Kevät on saapunut ja Timo sai viime viikolla alleen kesäkengät. Parissa erässä jouduin taas kengityksen suorittamaan kun tuo selkä poloiseni tuppaa kärsimään kyseisistä toimista. Tällä kertaa kengitin takapään reilu 30cm korkean pöllin päällä. Tämä systeemi toimi mainiosti ja piti jalkaa paikallaan todella hyvin. Joskus aiemmin olen käyttänyt yhtä toista "penkkiä" mutta se on hieman liian korkea, jolloin yrittää nyhtää jalkaa pois.
Kentällä ollaan päästy nyt menemään pari viikkoa ja on kyllä pitkästä aikaa kiva vähän koulukiemuroita pyöräytellä kun talvella taisi tulla lähemmäs parin kuukauden tauko. Timo vaatii mataline etusten liikkeineen todella tasaisen pohjan niin silloin ei möykkyisellä lumi/jääpohjalla juuri kummosia tehdä. Maastossa ollaan lisäksi käyty ihan normaalisti, tosin nyt pääsee jo vähän menemäänkin kun tiet alkaa olla ihan ok. Paikoin vielä on routakuoppia mutta pitää vaan muistaa missä niitä on. Pari vähän vauhdikkaampaakin lenkkiä ollaan päästy menemään, sen verran rapiasti mentiin viime viikonloppuna että laukkapätkän jälkeen tädin naama olikin vaihtanut väriä punertavasta täysin valkoiseksi. taisi olla turhan kylmää kyytiä. Kevättä rinnassa vanhallakin ruunalla:D
Tallin tammalle etsin satulan ja nyt on paljon miellyttävämpi mennä kuin on oma sopiva penkki, Satunnaisesti sillä on käytetty Vävyn satulaa ja pääosin menty terapiavyöllä. Nyt ei tarvitse enää, kivvoo!
Huomisen ohjelmassa olisi tarkoitus aloittaa tarhojen siivous. Hilma on kivasti tehnyt kaikki yhteen vuoren kokoiseen kasaan mutta ruunat onkin sitten levitelleet kaikki pitkin tarhaa. Elämäni mieluisimpia asioita onkin hyöty/pakkoliikunta ja nyt toiveissa huomiselle siis poutakeliä ja olematonta tuulta!
Saila
Rocktimo ja Rödull frá Tuomela
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Kelirikko tekee uhkaavasti tuloaan!
Mitä uutta ei siis tiedossa, jälleen kerran on menty vuoristorataa tämän hevostelun kanssa. Pakko on vaan todeta että jos nämä talvet on jatkossa näin surkeita niin on tasan varmaa että meillä loppuu hevosten pito siihen paikkaan kun Timosta luovutaan. En haluaisi kyllä olla kenenkään kisaavan ihmisen saappaissa kun jo harrastehevosen säännöllinen liikuttaminen asiallisilla pohjilla on todella haastavaa. Tosin onhan toisilla todella hyvät paikat ja puitteet mennäkin, jolloin asia on eri. Näin normimaastoilla joiden pohjat kesäisin on liian kovat ja kiviset, keväällä routii ja suorista laukkabaanoista ei ole tietoakaan niin asettaa aikamoiset rajat liikutukselle. Harmittaa taas kuinka vähän aikaa pääsi lumipolanteilla menemään ja rekikin pysyi tänä talvena vintin peränurkassa:(
Timo vietti klinikan jälkeen tasan kolme viikkoa lomaa ja osittain nekin oli juuri niitä talven parhaita kelejä. Viikko klinikkareissun jälkeen alkoi rallittamaan tarhassa ja meno oli välillä jäykän näköistä mutta en huomannut ontumista. Kipulääkekuurinhan se sieltä sai mikä kesti reilun viikon. Nyt on käynyt kahdesti lenkillä ja meno on ollut puhdasta mutta on vino. Samalla tavalla on kyllä kulkenut vinossa aiemminkin kun ei ole kentällä käynyt aikoihin, eikä ole nytkään. Sinnekään kun ei ole mitään asiaa kun suojalumi on jäätynyt niin epätasaisesti. sitä kun ei missään vaiheessa talven aikana ole lingottu. Pitää yrittää pyörittää sitä vähän maasta ja tehdä maastossa vähän avoja niin mahdollisesti siitä taas suoristuu.
