Kovvoo ajoo!

Rekiajelut on tältä talvelta korkattu, vaikka ei jouluna päästykään hurjastelemaan kellon kilkkeessä. Pari viikkoa ennen joulua tuumasin että lunta ja polannetta on riittävästi jotta reen kehtaa työntää vintiltä alas. Yhden lenkin ehdin siis ajella ennen loskakeliä joka taas kerran osasi osua jouluksi:@

No nyt reki on tallin käytävää tukkimassa ja odottamassa uutta lunta, kulkemaan mahtuu mutta kyllä se ärsyttääkin kun ei nyt sitten pääse luistelemaan sen kanssa!

Tapaninpäivän ajo kuitenkin suoritettiin, tosin eri hevosella kuin se olisi reen kanssa tehty. Vävy pääsi aisojen väliin missä ei varmaan toviin ole ollut. Viime syksynä omistaja vähän varoitteli että ei ole mikään tasaisin ja helpoin ajettava ja hereillä kannattaa olla, siksi ei siis olla ajettu kun on aina ollut liian vähän porukkaa ja aikataulut ristissä. Ensin ajettiin pellolla lenkki joka meni ihan mallikkaasti ja eihän siinä muuta kuin lenkille. Serkku-poika oli tädin mukana hevostelemassa niin hän ajoi ja täti oli kyydissä, Sini ratsasti Timolla ja mie olin jalkamiehenä koirien kanssa. Hienosti meni lenkki ja pari pätkää oli tasaisella jääpolanteella että pääsi hölkkäämäänkin. Kotiin päin tullessa Vävy vähän kiemurteli ja viskoi kuuppaa kun ei päässyt vissiin omiin tarpeisiinsa riittävästi hölkkäämään. Odotellaan siis seuraavia polanteita niin päästään sitten kunnon lenkille kärryttelemään. Ratsastellaan siihen asti.

Saila

Onnistui kerta yrityksellä!

Vuosi on mennyt äkkiä ja Vävy on asettunut taloon kyllä hyvin Timon kaveriksi. Nykyään voidaan jopa syödä tarhassa samasta häkistä ja kesällä laiduntaminenkin onnistui mainiosti.

Eilen repäsin ja lähdin kokeilemaan mitä siitä nyt sitten tulee kun hyppään Vävyn kyytiin ja otan Timon käsihevoseksi. Toisin päin tämä homma siis pelaa ongelmitta mutta entäpä näin? Vuosi sitten siis asiasta varoiteltiin että Vävyn kanssa siis ei onnistu kentän lanaus, saatika hiihtoratsastus. Perus kärryttely voi onnistua mutta varauksella! No, aloitetaan nyt helpoimmasta kun on saatu tuo hevosen luottopuoli mutkattomaksi miuta kohtaan niin päästään jo pitkälle. Asiaa auttoi nyt paljon että Timo oli todella kiltisti, ei yrittänyt uukkareita eikä purrut toista kintereistä. Sain siis keskittyä vain ratsastamiseen ja täytyihän siihen vähän keskittyäkin:D Vävy ei nimittäin ymmärtänyt alkuunkaan mitä se heiluva naru meinaa siellä takamuksen vierellä! Yritti poikittaa ja juosta alta pois useampaan otteeseen mutta pikkuhiljaa lenkin edetessä rentoutui vaikka välillä mulkoilikin sivulle epäluuloisesti "milloin se lävähtää persuksille?!". Pitkät pätkät porhalleettiin ravillakin, mitä nyt vauhti meinasi kiihtyä kun seniorin kilpailupää lähti vetämään mutta hengissä selvittiin ja meinasin mennä kokeilemaan uudemmankin kerran. Itselle olisi mukavampi liikuttaa näin päin ja Vävy olisi enempi vailla extra painoa kyydissä kuin Timo. Timon liikutus ilman mitään ylimääräisiä varusteita/valjaita olisi aina eduksi sen helposti jumiintuvalle lavalle.

Niin lupaavalta näyttää talvi että reki on kaivettu vintin periltä oven pieleen, ei muuta kuin tönäsee ulos ja etsii aisat! Valokuvaa on varattu ja nyt odottamaan sopivaa valoista ajankohtaa niin saadaan räpssätyä ensi joulun korttikuvat:D Nämä asiat kun pitää miettiä todella ennakkoon, voi tulla taas talvi kun jää kokonaan ajamatta!

Saila

Valkoista!

