähän lisää, on sen verran pöpperöä tavaraa että ei pehmitä riittävästi. Mutta kyllä se siitä alkaa tamppaantua niin päästään kasvattamaan heposten kuntoa mikä on nyt aika surkea. Loppuvuosi meni kuitenkin melko lailla kävelylenkkejä tehdessä ihan niin kuin alkuvuosikin.

Sen verran mitä Timo nyt on kentällä irrotellut niin liike näyttää hyvältä ja lapajumilta ollaan nyt taas toistaiseksi säästytty. Ei kompuroi ja liikkuu suorassa, eteenpäin pyrkien. Viikon verran ollut jo himo päästä vähän höyläämään sitä kentällä mutta suoraan sanoen en ole tarennut, näistä mokomista nakkisormista kun häviää verenkierto. Oli sitten mitkä vaan hanskat käsissä ja missään lammasrukkasissa sitä ei kyllä pysty ratsastamaan:D Ollaan tyydytty siis maastossa kävelyyn ja kentän lanaukseen. Sini kävi loppuvuodesta useamman kerran maastoilemassa sen kanssa kun käytiin koko köörin voimin lenkillä.

Itse joudun nyt eniten keskittymään tamma projektiin kun se kuitenkin lähtee kesäksi pois niin pitää saada se johonkin malliin. Kyllähän se on asioita oppinut ja rentoutunut todella paljon mutta vielä on pitkä tie ratsuksi:D Maastossa jänskättää vähän liikaa ja keskittyminen tuntuu herpaantuvan aivan liian helposti oltiin sitten kentällä tai maastossa.

Viikko sitten kävi ell raspaamassa kaikkien hampaat ja kyllähän näillä meille syksyllä tulleilla kavereilla olikin sitten höylättävää aika lailla. Mutta rauhotusten kera saatiin hampaat kuntoon. Timo meni ilman rauhoitustakin vaikka työnnettiin sähköraspi kurkkuun. Kyllä se vaan tietyissä asioissa on niin pirun helppo hevonen mutta monessa muussa asiassa ei:D Viikon olen seurannut kuinka maataan aidalla ja mietitään että meniskö, vai ei..?! Toivottavasti ymmärtäisi että se on niin turhaa kun ei siellä aidan toisellakaan puolella ole nyt mitään syötävää. En tiedä onko sähkön kulkemattomuus langoista vai paimenesta kiinni, mutta ei siellä kyllä virta kule kun seisoo lanka kiinni kaulassa vähän ja väliä:/ Hevosissa kyllä on virtaa, tarhassa riehutaan ja kävellään kahdella jalalla mutta minkäs teet kun tänäkin aamuna pakkasta oli yli -30 astetta! tarhausaikaakin on tietysti jouduttu lyhentämään, eihän tuolla mikään elukka viihdy 15h putkeen jos ei ole heinäpaalia turvan edessä! Siihen min en rupee, turpoovat tynnyreiksi ja miun lompsasta loppuu valuutta. Nyt jo tuntuu että pirusti menee heinää kun joutuu antamaan enemmän että eivät keksi karata!

Saila

Viikot vierii ja vuosi loppuu!

Nyt on kyllä saanut viikot kyytiä ja joulukuukin vain hävisi. Hevostelu on lähiaikoina ollut niin normaalia kuin voi. Rauhallista maastoilua ja vähän vielä lisää:D Ei mitään uutta siis rintamalla. Mutta katsotaan mitä uusia asioita tuo seuraava vuosi tullessaan...

Yritetään ainakin saada kuvia tallin tämän hetkisistä asukeista, ne kun on vaihtunut viime talvesta:D

Iloista Uutta Vuotta kaikille ja onnea vuodelle 2016:)

Saila

Kuvia Timon ja Vävyn ensikohtaamisesta

Rauha maassa!

Nyt olisi reilu viikko ruunilla yhdessä tarhailua ja koko ajan homma paranee. Timo alkoi lopulta sulattaa Vävyä ja homma alkaa toimia. Illalla hevoset saa jopa talutettua samaan aikaan sisälle kun Timo kävelee ovelta itse omaan karsinaan. Ulos vienti täytyy vielä suorittaa yksitellen ettei oven suussa tule tungosta:D Kumpaakin olen liikuttanut ja portista saa hyvin yhden hevosen kerrallaan joten kyllä tämä nyt alkaa tästä sujua.

Talliin saapui viime viikonloppuna myös toinen uusi hevonen. Kyseessä 7 vuotias lämminverinen tamma. Typy on pyöräyttänyt kesällä komian varsan ja nyt alkaisi uusi ura harrasteratsuna. Hilma on ollut kimppahevonen mutta ravirata on sen osalta nyt nähty ja tarkoituksena tehdä siitä kaveri kimpan yhdelle osakkaalle. Saa Viivi tyttö oman hevosen minkä kanssa puuhastella. Hilma on kiltti ja hyvä käsitellä ja näyttipä toimivan liinassakin moitteettomasti. Helppo aloittaa sen kanssa työskentely kun ei kaahaa liinan päässä leian lailla! Huomenna meinasin kavuta selkään ja katsotaan kuinka ymmärretään toisiamme:D

Saila