Nyt pitää taas alkaa varomaan pohjia, meillä on monin paikoin sellaisia petollisia paikkoja joista polanne menee puhki ihan hetkessä. Parista paikast on jo mennytkin. Seuraavana murheena siis routakuopat ja kävelyttäessä voi taas miettiä ihan itsekseen mikä järki tässä on:D
Saila
Timo vietti klinikan jälkeen tasan kolme viikkoa lomaa ja osittain nekin oli juuri niitä talven parhaita kelejä. Viikko klinikkareissun jälkeen alkoi rallittamaan tarhassa ja meno oli välillä jäykän näköistä mutta en huomannut ontumista. Kipulääkekuurinhan se sieltä sai mikä kesti reilun viikon. Nyt on käynyt kahdesti lenkillä ja meno on ollut puhdasta mutta on vino. Samalla tavalla on kyllä kulkenut vinossa aiemminkin kun ei ole kentällä käynyt aikoihin, eikä ole nytkään. Sinnekään kun ei ole mitään asiaa kun suojalumi on jäätynyt niin epätasaisesti. sitä kun ei missään vaiheessa talven aikana ole lingottu. Pitää yrittää pyörittää sitä vähän maasta ja tehdä maastossa vähän avoja niin mahdollisesti siitä taas suoristuu.
Nyt pitää taas alkaa varomaan pohjia, meillä on monin paikoin sellaisia petollisia paikkoja joista polanne menee puhki ihan hetkessä. Parista paikast on jo mennytkin. Seuraavana murheena siis routakuopat ja kävelyttäessä voi taas miettiä ihan itsekseen mikä järki tässä on:D
Saila
perjantai 26. helmikuuta 2016
Jälleen sairaslomalla
Käytiin taas ottamassa röntgen säteilyä ja mitään kummoista ei löytynyt. Ei siis selkeää selitystä ontumiselle. Oikean etusen kavioluun sisähaarassa on kohta joka ei ole symmetrinen ulkohaaran kanssa ja ell ei osannut sanoa siitä kuin että voi olla kyseisellä yksilöllä vaikka synnynnäinenkin mutta vaikea sanoa aiheuttaisiko se noin äkillistä ontumaa.
Paisettakaan ei siis kaviosta löytynyt mutta sanoi että on aika irtoseinämäinen. Se kyllä oli tiedossa ja on oikein rasite noilla raskailla roduilla. Ilman kenkiähän ei voi pitää juuri lainkaan. Tämäkin vaiva voi aiheuttaa selkeää ontumista ajoittain joka häviää taas jäljettömiin kuin itsestään. Mutta en minä nyt ihan sitäkään selitykseksi tälle niele, sillä onhan ne kaviot olleet tuollaiset aina. Kavion muoto ja kulma on kuulemma hyvä ja ei voi johtua sen hoitamattomuudesta, siistit on kaviot.
Viime keväänähän käytiin samaa jalkaa kuvaamassa Mikkelissä sen epämääräisen jatkuvan epäpuhtauden ja kompuroimisen takia. Nyt ontui todella selkeästi ja oli käynnissäkin ep, siis melko erilaista kuin aiempi vaiva joka selittyi jumittavalla lavalla. En vaan jaksa uskoa että kyse on nyt samasta ongelmasta kun kesken lenkin heittäytyi kolme jalkaiseksi ja kompurointia ei juurikaan ole ollut, etenkään verraten viime kevät-talveen. Tänään soitin Mikkeliin ja sieltä saa ne vanhemmat kuvat vertailtaviksi mikäli ne vielä heidän koneelta löytyy.
Hoitona nyt siis lomaa pari viikkoa ja kipulääkettä. Kahden viikon päästä aloitetaan kevyt liikutus ja jos on edelleenkin huono niin suositteli uutta kuvaamista. Nämä kavioluun murtumathan ei ole ihan helposti löydettävissä sillä ne ei aina näy heti tapaturman jälkeen, Voi mennä kuulemma kaksikin viikkoa ennen kuin kuvissa näkyy selvä murtuma ja siksi niitä usein joudutaan kuvaamaan useammin. Mutta eihän se nyt sitten tässä auta kuin katsoa pari viikkoa eteenpäin ja ihmetellä. Tai sitten joku fiksu voisi tulla kertomaan mikä siihen iski!