Nyt alkaa näyttää lupaavalta tämä keli ja reen ajostahan tässä alkoi heti haaveilla kun valkeaa tuli maahan jo ihan kiitettävästi näin aikaisin. Sitten pidetään vaan peukut pystyssä että ei muutu enää vesisateeksi ja saataisiin tapanina ajella setolkkakello kilisten, poron taljat takamuksen alla lämmittäen ja hangen narskeesta nauttien! Sitä ei muutamaan vuoteen ole päästy toteuttamaan, mutta jospa nyt olisi sellainen joulu..?

Koko syksyn mietin suunnitelmaa tämän talven hevosteluun ja lopulta päädyin ratkaisuun joka tekee varmaan ihan hyvää hevosille kuin omalle jaksamisellekin. Itse pidän hevosten säännöllisestä liikutuksesta ja hyvistä pohjista, siististä mahdollisesti klipatusta hevosesta ja talvi treeneistä mutta... Useampi talvi on nyt mennyt kelien puoleen penkin alle ja Veikon pois laittaminen aiheutti miun hevosten liikutukselle omat haasteensa joten päätin nyt pitää helpomman talven kaikkien kannalta. Timo jäi siis klippaamatta ja saa nakuilla aina hyvällä kelillä. Aivan järkyttävän villanhan se tulee kasvattamaan ja siten reippaampi liikuttaminen tai lähinnä sen jälkeinen loimittaminen on aika raskasta. Tähän päädyin kuitenkin sen puoleen että hevosten liikutus jää varmaankin puoleen siitä mitä se on joskus ollut. Viime talvena oli jo viitteitä siitä että kukaan ei ehdi miun kanssa valosan aikaan hevosia liikuttaa ja mukavuudenhalukin taitaa osalla porukasta näytellä jonkinlaista osaa..!

Tällä Timo-Vävy yhdistelmällä onnistuu vain käsihevosen pito kun taas Timo-Veikko yhdistelmällä kävi myös molempien pito perähevosena ja jopa Timon juokseminen irrallaan mukana lenkillä kun itse liikutin Veikkoa. Nyt niistä mahdollisuuksista ei ole tietoakaan koska Vävy on paljon arempi ja aivotoimimattomampi kuin Veikko joka pelasi miun kanssa lenkillä kuin ajatus. Hyvin Vävykin on vuoden aikana oppinut talon tavoille mutta on sillä karvan verran yksinkertainen korvien väli ja liikaa omia ajatuksia ja ideoita miten lenkin voi toteuttaa. Molempien erikseen liikuttaminen ei taas sovi miun päivän kellotauluun mitenkään useamman kerran viikossa.

Mennään siis tämä talvi niin että liikutan silloin kun huvittaa. Maastoillaan tai ajetaan pari kertaa viikossa ja kentällä voi pyörähtää silloin kun se on ratsastuskunnossa. Vävyllä käy ratsastaja kerran viikossa joka sitten hoitaa vanhan herran taivuttelut kentällä kerta viikkoon ja Sini+ Jaana maastoilee kerta viikkoon. Tietysti voihan se mieli muuttuakin jos näyttää että saadaan teille hyvät polanteet ja iskee joku liikutusinto niin sitten kaivan klipperin kaapista ja ajan jääkarjun nakuksi:D Kaapit on onneksi toinen toistaan hifimpää loimea niin on sille vaatteet ennestään valmiina!

Saila

Muutama kuvakin pitkästä aikaa:D

Kuvat ovat viimeisen vuoden aikana jäänyt laittamatta ja suurin syy on siihen että vaikea on kuvata kun ei omista kameraa ja silloin harvoin kun jotain kuvaa niin ne menevät kameran mukana Sinille ja heillä kävi "pieni" katoaminen monien kuukausien kuville. Kannattaako siis luottaa nykylaitteisiin? Minun vastaukseni on ei!

Kelit on kivasti suosineet ja on vielä vältytty loimittamiselta lenkin jälkeenkin. Pari laidunta kävin purkamassa viime viikolla mutta yhden vielä jätin, saavat päiväheinät syödä vielä tuoretta. Kohta loppuu se ilo ja siirrytään talviaikatauluihin. Pojat on olleet yötkin vielä ulkona, tarhaan on ajettu kesällä uutta pintaa niin siinä on hyvä ottaa aamu-unet vaikka eivät sisälle ole päässeetkään.

Mutta tässä nyt muutama kuva Vävystä ja loppuun vielä maistiaisia siitä miltä Lilja usein näyttää lenkin päätteeksi. Likaiset hevoset on helppo jättää ulos mutta kun koira on otettava illalla aina sisälle, onneksi osaa nukkua omassa paikassaan eikä levitä hiekkaa koko torppaan. Huomatkaa Vävyn vaivalla koko kesän kasvatettu keskivartalo pyöreys ja "hieman" liioiteltu jumppapuomin ylitys:D

Huomenna on tulossa ell raspaamaan hampaita ja tsekkaamaan Timon jalassa olevan pienen patin. Hyvin todennäköisesti on kolauttanut siihen toisella jalalla, sillä on säären sisäsyrjällä ja kasvattaa siihen nyt liikaluuta. Mutta se selvinnee huomenissa.

Saila

Oho, kesä katosi jo jonnekin!

Viikot menee niin älyttömällä vauhdilla ja hommaa on koko ajan että ei ehdi edes tajuta että kohta joulu jo kolkuttaa ovelle:D

Kesäpoika Niilo kävi vierailemassa meillä kuukauden verran kun olin hieman ruohonleikkuria vailla. Ruunat kun on asustelleet pääosin metsälaitumella niin yläpihan pieni laidun kasvaa viidakkoa aina keskikesän aikaan. Tekisi mieli muokata koko yläpiha ihan uuteen uskoon mutta vaatisi joko koneen lainaan tai koneen sekä kuskin ja jostain syystä niihin ei nyt ole varallisuutta! Sillä iskä on ahkeroinut tallissa taas aika lailla. Tallin maapohjalla ollut katos on nyt parin vuoden haaveilun jälkeen valettu. Kyllä nyt on kiva lakasta ja kävellä uudella lattialla:) Huippua, siihen pölyävään maapohjaan verraten johon märän loimen pudotettuasi mietit vetäisikö ranteet auki vai jättäisikö koko loimen siihen paikkaan:D :D Pesin ja puunasin koko tallin, levittelin uudet kalkit seinille ja maalipurkin pohjatkin tuli sipaistua karsinan oviin. Uusi betoni luiska tallista katoksen puolelle sai karkean pinnan (jotain töfnää ja hiekkaa sekoitettuna...), eipä ole liukas ja kuitesnkin helposti lakastavissa vanhaan puiseen ritilään verraten.

Heinäkuussa jouduttiin käymään aamuyöstä hevosjahdissa kun koko porukka oli poistunut tontilta. Heräsin siis aamulla 5.30 soittoon että hevoset on rannassa kilometrin päässä. Siitä lähtivät jolkottamaan kaupungin suuntaan. saatiin onneksi hyvin kiinni ja liikennettä kylätiellä ei ollut. Mutta eipä naurattanut yhtään talutella hevosia kotiin 2,5km päästä kotoa. Mitään ei onneksi sattunut, pari olematonta naarmua lukuun ottamatta. Olivat käyneet naapurien pihalla teputtelemassa mutta onneksi menivät rantaan ja iskä heräsi kuuntelemaan että joku isompi kävelee pihassa. Yhdelläkään ei ollut edes riimuja päässä:/ Tapahtumaketju oli ilmeisesti alkanut Niilon poistuttua omasta aidastaan ja jäljet johtivat suoraan parin sadan metrin päähän ruunien laitumen reunaan, josta oli katkottu langat ja sitten tultu porukalla temuamaan pihalle. Nurtsia oli vähän muokattu:D

Elokuussa ei ole kummoisia tapahtunut ja ruunat ovatkin olleet pääosin metsälaitumella, jonka tosin tänään kävin purkamassa. Pihapiirin laitumilla on vielä syömistä niin enpä kehtaa enää niitä tuonne lähemmäs kiometrin päähän raahata kun ovat siellä jo 3kk aikaansa viettäneet. Naapurikin oli laittanut nyt omat tammansa siihen lähi pellolle niin pelataan varman päälle, ettei vaan Timo lähtisi naisiin. Molemmat on liikkuneet säännöllisesti, tosin uinnit on jo lähiviikoilta jääneet kun jotenkin itseä on paleltanut, vaikka keli onkin nyt taas mitä mainioin vuoden aikaan nähden.

Pahoittelen ettei ole kuvia tullut, Sinillä oli käynyt monen kuukauden kuvien osalta hävitys. Kovalevy oli vissiinkin sanonut itsensä irti ja sisältöä ei saatu pelastettua. Kamerakaan ei ole ollut lainassa ja miulla on puhelinkin niin huonosti hollilla että ei ole tullut mitään kuvailtua koko kesänä.