Saila
Paisettakaan ei siis kaviosta löytynyt mutta sanoi että on aika irtoseinämäinen. Se kyllä oli tiedossa ja on oikein rasite noilla raskailla roduilla. Ilman kenkiähän ei voi pitää juuri lainkaan. Tämäkin vaiva voi aiheuttaa selkeää ontumista ajoittain joka häviää taas jäljettömiin kuin itsestään. Mutta en minä nyt ihan sitäkään selitykseksi tälle niele, sillä onhan ne kaviot olleet tuollaiset aina. Kavion muoto ja kulma on kuulemma hyvä ja ei voi johtua sen hoitamattomuudesta, siistit on kaviot.
Viime keväänähän käytiin samaa jalkaa kuvaamassa Mikkelissä sen epämääräisen jatkuvan epäpuhtauden ja kompuroimisen takia. Nyt ontui todella selkeästi ja oli käynnissäkin ep, siis melko erilaista kuin aiempi vaiva joka selittyi jumittavalla lavalla. En vaan jaksa uskoa että kyse on nyt samasta ongelmasta kun kesken lenkin heittäytyi kolme jalkaiseksi ja kompurointia ei juurikaan ole ollut, etenkään verraten viime kevät-talveen. Tänään soitin Mikkeliin ja sieltä saa ne vanhemmat kuvat vertailtaviksi mikäli ne vielä heidän koneelta löytyy.
Hoitona nyt siis lomaa pari viikkoa ja kipulääkettä. Kahden viikon päästä aloitetaan kevyt liikutus ja jos on edelleenkin huono niin suositteli uutta kuvaamista. Nämä kavioluun murtumathan ei ole ihan helposti löydettävissä sillä ne ei aina näy heti tapaturman jälkeen, Voi mennä kuulemma kaksikin viikkoa ennen kuin kuvissa näkyy selvä murtuma ja siksi niitä usein joudutaan kuvaamaan useammin. Mutta eihän se nyt sitten tässä auta kuin katsoa pari viikkoa eteenpäin ja ihmetellä. Tai sitten joku fiksu voisi tulla kertomaan mikä siihen iski!
Saila
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Mystistä ontumista
Huomenna olisi reissu Kouvolan klinikalle ohjelmistossa. Timo alkoi ontua sunnuntaina kesken lenkin kävellessämme hangessa. Oltiin sitä ennen ravattu ja laukattu hyvä pohjaisella tiellä ja kävelty reilun kilometrin verran kun huomasin että kaikki ei ole ok. Käveli epäpuhtaasti ja kun pääsimme takaisin auratulle tielle niin otin ravin nähdäkseni kuinka pahasti arkoo ja kyllähän se aika tavalla loikki, ontui siis ihan selkeästi. Lenkiltä tullessa myös leputti oikeaa etujalkaa katoksessa. Kopeloin koko jalan ja mitään hälyttävää en löytänyt. Jalka ei turvota mistään ja on ihan kylmä.
Maanantaina aamulla juoksutin pätkän pihalla ja oli edelleen ep. Soitin Kouvolaan ja mennään nyt sinne katsomaan mikä siinä voisi olla. Vähän epäilivät kavioluun murtumaa kun ontuminen alkoi kesken lenkin. Paisekin on mahdollinen mutta tuskin alkaa noin äkkinäisesti sillä meni alkulenkistä parempaa ravia kuin aikoihin ja meninpä sitä oikein ääneen kehumaankin että katsos kuinka kulkee kivasti. No ei kulkenu kauaa, juu:(
Eilen ihmeteltiin siinä pihalla jalkaa ja vähän tiellä pyrähdeltiin, näytti ihan hyvältä mutta myöhemmin illalla menin kentälle vielä kokeilemaan sen selästä ihmetellen että mites se nyt yhtäkkiä hävisi koko ontuminen. Eihän se ollutkaan, ontui ihan selkeästi ravissa ja käyntikin oli ep. Ehkäpä se päivällä oli ok kun oli ollut periaatteessa 2vrk levossa. Tiedä nyt noista sitten kun ei tässä mikään lääkäri itse ole. Jalka siis edelleen kylmä ja ylempääkin kopeloin löytämättä mitään erikoista.
Huomenna siis matkaan ja miun tuurilla mitään selitystä ei taas löydy ja tuliaisina tyhjä lompakko.
Saila
Maanantaina aamulla juoksutin pätkän pihalla ja oli edelleen ep. Soitin Kouvolaan ja mennään nyt sinne katsomaan mikä siinä voisi olla. Vähän epäilivät kavioluun murtumaa kun ontuminen alkoi kesken lenkin. Paisekin on mahdollinen mutta tuskin alkaa noin äkkinäisesti sillä meni alkulenkistä parempaa ravia kuin aikoihin ja meninpä sitä oikein ääneen kehumaankin että katsos kuinka kulkee kivasti. No ei kulkenu kauaa, juu:(
Eilen ihmeteltiin siinä pihalla jalkaa ja vähän tiellä pyrähdeltiin, näytti ihan hyvältä mutta myöhemmin illalla menin kentälle vielä kokeilemaan sen selästä ihmetellen että mites se nyt yhtäkkiä hävisi koko ontuminen. Eihän se ollutkaan, ontui ihan selkeästi ravissa ja käyntikin oli ep. Ehkäpä se päivällä oli ok kun oli ollut periaatteessa 2vrk levossa. Tiedä nyt noista sitten kun ei tässä mikään lääkäri itse ole. Jalka siis edelleen kylmä ja ylempääkin kopeloin löytämättä mitään erikoista.
Huomenna siis matkaan ja miun tuurilla mitään selitystä ei taas löydy ja tuliaisina tyhjä lompakko.
Saila
lauantai 6. helmikuuta 2016
Kups keikkaa ja nuri!
Monta vuotta siinä ehti vierähtää, melkein kuusi kun viimeksi olen tippunut. pari vuotta jo odotellutkin:D Tällä viikolla otin sitten kosketusta tantereeseen.
Ratsastettiin tädin kanssa pellolla joka on tasaista pellon yläpäästä, hyväpohjainen. Toinen puoli pellosta on rinnettä jonka alreunassa on kulkuaukko pellolle. Rinteen yläpuolella tasaisella siis mentiin "koulua". Laukkasin isoa ympyrää ensin oikeaan kierrokseen ja vaihdoin suunnan. Vasemmalle ehdin laukata vain reilun ympyrän kun Timolta loppui taas huumori. Väsähti vähän hangessa ja meinasi pudottaa raville. En antanut pudottaa laukkaa niin herra sitten ottikin ritolat. Lähti kaartamaan oikealla, rinnettä alas ja vaihtoehtoina miulla oli yrittää ohjata sitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Jolloin vastaan olisi tullut pellon reuna ja kivikkoa tai kaartaa sitä rinnettä alas minne se halusikin. Hyvällä tuurilla kestää kaltevalla pinnalla pystyssä tai ei. No valitsin Timon haluaman suunnan ajatellen että saattaisin saada sen pysähtymään ennen kuin pelto loppuu kuin että väkisin ohjaan sen kivikkkoon kun pelto luultavasti siinä suunnassa olisi loppunut ennen aikojaan. Lopputuloksena rinteeseen kaatunut yhdistelmä. Mutta paljon tuuria matkassa sillä mitään ei ilmeisesti saatu hajalle. Lunta sen verran että pelasti varmaan paljon. Hevonen käveli neljällä jalalla, itse kahdella ja satulasta en löytänyt naarmuakaan. Sen verran kovalla vauhdilla mentiin että Timo valui jokusen metrin rinnettä alas siitä kohdasta mihin mie olin jäänyt. Muuta en ehtinyt ajatella kuin että jos jää jalka alle niin se ei ehjänä säily! Ähelsin itseni takaisin selkään ja käytiin vielä laukkaamassa muutama ympyrä samassa paikassa mistä lähti nostelemaan ja kyllä se sitten malttoi hyppysissä pysyä.