Saila

Sateessa ja tuulessa laiduntamista

Kesä kesti taas toukokuun ajan, vietetään nyt sitten ainakin heinäkuun puoleen väliin asti toppatakki kelejä:D Kyllä vähän huvitti itseä viime viikolla loimittaa hevosia laitumella. Muutenhan olisin tuonut ne talliin kun oli se hirveä "myrsky" mutta kun ei sinne nyt pääse. Operaationa on lattian valu tallikatokseen joka on siis aina ollut maapohjalla. Nyt siellä odottaa raudoitetut pohjat täyttöä varten ja huomiseksi on tilattu pihaan betoniauto. Hienoa..toivelistalla ollut kuitenkin jo muutaman vuoden.

Tamma projekti lähti meiltä muihin maisemiin kuun vaihteessa ja on ilmeisesti viihtynyt uudessa paikassa hyvin. En ottanut riskiä ja kokeillut pysyykö Timo aidassa jos tamma olisi viereisellä lohkolla joten helpompi näin ja asia olikin sovittu jo Hilman tullessa meille, että laitumelle ei voi jäädä. Nyt on aika rentoa kun ratsastelee justiinsa silloin kun siltä tuntuu ja huvittaa. Tietysti ne lämpimät kelit olisi kivoja sen puoleen jotta tarkenisi mennä uittohommiin mutta viimeinen viikko on kyllä mennyt ilman ötököitä ja jo ilmaantuneita paarmoja. On siitä tuulesta ja kylmästäkin siis jotain iloa!

Vävy on toiminut ahkerasti "tuntihevosena" ja mie olen liikutellut Timoa itsekseni, että ei ne nyt ihan ole päässeet minkään loman makuun vaikka mahat on molemmilla turvonnu aika lailla. Mutta sehän nyt kuuluu laiduntamiseen ja hevosen elämään!

Saila

Aikaista laiduntamista

Tänä keväänä hevoset on saaneet varmaan ennätysaikaisin laitumelle. Ison metsälaitumen kävin virittämässä 17.5. ja jo samana päivänä vein hevoset sinne. Viikon siitä eteenpäin tulivat vielä yöksi tarhaan syömään viimeistä paalin jämää mutta nyt se on hoideltu ja ovat olleet laitumella jo muutaman yönkin.

Eilen saatiin sitten kiitettävästi sitä vettä mitä oli jo odotettukin kun  alkoi tuntua että kentän hiekat katoaa taivaan tuuliin:D Hiekkamyrkytys meinaa iskeä tuntia pitäessä ja hiekkaa löytyy silmistä vielä saunomisen jälkeenkin! Hevoset pääsi eilen kaatosateen vuoksi sisälle päiväunille ja kuuluipa tallista oikein kuorsauskin kun taisi olla niin makiat unet.

Timoa olen kerran viikossa jumppaillut kentällä mutta muuten on keskitytty vain maastoiluun ja kohta kyllä päästään uintihommiinkin. Niin lämmintä on ollut että vesi on kyllä harvemmin ollut moisissa lukemissa toukokuun puolella.

Saila

Vihreän himo

Nyt alkoi vihreän syönti ja sitä varmasti on odotettukin. Timon ilme ainakin taluttaessa on aika velmu ja koko ajan on sellainen jännä narun päässä että millon poistuu paikalta:D No vielä on onneksi pysynyt hyppysissä. Pihanurmikkoa pojat on jo leikanneet ja tammalle tein ihan "laitumenkin", muutaman aarin kokoisen lämpäreen. Ruunille suunnittelin ensimmäiseksi lohkoksi peltoa joka on syksyllä syöty viimeisenä, siellä näyttää puskevan heinää aika vauhdilla. Maanantaina jos alottaisi sen urakan niin tiistaina saisi ne jo muutamaksi tunniksi sinne ahmimaan.

Järvessä ollaan käyty jo vähän kahlaamassa ja tämmöisiä keliä jos pitelee niin juhannukseen mennessä päästäisi uimaankin. Mutta se jää nähtäväksi. Kentällä ollaan säännöllisesti menty ja maastoiltu ihan normaalisti kun viimeiset routakuopatkin on onneksi kadonneet, jes!

Saila

Kesäkengät alle ja menoksi!