Monenlaisia hevosia on tullut nähtyä ja käsiteltyä mutta kyllä Timo on yksi erikoisimmista tapauksista. Se on yhtä kovapäinen kuin miekin ja kun kumpikaan ei anna periksi niin tulee näitä tilanteita. Sen verran herkästi menee tuo herne nenään kun komentaa tekemään jonkun asian loppuun että mielummin poistuu paikalta kuin tottelee käskyjä. Kun mie taas vaadin että joku asia tehdään loppuun asti niin se tehdään, ei auta jos siinä kohtaa ei nyt vaan "huvita". Samalla tavalla kuin toisilla koirilla niin ei Timollakaan ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Se vaan osoittaa sen aika rajusti ja siksi keskustellaankin toisinaan kentällä että mites tämä nyt tehdäänkään. Silloin taas kun on hyvä päivä ja siltä ei vaadi mielettömiä niin sehän toimii kuin miun ajatus, kentän lanaus esimerkiksi sujuu kuin itsestään. Juoksutustahan se ei ole koskaan ymmärtänyt ja lähes aina yrittääkin poistua paikalta. Huumori ei riitä mihinkään ympyrän tyhjänpäiväiseen kiertämiseen. Varmaan tullut siihen tulokseen että se kun ei johda mihinkään ja mitään iloa siitä ei ole niin mielummin yrittää lintsata. Se kun ei mitään anna ilmaiseksi, ratsastaessa se saa kyllä ratsastajalle yhtä lailla hien pintaan kuin itselleen. Helpolla ei päästä, tämä se on vastakohta automaatille:D
Saila
Ratsastettiin tädin kanssa pellolla joka on tasaista pellon yläpäästä, hyväpohjainen. Toinen puoli pellosta on rinnettä jonka alreunassa on kulkuaukko pellolle. Rinteen yläpuolella tasaisella siis mentiin "koulua". Laukkasin isoa ympyrää ensin oikeaan kierrokseen ja vaihdoin suunnan. Vasemmalle ehdin laukata vain reilun ympyrän kun Timolta loppui taas huumori. Väsähti vähän hangessa ja meinasi pudottaa raville. En antanut pudottaa laukkaa niin herra sitten ottikin ritolat. Lähti kaartamaan oikealla, rinnettä alas ja vaihtoehtoina miulla oli yrittää ohjata sitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Jolloin vastaan olisi tullut pellon reuna ja kivikkoa tai kaartaa sitä rinnettä alas minne se halusikin. Hyvällä tuurilla kestää kaltevalla pinnalla pystyssä tai ei. No valitsin Timon haluaman suunnan ajatellen että saattaisin saada sen pysähtymään ennen kuin pelto loppuu kuin että väkisin ohjaan sen kivikkkoon kun pelto luultavasti siinä suunnassa olisi loppunut ennen aikojaan. Lopputuloksena rinteeseen kaatunut yhdistelmä. Mutta paljon tuuria matkassa sillä mitään ei ilmeisesti saatu hajalle. Lunta sen verran että pelasti varmaan paljon. Hevonen käveli neljällä jalalla, itse kahdella ja satulasta en löytänyt naarmuakaan. Sen verran kovalla vauhdilla mentiin että Timo valui jokusen metrin rinnettä alas siitä kohdasta mihin mie olin jäänyt. Muuta en ehtinyt ajatella kuin että jos jää jalka alle niin se ei ehjänä säily! Ähelsin itseni takaisin selkään ja käytiin vielä laukkaamassa muutama ympyrä samassa paikassa mistä lähti nostelemaan ja kyllä se sitten malttoi hyppysissä pysyä.
Monenlaisia hevosia on tullut nähtyä ja käsiteltyä mutta kyllä Timo on yksi erikoisimmista tapauksista. Se on yhtä kovapäinen kuin miekin ja kun kumpikaan ei anna periksi niin tulee näitä tilanteita. Sen verran herkästi menee tuo herne nenään kun komentaa tekemään jonkun asian loppuun että mielummin poistuu paikalta kuin tottelee käskyjä. Kun mie taas vaadin että joku asia tehdään loppuun asti niin se tehdään, ei auta jos siinä kohtaa ei nyt vaan "huvita". Samalla tavalla kuin toisilla koirilla niin ei Timollakaan ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Se vaan osoittaa sen aika rajusti ja siksi keskustellaankin toisinaan kentällä että mites tämä nyt tehdäänkään. Silloin taas kun on hyvä päivä ja siltä ei vaadi mielettömiä niin sehän toimii kuin miun ajatus, kentän lanaus esimerkiksi sujuu kuin itsestään. Juoksutustahan se ei ole koskaan ymmärtänyt ja lähes aina yrittääkin poistua paikalta. Huumori ei riitä mihinkään ympyrän tyhjänpäiväiseen kiertämiseen. Varmaan tullut siihen tulokseen että se kun ei johda mihinkään ja mitään iloa siitä ei ole niin mielummin yrittää lintsata. Se kun ei mitään anna ilmaiseksi, ratsastaessa se saa kyllä ratsastajalle yhtä lailla hien pintaan kuin itselleen. Helpolla ei päästä, tämä se on vastakohta automaatille:D
Saila
lauantai 30. tammikuuta 2016
Polanteista haaveillen!