Kevät on saapunut ja Timo sai viime viikolla alleen kesäkengät. Parissa erässä jouduin taas kengityksen suorittamaan kun tuo selkä poloiseni tuppaa kärsimään kyseisistä toimista. Tällä kertaa kengitin takapään reilu 30cm korkean pöllin päällä. Tämä systeemi toimi mainiosti ja piti jalkaa paikallaan todella hyvin. Joskus aiemmin olen käyttänyt yhtä toista "penkkiä" mutta se on hieman liian korkea, jolloin yrittää nyhtää jalkaa pois.

Kentällä ollaan päästy nyt menemään pari viikkoa ja on kyllä pitkästä aikaa kiva vähän koulukiemuroita pyöräytellä kun talvella taisi tulla lähemmäs parin kuukauden tauko. Timo vaatii mataline etusten liikkeineen todella tasaisen pohjan niin silloin ei möykkyisellä lumi/jääpohjalla juuri kummosia tehdä. Maastossa ollaan lisäksi käyty ihan normaalisti, tosin nyt pääsee jo vähän menemäänkin kun tiet alkaa olla ihan ok. Paikoin vielä on routakuoppia mutta pitää vaan  muistaa missä niitä on. Pari vähän vauhdikkaampaakin lenkkiä ollaan päästy menemään, sen verran rapiasti mentiin viime viikonloppuna että laukkapätkän jälkeen tädin naama olikin vaihtanut väriä punertavasta täysin valkoiseksi. taisi olla turhan kylmää kyytiä. Kevättä rinnassa vanhallakin ruunalla:D

Tallin tammalle etsin satulan ja nyt on paljon miellyttävämpi mennä kuin on oma sopiva penkki, Satunnaisesti sillä on käytetty Vävyn satulaa ja pääosin menty terapiavyöllä. Nyt ei tarvitse enää, kivvoo!

Huomisen ohjelmassa olisi tarkoitus aloittaa tarhojen siivous. Hilma on kivasti tehnyt kaikki yhteen vuoren kokoiseen kasaan mutta ruunat onkin sitten levitelleet kaikki pitkin tarhaa. Elämäni mieluisimpia asioita onkin hyöty/pakkoliikunta ja nyt toiveissa huomiselle siis poutakeliä ja olematonta tuulta!

Saila

Kelirikko tekee uhkaavasti tuloaan!

Mitä uutta ei siis tiedossa, jälleen kerran on menty vuoristorataa tämän hevostelun kanssa. Pakko on vaan todeta että jos nämä talvet on jatkossa näin surkeita niin on tasan varmaa että meillä loppuu hevosten pito siihen paikkaan kun Timosta luovutaan. En haluaisi kyllä olla kenenkään kisaavan ihmisen saappaissa kun jo harrastehevosen säännöllinen liikuttaminen asiallisilla pohjilla on todella haastavaa. Tosin onhan toisilla todella hyvät paikat ja puitteet mennäkin, jolloin asia on eri. Näin normimaastoilla joiden pohjat kesäisin on liian kovat ja kiviset, keväällä routii ja suorista laukkabaanoista ei ole tietoakaan niin asettaa aikamoiset rajat liikutukselle. Harmittaa taas kuinka vähän aikaa pääsi lumipolanteilla menemään ja rekikin pysyi tänä talvena vintin peränurkassa:(

Timo vietti klinikan jälkeen tasan kolme viikkoa lomaa ja osittain nekin oli juuri niitä talven parhaita kelejä. Viikko klinikkareissun jälkeen alkoi rallittamaan tarhassa ja meno oli välillä jäykän näköistä mutta en huomannut ontumista. Kipulääkekuurinhan se sieltä sai mikä kesti reilun viikon. Nyt on käynyt kahdesti lenkillä ja meno on ollut puhdasta mutta on vino. Samalla tavalla on kyllä kulkenut vinossa aiemminkin kun ei ole kentällä käynyt aikoihin, eikä ole nytkään. Sinnekään kun ei ole mitään asiaa kun suojalumi on jäätynyt niin epätasaisesti. sitä kun ei missään vaiheessa talven aikana ole lingottu. Pitää yrittää pyörittää sitä vähän maasta ja tehdä maastossa vähän avoja niin mahdollisesti siitä taas suoristuu.