Pakkaset loppui ja kivoja liikutuskelejä oli viikon verran. Nyt tuntuu että mennään taas sohjossa tai jäätiköllä. Ei kyllä mitään tolkkua tällaisessa talvessa kun lämpötila heittelee laidasta laitaan. Alan vakavissani miettimään harrastuksen vaihtoa johonkin mikä ei ole näin keli riippuvainen. Asiahan olisi toinen jos olisi maneesi tai traktori ja omat ajopaikat, mutta kun ei ole kumpaakaan niin ollaan täysin kelien armoilla ja kesällä verottaa kovat ja kiviset pohjat. Niin mikä tässä hommassa piti olla sitä kivaa? Tuntuu että en tee muuta kuin valita huonoja säitä ja niistä johtuvaa puutteellista hevosten liikutusta. Ärsyttää vain kun on ne hevoset siinä pihassa sitä varten että pääsisi ratsastamaan ja liikuttamaan näin myös itseään mutta lopputuloksena saa vain siivota karsinoita ja kävelyttää hevosia. Tuo tallihommien teko kun ei ole fyysisesti miulle mikään rasite niin siksi pitäisi päästä muutaman kerran viikossa ratsastamaan oikeasti, eikä matkustamaan matovauhtia maastoon!
No jos nyt jotain positiivista pitää tässä taas kaivaa jostain niin eipähän hevoset hajoa kun aina vaan kävellään!!!
Saila
No jos nyt jotain positiivista pitää tässä taas kaivaa jostain niin eipähän hevoset hajoa kun aina vaan kävellään!!!
Saila
perjantai 22. tammikuuta 2016
Paukkupakkasia
Vuosi on alkanut kyllä niin kylmästi että kovin kummoisia ei ole päässyt tekemään. Onneksi lunta sateli aika kivasti reilu viikko sitten ja nyt odotellaan vielä vähän lisää, on sen verran pöpperöä tavaraa että ei pehmitä riittävästi. Mutta kyllä se siitä alkaa tamppaantua niin päästään kasvattamaan heposten kuntoa mikä on nyt aika surkea. Loppuvuosi meni kuitenkin melko lailla kävelylenkkejä tehdessä ihan niin kuin alkuvuosikin.
Sen verran mitä Timo nyt on kentällä irrotellut niin liike näyttää hyvältä ja lapajumilta ollaan nyt taas toistaiseksi säästytty. Ei kompuroi ja liikkuu suorassa, eteenpäin pyrkien. Viikon verran ollut jo himo päästä vähän höyläämään sitä kentällä mutta suoraan sanoen en ole tarennut, näistä mokomista nakkisormista kun häviää verenkierto. Oli sitten mitkä vaan hanskat käsissä ja missään lammasrukkasissa sitä ei kyllä pysty ratsastamaan:D Ollaan tyydytty siis maastossa kävelyyn ja kentän lanaukseen. Sini kävi loppuvuodesta useamman kerran maastoilemassa sen kanssa kun käytiin koko köörin voimin lenkillä.
Itse joudun nyt eniten keskittymään tamma projektiin kun se kuitenkin lähtee kesäksi pois niin pitää saada se johonkin malliin. Kyllähän se on asioita oppinut ja rentoutunut todella paljon mutta vielä on pitkä tie ratsuksi:D Maastossa jänskättää vähän liikaa ja keskittyminen tuntuu herpaantuvan aivan liian helposti oltiin sitten kentällä tai maastossa.