Nyt pitää taas alkaa varomaan pohjia, meillä on monin paikoin sellaisia petollisia paikkoja joista polanne menee puhki ihan hetkessä. Parista paikast on jo mennytkin. Seuraavana murheena siis routakuopat ja kävelyttäessä voi taas miettiä ihan itsekseen mikä järki tässä on:D

Saila

Jälleen sairaslomalla

Käytiin taas ottamassa röntgen säteilyä ja mitään kummoista ei löytynyt. Ei siis selkeää selitystä ontumiselle. Oikean etusen kavioluun sisähaarassa on kohta joka ei ole symmetrinen ulkohaaran kanssa ja ell ei osannut sanoa siitä kuin että voi olla kyseisellä yksilöllä vaikka synnynnäinenkin mutta vaikea sanoa aiheuttaisiko se noin äkillistä ontumaa.

Paisettakaan ei siis kaviosta löytynyt mutta sanoi että on aika irtoseinämäinen. Se kyllä oli tiedossa ja on oikein rasite noilla raskailla roduilla. Ilman kenkiähän ei voi pitää juuri lainkaan. Tämäkin vaiva voi aiheuttaa selkeää ontumista ajoittain joka häviää taas jäljettömiin kuin itsestään. Mutta en minä nyt ihan sitäkään selitykseksi tälle niele, sillä onhan ne kaviot olleet tuollaiset aina. Kavion muoto ja kulma on kuulemma hyvä ja ei voi johtua sen hoitamattomuudesta, siistit on kaviot.

Viime keväänähän käytiin samaa jalkaa kuvaamassa Mikkelissä sen epämääräisen jatkuvan epäpuhtauden ja kompuroimisen takia. Nyt ontui todella selkeästi ja oli käynnissäkin ep, siis melko erilaista kuin aiempi vaiva joka selittyi jumittavalla lavalla. En vaan jaksa uskoa että kyse on nyt samasta ongelmasta kun kesken lenkin heittäytyi kolme jalkaiseksi ja kompurointia ei juurikaan ole ollut, etenkään verraten viime kevät-talveen. Tänään soitin Mikkeliin ja sieltä saa ne vanhemmat kuvat vertailtaviksi mikäli ne vielä heidän koneelta löytyy.

Hoitona nyt siis lomaa pari viikkoa ja kipulääkettä. Kahden viikon päästä aloitetaan kevyt liikutus ja jos on edelleenkin huono niin suositteli uutta kuvaamista. Nämä kavioluun murtumathan ei ole ihan helposti löydettävissä sillä ne ei aina näy heti tapaturman jälkeen, Voi mennä kuulemma kaksikin viikkoa ennen kuin kuvissa näkyy selvä murtuma ja siksi niitä usein joudutaan kuvaamaan useammin. Mutta eihän se nyt sitten tässä auta kuin katsoa pari viikkoa eteenpäin ja ihmetellä. Tai sitten joku fiksu voisi tulla kertomaan mikä siihen iski!

Saila

Mystistä ontumista

Huomenna olisi reissu Kouvolan klinikalle ohjelmistossa. Timo alkoi ontua sunnuntaina kesken lenkin kävellessämme hangessa. Oltiin sitä ennen ravattu ja laukattu hyvä pohjaisella tiellä ja kävelty reilun kilometrin verran kun huomasin että kaikki ei ole ok. Käveli epäpuhtaasti ja kun pääsimme takaisin auratulle tielle niin otin ravin nähdäkseni kuinka pahasti arkoo ja kyllähän se aika tavalla loikki, ontui siis ihan selkeästi. Lenkiltä tullessa myös leputti oikeaa etujalkaa katoksessa. Kopeloin koko jalan ja mitään hälyttävää en löytänyt. Jalka ei turvota mistään ja on ihan kylmä.

Maanantaina aamulla juoksutin pätkän pihalla ja oli edelleen ep. Soitin Kouvolaan ja mennään nyt sinne katsomaan mikä siinä voisi olla. Vähän epäilivät kavioluun murtumaa kun ontuminen alkoi kesken lenkin. Paisekin on mahdollinen mutta tuskin alkaa noin äkkinäisesti sillä meni alkulenkistä parempaa ravia kuin aikoihin ja meninpä sitä oikein ääneen kehumaankin että katsos kuinka kulkee kivasti. No ei kulkenu kauaa, juu:(

Eilen ihmeteltiin siinä pihalla jalkaa ja vähän tiellä pyrähdeltiin, näytti ihan hyvältä mutta myöhemmin illalla menin kentälle vielä kokeilemaan sen selästä ihmetellen että mites se nyt yhtäkkiä hävisi koko ontuminen. Eihän se ollutkaan, ontui ihan selkeästi ravissa ja käyntikin oli ep. Ehkäpä se päivällä oli ok kun oli ollut periaatteessa 2vrk levossa. Tiedä nyt noista sitten kun ei tässä mikään lääkäri itse ole. Jalka siis edelleen kylmä ja ylempääkin kopeloin löytämättä mitään erikoista.