Viikko sitten kävi ell raspaamassa kaikkien hampaat ja kyllähän näillä meille syksyllä tulleilla kavereilla olikin sitten höylättävää aika lailla. Mutta rauhotusten kera saatiin hampaat kuntoon. Timo meni ilman rauhoitustakin vaikka työnnettiin sähköraspi kurkkuun. Kyllä se vaan tietyissä asioissa on niin pirun helppo hevonen mutta monessa muussa asiassa ei:D Viikon olen seurannut kuinka maataan aidalla ja mietitään että meniskö, vai ei..?! Toivottavasti ymmärtäisi että se on niin turhaa kun ei siellä aidan toisellakaan puolella ole nyt mitään syötävää. En tiedä onko sähkön kulkemattomuus langoista vai paimenesta kiinni, mutta ei siellä kyllä virta kule kun seisoo lanka kiinni kaulassa vähän ja väliä:/ Hevosissa kyllä on virtaa, tarhassa riehutaan ja kävellään kahdella jalalla mutta minkäs teet kun tänäkin aamuna pakkasta oli yli -30 astetta! tarhausaikaakin on tietysti jouduttu lyhentämään, eihän tuolla mikään elukka viihdy 15h putkeen jos ei ole heinäpaalia turvan edessä! Siihen min en rupee, turpoovat tynnyreiksi ja miun lompsasta loppuu valuutta. Nyt jo tuntuu että pirusti menee heinää kun joutuu antamaan enemmän että eivät keksi karata!
Saila
Sen verran mitä Timo nyt on kentällä irrotellut niin liike näyttää hyvältä ja lapajumilta ollaan nyt taas toistaiseksi säästytty. Ei kompuroi ja liikkuu suorassa, eteenpäin pyrkien. Viikon verran ollut jo himo päästä vähän höyläämään sitä kentällä mutta suoraan sanoen en ole tarennut, näistä mokomista nakkisormista kun häviää verenkierto. Oli sitten mitkä vaan hanskat käsissä ja missään lammasrukkasissa sitä ei kyllä pysty ratsastamaan:D Ollaan tyydytty siis maastossa kävelyyn ja kentän lanaukseen. Sini kävi loppuvuodesta useamman kerran maastoilemassa sen kanssa kun käytiin koko köörin voimin lenkillä.
Itse joudun nyt eniten keskittymään tamma projektiin kun se kuitenkin lähtee kesäksi pois niin pitää saada se johonkin malliin. Kyllähän se on asioita oppinut ja rentoutunut todella paljon mutta vielä on pitkä tie ratsuksi:D Maastossa jänskättää vähän liikaa ja keskittyminen tuntuu herpaantuvan aivan liian helposti oltiin sitten kentällä tai maastossa.
Viikko sitten kävi ell raspaamassa kaikkien hampaat ja kyllähän näillä meille syksyllä tulleilla kavereilla olikin sitten höylättävää aika lailla. Mutta rauhotusten kera saatiin hampaat kuntoon. Timo meni ilman rauhoitustakin vaikka työnnettiin sähköraspi kurkkuun. Kyllä se vaan tietyissä asioissa on niin pirun helppo hevonen mutta monessa muussa asiassa ei:D Viikon olen seurannut kuinka maataan aidalla ja mietitään että meniskö, vai ei..?! Toivottavasti ymmärtäisi että se on niin turhaa kun ei siellä aidan toisellakaan puolella ole nyt mitään syötävää. En tiedä onko sähkön kulkemattomuus langoista vai paimenesta kiinni, mutta ei siellä kyllä virta kule kun seisoo lanka kiinni kaulassa vähän ja väliä:/ Hevosissa kyllä on virtaa, tarhassa riehutaan ja kävellään kahdella jalalla mutta minkäs teet kun tänäkin aamuna pakkasta oli yli -30 astetta! tarhausaikaakin on tietysti jouduttu lyhentämään, eihän tuolla mikään elukka viihdy 15h putkeen jos ei ole heinäpaalia turvan edessä! Siihen min en rupee, turpoovat tynnyreiksi ja miun lompsasta loppuu valuutta. Nyt jo tuntuu että pirusti menee heinää kun joutuu antamaan enemmän että eivät keksi karata!
Saila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)