Huomenna siis matkaan ja miun tuurilla mitään selitystä ei taas löydy ja tuliaisina tyhjä lompakko.

Saila

Kups keikkaa ja nuri!

Monta vuotta siinä ehti vierähtää, melkein kuusi kun viimeksi olen tippunut. pari vuotta jo odotellutkin:D Tällä viikolla otin sitten kosketusta tantereeseen.

Ratsastettiin tädin kanssa pellolla joka on tasaista pellon yläpäästä, hyväpohjainen. Toinen puoli pellosta on rinnettä jonka alreunassa on kulkuaukko pellolle. Rinteen yläpuolella tasaisella siis mentiin "koulua". Laukkasin isoa ympyrää ensin oikeaan kierrokseen ja vaihdoin suunnan. Vasemmalle ehdin laukata vain reilun ympyrän kun Timolta loppui taas huumori. Väsähti vähän hangessa ja meinasi pudottaa raville. En antanut pudottaa laukkaa niin herra sitten ottikin ritolat. Lähti kaartamaan oikealla, rinnettä alas ja vaihtoehtoina miulla oli yrittää ohjata sitä jatkamaan suoraan eteenpäin. Jolloin vastaan olisi tullut pellon reuna ja kivikkoa tai kaartaa sitä rinnettä alas minne se halusikin. Hyvällä tuurilla kestää kaltevalla pinnalla pystyssä tai ei. No valitsin Timon haluaman suunnan ajatellen että saattaisin saada sen pysähtymään ennen kuin pelto loppuu kuin että väkisin ohjaan sen kivikkkoon kun pelto luultavasti siinä suunnassa olisi loppunut ennen aikojaan. Lopputuloksena rinteeseen kaatunut yhdistelmä. Mutta paljon tuuria matkassa sillä mitään ei ilmeisesti saatu hajalle. Lunta sen verran että pelasti varmaan paljon. Hevonen käveli neljällä jalalla, itse kahdella ja satulasta en löytänyt naarmuakaan. Sen verran kovalla vauhdilla mentiin että Timo valui jokusen metrin rinnettä alas siitä kohdasta mihin mie olin jäänyt. Muuta en ehtinyt ajatella kuin että jos jää jalka alle niin se ei ehjänä säily! Ähelsin itseni takaisin selkään ja käytiin vielä laukkaamassa muutama ympyrä samassa paikassa mistä lähti nostelemaan ja kyllä se sitten malttoi hyppysissä pysyä.

Monenlaisia hevosia on tullut nähtyä ja käsiteltyä mutta kyllä Timo on yksi erikoisimmista tapauksista. Se on yhtä kovapäinen kuin miekin ja kun kumpikaan ei anna periksi niin tulee näitä tilanteita. Sen verran herkästi menee tuo herne nenään kun komentaa tekemään jonkun asian loppuun että mielummin poistuu paikalta kuin tottelee käskyjä. Kun mie taas vaadin että joku asia tehdään loppuun asti niin se tehdään, ei auta jos siinä kohtaa ei nyt vaan "huvita". Samalla tavalla kuin toisilla koirilla niin ei Timollakaan ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Se vaan osoittaa sen aika rajusti ja siksi keskustellaankin toisinaan kentällä että mites tämä nyt tehdäänkään. Silloin taas kun on hyvä päivä ja siltä ei vaadi mielettömiä niin sehän toimii kuin miun ajatus, kentän lanaus esimerkiksi sujuu kuin itsestään. Juoksutustahan se ei ole koskaan ymmärtänyt ja lähes aina yrittääkin poistua paikalta. Huumori ei riitä mihinkään ympyrän tyhjänpäiväiseen kiertämiseen. Varmaan tullut siihen tulokseen että se kun ei johda mihinkään ja mitään iloa siitä ei ole niin mielummin yrittää lintsata. Se kun ei mitään anna ilmaiseksi, ratsastaessa se saa kyllä ratsastajalle yhtä lailla hien pintaan kuin itselleen. Helpolla ei päästä, tämä se on vastakohta automaatille:D

Saila

Polanteista haaveillen!

Pakkaset loppui ja kivoja liikutuskelejä oli viikon verran. Nyt tuntuu että mennään taas sohjossa tai jäätiköllä. Ei kyllä mitään tolkkua tällaisessa talvessa kun lämpötila heittelee laidasta laitaan. Alan vakavissani miettimään harrastuksen vaihtoa johonkin mikä ei ole näin keli riippuvainen. Asiahan olisi toinen jos olisi maneesi tai traktori ja omat ajopaikat, mutta kun ei ole kumpaakaan niin ollaan täysin kelien armoilla ja kesällä verottaa kovat ja kiviset pohjat. Niin mikä tässä hommassa piti olla sitä kivaa? Tuntuu että en tee muuta kuin valita huonoja säitä ja niistä johtuvaa puutteellista hevosten liikutusta. Ärsyttää vain kun on ne hevoset siinä pihassa sitä varten että pääsisi ratsastamaan ja liikuttamaan näin myös itseään mutta lopputuloksena saa vain siivota karsinoita ja kävelyttää hevosia. Tuo tallihommien teko kun ei ole fyysisesti miulle mikään rasite niin siksi pitäisi päästä muutaman kerran viikossa ratsastamaan oikeasti, eikä matkustamaan matovauhtia maastoon!

No jos nyt jotain positiivista pitää tässä taas kaivaa jostain niin eipähän hevoset hajoa kun aina vaan kävellään!!!

Saila

Paukkupakkasia

Vuosi on alkanut kyllä niin kylmästi että kovin kummoisia ei ole päässyt tekemään. Onneksi lunta sateli aika kivasti reilu viikko sitten ja nyt odotellaan vielä vähän lisää, on sen verran pöpperöä tavaraa että ei pehmitä riittävästi. Mutta kyllä se siitä alkaa tamppaantua niin päästään kasvattamaan heposten kuntoa mikä on nyt aika surkea. Loppuvuosi meni kuitenkin melko lailla kävelylenkkejä tehdessä ihan niin kuin alkuvuosikin.

Sen verran mitä Timo nyt on kentällä irrotellut niin liike näyttää hyvältä ja lapajumilta ollaan nyt taas toistaiseksi säästytty. Ei kompuroi ja liikkuu suorassa, eteenpäin pyrkien. Viikon verran ollut jo himo päästä vähän höyläämään sitä kentällä mutta suoraan sanoen en ole tarennut, näistä mokomista nakkisormista kun häviää verenkierto. Oli sitten mitkä vaan hanskat käsissä ja missään lammasrukkasissa sitä ei kyllä pysty ratsastamaan:D Ollaan tyydytty siis maastossa kävelyyn ja kentän lanaukseen. Sini kävi loppuvuodesta useamman kerran maastoilemassa sen kanssa kun käytiin koko köörin voimin lenkillä.

Itse joudun nyt eniten keskittymään tamma projektiin kun se kuitenkin lähtee kesäksi pois niin pitää saada se johonkin malliin. Kyllähän se on asioita oppinut ja rentoutunut todella paljon mutta vielä on pitkä tie ratsuksi:D Maastossa jänskättää vähän liikaa ja keskittyminen tuntuu herpaantuvan aivan liian helposti oltiin sitten kentällä tai maastossa.

Viikko sitten kävi ell raspaamassa kaikkien hampaat ja kyllähän näillä meille syksyllä tulleilla kavereilla olikin sitten höylättävää aika lailla. Mutta rauhotusten kera saatiin hampaat kuntoon. Timo meni ilman rauhoitustakin vaikka työnnettiin sähköraspi kurkkuun. Kyllä se vaan tietyissä asioissa on niin pirun helppo hevonen mutta monessa muussa asiassa ei:D Viikon olen seurannut kuinka maataan aidalla ja mietitään että meniskö, vai ei..?! Toivottavasti ymmärtäisi että se on niin turhaa kun ei siellä aidan toisellakaan puolella ole nyt mitään syötävää. En tiedä onko sähkön kulkemattomuus langoista vai paimenesta kiinni, mutta ei siellä kyllä virta kule kun seisoo lanka kiinni kaulassa vähän ja väliä:/ Hevosissa kyllä on virtaa, tarhassa riehutaan ja kävellään kahdella jalalla mutta minkäs teet kun tänäkin aamuna pakkasta oli yli -30 astetta! tarhausaikaakin on tietysti jouduttu lyhentämään, eihän tuolla mikään elukka viihdy 15h putkeen jos ei ole heinäpaalia turvan edessä! Siihen min en rupee, turpoovat tynnyreiksi ja miun lompsasta loppuu valuutta. Nyt jo tuntuu että pirusti menee heinää kun joutuu antamaan enemmän että eivät keksi karata!

Saila